LF (taajuusalue)

radiotaajuusalue 30 kHz–300 kHz

LF on Kansainvälisen televiestintäliiton (ITU) termi radiotaajuusalueelle, joka kattaa 30 kHz–300 kHz:n radioaallot (aallopituusalue 1–10 km). LF on akronyymi englannin kielen sanoista 'Low frequency' (suom. Matala taajuus).[1]

ITU:n määrittelemät radiotaajuusalueet

Aluetta saatetaan kutsua myös 'kilometrialueeksi' aallonpituuksien ollessa 1–10 km. Taajuusalueen radioaallot etenevät pääosin pinta-aaltona 900–1 700 kilometriä ja vain harvoin avaruusaaltona, silloinkin yleensä yöaikaan. Maaperän, tai suolaisen meren, sähkönjohtavuudella onkin suuri merkitys välivaimennukselle; sähkönjohtavuus heikentää etenemistä. Antennit ovat suuria suuresta aallonpituudesta johtuen, mutta antennin korkeudella ei ole suurta merkitystä pinta-aaltoetenemisestä johtuen. Tästä syystä ne soveltuvat muun muassa yhteyksiin kauaksi merialueille, kuten kalastusaluksiin, sekä sotilastarkoituksiin ydinpommittajiin ja alusyksiköihin, sekä yli-horisontin-tutkalle. Tällä alueella on alialue 148,5–283,5 kHz; LW-radiotaajuusalue (LW < engl. long wave(s), suom. pitkät aallot). LW-alue on tarkoitettu amplitudimoduloiduille (AM) yleiradiolähetyksille.[2]

SotilaskäyttöMuokkaa

LF-radiotaajuusalueen lähetyksiin ei voida vaikuttaa ydinräjähteillä. Tästä syystä ne soveltuvat muun muassa yhteyksiin, ydinpommittajiin ja alusyksiköihin, sekä yli-horisontin-tutkalle

LähteetMuokkaa

  1. Nomenclature of the frequency and wavelength bands used in telecommunications itu.int. 8/2015. Viitattu 5.10.2021. (englanniksi)
  2. Jorma Laiho: Mihin taajuutemme kelpaavat 1/4 TEKNIIKAN TIEDOTUSLEHTI. Marraskuu 2005. YLE. Viitattu 23.2.2013. [vanhentunut linkki]
Tämä radioon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.