Avaa päävalikko

CP-vamma

syntymässä tai varhaislapsuudessa saatu aivovamma

CP-vamma, ICD-tautiluokituksessa CP-oireyhtymä (engl. cerebral palsy)[1] on syntymässä tai varhaislapsuudessa saatu pysyvä aivovaurio, joka vaikeuttaa vartalon liikkeiden hallintaa ja lihaskoordinaatiota. Vamman aiheuttaa vaurio yhdellä tai useammalla aivoalueella, jotka säätelevät liikkumista ja liikkeiden hallintaa. Vaurio voi tapahtua raskauden aikana, pian syntymän jälkeen tai varhaislapsuudessa mutta kuitenkin ennen kolmatta ikävuotta. CP-vamman todennäköisyyttä kasvattava riskitekijä on yli 35 vuoden synnytysikä.[2]

CP-oireyhtymä
CP-vammainen lapsi tutkittavana.
CP-vammainen lapsi tutkittavana.
ICD-10 G80
ICD-9 343
OMIM 603513 605388
MedlinePlus 000716

Englannin kielen sana cerebral viittaa aivoihin ja palsy liikkeiden tai asennon säilyttämiseen liittyvään häiriöön. CP-vamma siis tarkoittaa, että aivoissa tapahtuneen (cerebral) vaurion takia henkilö ei kykene käyttämään joitakin kehonsa lihasryhmiä normaalilla tavalla (palsy). CP-vamma ei ole etenevää, geneettistä tai periytyvää laatua. Vamma on elinikäinen ja parantumaton. Erilaisten terapioiden (kuten fysio-, toiminta-, ratsastus- ja puheterapia) sekä apuvälineiden avulla voidaan kohentaa CP-vammaisten henkilöiden elämänlaatua ja edistää tasavertaista osallistumista yhteiskunnassa.

CP-vammaan kuuluvat liikkumiseen liittyvät ongelmat voivat olla lihasjäyykkyyttä eli spastisuutta, lihasheikkoutta, nivelten jäykkyyttä tai yliliikkuvuutta, koordinaatiovaikeuksia, hitautta, tasapainovaikeuksia, huimausta, vapinaa, pakkoliikkeitä, tahdonalaisten liikkeiden hallinnan vaikeuksia, kuten pienten liikkeiden tuottamisen vaikeuksia tai halvauksia[3]. CP-vamman kordinaatiovaikeudet saattavat ilmetä vaikeutena peseytyä, pukeutua tai pestä hampaita, siivota, käyttää hiirtä ja näppäimistöä, napittaa vaatteita, painaa nappia, ottaa käteen ohutta tai pientä esinettä, kääntää kirjan sivuja tai kääntää esineitä.[4]

CP-vamma on liikuntavamma eikä vaikuta yksinään muuhun aivotoimintaan. CP-vammaan liittyy kuitenkin usein liitännäisvammoja, joista yleisimpänä puhevamma (80 %:lla CP-vammaisista). Muita lisävammoja ovat esimerkiksi(n. 50 %), epilepsia (30 %), vaikea henkinen kehitysvammaisuus (25 %) sekä kuulo- ja näkövammat (10–15 %).

CP-vammaan liittyy usein kognitiivisia ongelmia, jotka voivat ilmetä erilaisina hahmotushäiriöinä kuten vaikeutena arvioda ajan kulkua ja sitä, kuinka kauan jonkin tehtävän suorittamiseen kuluu aikaa, taikka visuaalisena hahmotushäiriönä, joka vaikeuttaa etäisyyksien, liikkeen suunnan ja nopeuden ja oman sijainnin arvioimista sekä sopivien kulkureittien valintaa. Kognitiiviset ongelmat voivat ilmetä myös puheen erottamisen vaikeutena, muistihäiriönä, keskittymisen vaikeutena, hitautena toiminnanohjauksen ongelmina, lukihäiriönä tai matematiikan erityisvaikeutena. Myös kosketus- tai lämpöaistin häiriöitä sekä uupumusta tai unihäiriöitä saattaa esiintyä. Uupuminen tai väsymistaipumus saattaa ilmetä siinä, että CP-vammaisen on vaikea suorittaa tehtäviä loppuun asti tai tehdä samankaltaisia asioita pitkään tai istua, seistä tai kävellä pitkään.[5].

CP-vammaan saattaa liittyä myös vaikeutta keskustella ryhmässä tai puhelimessa tai ymmärtää eleitä ja ilmeitä[6].

CP-vammaan saattaa liittyä myös mielialan heilahteluja sekä masennusta ja ahdistuneisuutta[7]. Ei ole kuitenkaan olemassa tutkimustietoa siitä, kuinka suuri osa CP-vammaisten ihmisen kokemasta ahdistuksesta ja masennuksesta johtuu muiden ihmisten epäasiallisesta suhtautumisesta ja kuinka suuri osa johtuu muista CP-vamman mukanaan tuomista elämää rajoittavista tai vaikeuttavista asioista.

