Näkyvän valon spektri
Näkyvän valon spektri tarkoittaa valon aallonpituusalueen silmin nähtävissä olevaa värijakaumaa. Valon spektri tulee näkyviin esimerkiksi valon kulkiessa prisman läpi: prismassa valon eri aallonpituudet taittuvat eri tavoin ja silmä erottaa ne eri värisinä. Eräänlaisena luonnon prismana toimii vesipisara. Valo taittuu vesipisarassa, ja tuloksena on sateenkaari.
Maapallon ilmakehä päästää läpi sähkömagneettista säteilyä näkyvän valon alueella sekä huomattavasti matalamman taajuuden alueella radioaaltoja. Ihminen ja suurin osa muista eläimistä kykenevät havaitsemaan näkyvää valoa ja käyttämään hyväkseen värispektriä asioiden tunnistamiseen näköaistin avulla.
Näkyvän valon lyhytaaltoinen pää on violetti ja pitkäaaltoinen punainen. Näkyvä valo kattaa aallonpituusalueen 380–750 nm.[1] Ihmissilmän herkkyys on suurin 555 nanometrissä, mikä vastaa vihreää valoa. Yksittäisen valon aallonpituuden aiheuttama väriaistimus muuttuu violetista punaiseen, kun aallonpituus muuttuu 400–700 nm.
Väri | Aallonpituus nanometriä (nm) | Taajuus THz |
---|---|---|
violetti | ~ 380–430 nm | ~ 790–700 THz |
sininen | ~ 430–500 nm | ~ 700–600 THz |
syaani | ~ 500–520 nm | ~ 600–580 THz |
vihreä | ~ 520–565 nm | ~ 580–530 THz |
keltainen | ~ 565–590 nm | ~ 530–510 THz |
oranssi | ~ 590–625 nm | ~ 510–480 THz |
punainen | ~ 625–740 nm | ~ 480–405 THz |
Spektrissä näkyvän valon viereisiä alueita ovat lähimpinä ultravioletti ja infrapuna.
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- ↑ Cecie Starr: Biology: Concepts and Applications. Thomson Brooks/Cole, ISBN 053446226X
Aiheesta muualla
muokkaa- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Näkyvän valon spektri Wikimedia Commonsissa