Avaa päävalikko

Carl August Standertskjöld (9. marraskuuta 1814 Asikkala18. helmikuuta 1885 Pietari) oli suomalainen keisarillisessa Venäjän keisarillisessa armeijassa palvellut kenraaliluutnantti ja vapaaherra. Hän keräsi huomattavan omaisuuden toimiessaan Tulan asetehtaan vuokraajana ja sijoitti sen suomalaiseen teollisuuteen ja maaomaisuuteen.

UraMuokkaa

Standertskjöld kävi 1829–1834 Haminan kadettikoulun ja palveli valmistuttuaan vänrikkinä ja aliluutnanttina Henkikaartin 2. tykistöprikaatissa. Standertskjöld oli vuosina 1837–1845 Kaukasiassa sotimassa sikäläisiä kapinallisia vuoristokansoja vastaan. Kapteeniksi vuonna 1846 ylennetty Standertskjöld määrättiin 1847 Tulan kivääritehtaan johtajan apulaiseksi. Hänestä tuli eversti 1847 ja kenraalimajuri 1855 sekä kenraaliluutnantti 1867.

Standertskjöld oli vuodesta 1857 Iževskin kivääritehtaan johtaja ja vuodesta 1858 Tulan kivääritehtaan johtaja. Hän toimi Tulan asetehtaan vuokraajana 1864–1870 ja vuonna 1871 hänet nimitettiin Venäjän kaikkien kivääri- ja ammustehtaiden ylitarkastajaksi. Tässä virassa hän oli vuoteen 1880 saakka. Sen jälkeen hän toimi 1880–1881 Venäjän armeijan tykistön päähallinnon tykistökomitean aseosaston varajäsenenä. Standertskjöld sai eron sotapalveluksesta 1881.

Tulan kivääritehtaan vuokraajana Standertskjöld oli Venäjän suurimpia asetehtailijoita. Vuonna 1868 hän aloitti teolliset sijoitukset Suomeen ostamalla osuuden Lupikon ruukista läheltä Pitkäärantaa. Muut osakkaat olivat ruotsalaiset Jonas Wahlstedt ja Ludvig Nobel. Myöhemmin ruukki siirtyi kokonaan Nobelin omistukseen. 1870-luvulla Standertskjöld sijoitti myös Suomen sahateollisuuteen. Hän perusti 1872 Inkeroisten puuhiomon Anjalankoskelle Sippolaan ja 1873 Sahatehdas Oy C. A. Standertskjöldin sahalaitoksen Kotkan Hovinsaareen. Hän sijoitti varoja myös Porin konepajaan.[1]

OmistuksetMuokkaa

Standertskjöld keräsi Tulan asetehtaan vuokraajana toimiessaan huomattavan omaisuuden, jonka hän sijoitti suomalaiseen maaomaisuuteen sekä teollisuuteen. Hän osti 1853 Kirstulan kartanon Hämeenlinnan pitäjästä, 1871 Laukon ja Tottijärven kartanot Vesilahdelta sekä 1880-luvulla Koiskalan kartanon Nastolasta, Häihän ja Pirklahden kartanot Porvoon maalaiskunnasta sekä Hausjärveltä Ryttylän maatilan. Hän omisti myös useita maatiloja Venäjällä.

Standertskjöld rakennutti Helsingin Pohjoisrantaan "palatsimaisen" kuusikerroksisen kerrostalon eli niin sanotun Standertskjöldin talon, jonka suunnitteli Theodor Höijer. Talo valmistui vuonna 1885.[2]

Perhe ja yksityiselämäMuokkaa

Standertskjöld korotettiin vapaaherraksi 1874 ja hänen sukunsa merkittiin Suomen ritarihuoneeseen 1876 vapaaherrallisena sukuna 52. Standertskjöldin vanhemmat olivat kapteeni Carl August Standertskjöld ja hänen ensimmäinen vaimonsa Christina Maria Uggla.

Standertskjöld oli naimisissa kaksi kertaa.

  • 1847–1880 Fanny Augusta Nykoppin (1829–1880) kanssa, tästä liitosta oli 10 lasta
  • 1882–1885 insinööri Ernst Axel Valdo Brehmerin lesken Marie Hugenin-Virchauxin (1857–1940) kanssa.

Standertskjöldin lapsista tunnetuimpia olivat:

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Jukka Mikkola: Venäjältä tulleet teollisuudenharjoittajat Suomessa 1808-1880, s. 223–224. teoksessa Venäläiset Suomessa 1809-1917, (toim. Pauli Kurkinen) Historiallinen Arkisto 83. Suomen Historiallinen Seura, 1985. ISBN 951-9254-57-9.
  2. Kaija Ollila & Kirsi Toppari: Puhvelista Punatulkkuun: Helsingin vanhoja kortteleita, s. 22–23. Helsingin Sanomat, Helsinki 1975.