CP-vammaisten toimintakyky vaihtelee suuresti: joillakin vamma ilmenee vain pienenä toimintahäiriönä, toisilla vaikeana monivammaisuutena. Henkinen kehitys on normaalia noin puolella CP-vammaisista.[8]

CP-vamman ei ole ainakaan itsessään todettu lyhentävän yksilön elinajanodotetta.[9]

Suomessa on noin 6 500 CP-vammaista.[10] Suomessa diagnosoidaan vuosittain noin 130–140 CP-vammaista lasta.[11] Suomessa CP-vammaisten etuja ajaa vuonna 1965 perustettu Suomen CP-liitto. Lokakuun ensimmäisenä keskiviikkona vietetään Maailman CP-päivää, jota on juhlistettu vuodesta 2012 lähtien.

VammatyypitMuokkaa

SpastinenMuokkaa

Spastinen CP-vamma on yleisin CP-vammatyyppi, jota esiintyy noin 80 %:lla kaikista CP-vammaisista. Spastisuus tarkoittaa, että yhden tai useamman lihasryhmän lihasjänteys, tonus, on pysyvästi kohonnut. Kohonnut lihasjänteys vaikeuttaa lihaksen työtä. Spastinen CP-vamma näkyy ulospäin jäykkänä ja vaikeannäköisenä liikkumisena, ja joissakin tapauksissa esimerkiksi esineeseen tarttuminen ja irti päästäminen voi olla vaikeaa. Vaikeimmissa tapauksissa lihasjänteys on niin suuresti kohonnut, että omaehtoinen liikkuminen on mahdotonta.

Vammatyyppi voidaan jakaa kolmeen eri luokkaan sen mukaan, mikä lihasryhmä on spastinen. Diplegialla tarkoitetaan alaraajojen spastisuutta, mutta myös yläraajojen toiminta voi olla vaikeutunutta. Tieteellinen nimitys alaraajapainotteiselle CP-vammalle on diplegia spastica (suom. spastinen diplegia). Hemiplegiassa spastisuutta on toisen puolen (vasen/oikea) raajoissa. Tetraplegiassa sekä ylä- että alaraajat ovat spastiset.

AtetoottinenMuokkaa

Atetoottisessa CP-vammassa (esiintyvyys noin 10 %) henkilöllä esiintyy nopeita, tahattomia liikkeitä päässä, käsissä ja vartalossa. Ne ilmenevät etenkin puhuessa, syödessä tai esimerkiksi tavoitellessa jotakin esinettä, toisin sanoen tilanteissa, joissa liikkeiden koordinoiminen on välttämätöntä. Kasvojen pakkoliikkeet vaikeuttavat nielemistä ja puhumista. Stressitilanteet lisäävät pakkoliikkeitä, ja unen aikana ne häviävät. Ihmisillä, joilla on atetoottinen CP-vamma, on usein alentunut lihastonus, joten he eivät pysty säilyttämään seisoma- tai kävelyasentoa.

AtaktinenMuokkaa

Ataktinen CP-vamma on melko harvinainen CP-vamman muoto (esiintyvyys 5-10 %:lla CP-vammaisista). Tyypillistä ataktikolle on alentunut lihasjänteys ja huono liikkeiden hallinta. Kävely on leveäraiteista ja epävakaata, ja pikkutarkkoja tehtäviä suoritettaessa (esimerkiksi kirjoittaessa) heillä esiintyy vapinaa. Tämä vaikeuttaa hienomotorisia toimintoja.

SekamuodotMuokkaa

Noin 10 %:lla CP-vammaisista esiintyy samanaikaisesti kahta tai jopa kolmea edellä esitetyistä CP-vamman muodoista. Yleisin sekamuoto on spastisen ja atetoottisen CP-vamman yhdistelmä, jolloin esiintyy sekä kohonnutta lihasjänteyttä että pakkoliikkeitä. Spastisen ja atetoottisen CP-vamman yhdistelmässä lihasjäykkyys ilmenee useimmiten aluksi selvemmin ja pakkoliikkeitä alkaa esiintyä 9 kk-3 vuoden iässä.

Tunnettuja CP-vammaisia henkilöitäMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Lyhenneluettelo, Kotus
  2. Wu YW, Croen LA, Shah SJ, Newman TB, Najjar DV. Cerebral palsy in a term population: risk factors and neuroimaging findings. Pediatrics. 2006 Aug;118(2):690-7. [1]
  3. https://www.cp-liitto.fi/files/4185/CP-liitto. Oirekartoituslomake. Kuntori.pdf
  4. https://www.cp-liitto.fi/files/4185/CP-liitto. Oirekartoituslomake. Kuntori.pdf
  5. https://www.cp-liitto.fi/files/4185/CP-liitto. Oirekartoituslomake. Kuntori.pdf
  6. https://www.cp-liitto.fi/files/4185/CP-liitto. Oirekartoituslomake. Kuntori.pdf
  7. https://www.cp-liitto.fi/files/4185/CP-liitto. Oirekartoituslomake. Kuntori.pdf
  8. http://www.cc.jyu.fi/~vamtutk/kscp1.htm
  9. http://www.ofcp.on.ca/guide.html
  10. CP-vamma cp-liitto.fi. Helsinki: Suomen CP-liitto ry. Viitattu 2.4.2009.
  11. http://www.cp-liitto.fi/vammat/cp_vamma.html
  12. http://www.irishwriters-online.com/christybrown.html
  13. Publications.parliament.uk: Publications & Records

Aiheesta muuallaMuokkaa