Avaa päävalikko

Catharina ”Cajsa” Wahllund (1. toukokuuta 1771 Värmlanti, Ruotsi13. heinäkuuta 1843 Helsinki)[1] oli ruotsalaissyntyinen ravintoloitsija, joka vaikutti 1800-luvun alkupuolella ensin Turussa ja sitten Helsingissä. Hänen mukaansa on saanut nimensä Helsingin Kaisaniemi, jonne hän perusti 1839 kaupungin vanhimman edelleen toimivan ravintolan, ravintola Kaisaniemen. Wahllundilla oli vaikutusta ylioppilaiden vapunviettoon liittyvien traditioiden syntyyn.

Sisällysluettelo

ElämäMuokkaa

Wahllundin nuoruudesta ei tiedetä paljoakaan. Hän muutti Ruotsista Suomeen tuntemattomasta syystä vuoden 1810 tietämillä. Hänen uransa ravintoloitsijana alkoi, kun hänestä tuli syksyllä 1812 perustetun Turun seurahuoneen toinen ravintoloitsija edeltäjänsä, kellarimestari Beckmarkin tehtyä nopeasti konkurssin. Ravintolasta tuli pian menestynyt ja varsinkin Turun akatemian väen suosima. Wahllund muutti vuonna 1819 Suomen uuteen pääkaupunkiin Helsinkiin, jossa hän vuokrasi Aleksanterinkadun ja Sofiankadun kulmassa sijainneen kauppias Sunnin talon ja perusti siihen majatalon. Siitä tuli pian parempaan väkeen kuuluneiden suosima. Wahllund laajesi pian ravintolatoimintaan. Hän perusti Siltasaaren kärkeen ravintola Emilienburgin, jota yleisesti kutsuttiin ”säästöpankiksi”, sillä kaupunkilaisten rahojen sanottiin päätyvän sinne. Wahllundin ravintolat tunnettiin miellyttävästä ilmapiiristä ja hyvästä ruoka- sekä juomatarjoilusta. Yliopiston siirryttyä Helsinkiin Turun palon jälkeen Säästöpankista tuli eräs ylioppilaiden ja muiden yliopistolaisten suosikkipaikoista.[1] Ravintolan lähellä nykyään kulkeva katu on saanut sen mukaan nimekseen Säästöpankinranta.[2]

Vuonna 1827 Wahllund alkoi pitää Töölönlahden rannalle perustetussa Seurapuistossa eli ”Yleisellä kävelypaikalla” (nykyinen Kaisaniemen puisto) kahvibuffettia.[3] Vuonna 1837 Helsingin kaupunki vuokrasi hänelle 15 vuodeksi oikeuden ravintolatoiminnan harjoittamiseen puistossa. Aluksi hän perusti pienen virvokkeita myyvän kioskin, mutta jo kaksi vuotta myöhemmin valmistui ravintola Sjöpaviljongen, josta tuli Säästöpankin tavoin ylioppilaiden suosima. Se tunnettiin pian omistajansa mukaan Kaisaniemenä. Kaisaniemi vakiintui lopulta koko puiston ja ympäröivän alueen nimeksi.[1][4][5]

Wahllund vuokrasi myös Kaupunginkellarin sekä teatteritalon (myöhempi Arkadia-teatteri) ravintolan. Lisäksi hän vastasi Kaivopuiston Kaivohuoneen ruokatarjoilusta sen ensimmäisen toimintavuoden 1838–1839 aikana.[1]

Wahllund haudattiin kuoltuaan Hietaniemen hautausmaalle, vanhan alueen yhdeksänteen kortteliin. Hautamuistomerkki on sittemmin hävitetty, mutta hautaa ei ole otettu uudelleen käyttöön ja paikka on nykyään tyhjänä.[6] Wahllundilla oli ottotytär Emilie Myhrman, joka hänen kuoltuaan 1843 jatkoi ravintola Kaisaniemen pitämistä. Se toimii edelleen nimellä ravintola Kaisaniemi.[1]

VappuMuokkaa

Mamselli Wahllund oli ylioppilaiden keskuudessa erityisen pidetty ja hänet tunnettiin äidillisenä hahmona. Hän saattoi tarjota aterioita pitkääkin luottoa vastaan.[1] Keväisin Helsingin ylioppilaat jatkoivat Kaisaniemessä Turun Akatemian vanhaa perinnettä tervehtiä kevättä laululla. Koska keisari oli kieltänyt vanhat vappujuhlat, ylioppilaat alkoivat juhlia toukokuun ensimmäistä Kajsa Wahllundin syntymäpäivänä. Kiitokseksi onnittelulaulusta Wahllund puolestaan kestitsi ja juotti valkolakit. Tapahtumalla on ollut selkeä vaikutus nykyisiin vappuperinteisiin, ja ruotsinkielisten ylioppilaiden keskuudessa Kaisan syntymäpäivän juhlistaminen jatkuu nykyisinkin vappupiknikillä Kaisaniemen puistossa. Suomenkieliset ylioppilaat puolestaan alkoivat kokoontua suuren kieliriidan seurauksena ensin Alppilaan ja sitten Ullanlinnaan.[7]

Kajsa Wahllundin on sanottu kehittäneen suomalaisen tippaleivän,[8] joiden myynnin hän aloitti 1830-luvulla.[9]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e f Georg Haggrén: Wahllund, Cajsa (1771–1843) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 30.7.2007. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  2. Kolmosratikan kulttuurimatka, Juomanlaskija 2003
  3. Virtual Helsinki: Kaisaniemi
  4. Kertomuksia Helsingin kortteleista, osa 51: Kaisaniemen puisto Helsingin Sanomat 14.10.2006. Viitattu 25.8.2012.
  5. Kuinka Kaisaniemi sai nimensä Kotus. Viitattu 25.8.2012.
  6. Marja Pehkonen: Hauraita muistoja Helsingin hautausmailta, s. 11, 97. Helsingin kaupunginmuseo 2008.
  7. Kaisa ja kostea vappu Yle K-Rappu, 29.4.2004.
  8. Uskomattomien naisten Turku, Turun Sanomat 8.3.2007. Viitattu 25.8.2012.
  9. Vappuna kohotetaan malja, Yliopistolainen 4/96.

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Larnemaa, Ritvos, Hedenström: Suomalainen ruokaretki, s. 233. Tammi 2001.
  • Mustonen Pertti: Ravintolaelämää, s. 49–61. Tammi/Painokaari 1990.
  • Soini Yrjö: Vieraanvaraisuus ammattina, s. 379–404. Otava 1963.