LF (taajuusalue)
LF on Kansainvälisen televiestintäliiton (ITU) termi radiotaajuusalueelle, joka kattaa 30 kHz–300 kHz:n radioaallot (aallopituusalue 1–10 km). LF on akronyymi englannin kielen sanoista 'Low frequency' (suom. Matala taajuus).[1]
Aluetta saatetaan kutsua myös 'kilometrialueeksi' aallonpituuksien ollessa 1–10 km. Taajuusalueen radioaallot etenevät pääosin pinta-aaltona 900–1 700 kilometriä ja vain harvoin avaruusaaltona, silloinkin yleensä yöaikaan. Maaperän, tai suolaisen meren, sähkönjohtavuudella onkin suuri merkitys välivaimennukselle; sähkönjohtavuus heikentää etenemistä. Antennit ovat suuria suuresta aallonpituudesta johtuen, mutta antennin korkeudella ei ole suurta merkitystä pinta-aaltoetenemisestä johtuen. Tästä syystä ne soveltuvat muun muassa yhteyksiin kauaksi merialueille, kuten kalastusaluksiin, sekä sotilastarkoituksiin ydinpommittajiin ja alusyksiköihin, sekä yli-horisontin-tutkalle. Tällä alueella on alialue 148,5–283,5 kHz; LW-radiotaajuusalue (LW < engl. long wave(s), suom. pitkät aallot). LW-alue on tarkoitettu amplitudimoduloiduille (AM) yleiradiolähetyksille.[2]
Sotilaskäyttö
muokkaaLF-radiotaajuusalueen lähetyksiin ei voida vaikuttaa ydinräjähteillä. Tästä syystä ne soveltuvat muun muassa yhteyksiin, ydinpommittajiin ja alusyksiköihin, sekä yli-horisontin-tutkalle
Lähteet
muokkaa- ↑ Nomenclature of the frequency and wavelength bands used in telecommunications itu.int. 8/2015. Viitattu 5.10.2021. (englanniksi)
- ↑ Jorma Laiho: Mihin taajuutemme kelpaavat 1/4 TEKNIIKAN TIEDOTUSLEHTI. Marraskuu 2005. YLE. Viitattu 23.2.2013.[vanhentunut linkki]
ITU-radiotaajuusalueet | |
---|---|
AM-alueet | |
FM-alueet |
|
Modulaatiot | |
Muuta |
|
Sähkömagneettinen spektri: gammasäteily • röntgensäteily • ultraviolettisäteily • valo • infrapunasäteily • alimillimetrisäteily • mikroaallot • radioaallot
Radiotaajuusalueet: THF • EHF • SHF • UHF • VHF • HF • MF • LF • VLF • ULF • SLF • ELF
Valo: violetti • sininen • syaani • vihreä • keltainen • oranssi • punainen