Lukemisen erityisvaikeus

lukemisen tai kirjoittamisen oppimisvaikeus
(Ohjattu sivulta Lukihäiriö)

Lukemisen erityisvaikeus (yhdessä kirjoittamisen erityisvaikeuden kanssa: lukivaikeus, lukihäiriö) eli dysleksia on todennäköisesti neurologinen tai neurobiologinen häiriö. Sen oireita voivat olla esimerkiksi lukemisen hitaus tai vaikeus sekä samankaltaisten äänteiden oikeinkuulemisen vaikeus; lukemisen ja kirjoittamisen erityisvaikeudessa myös kirjoittamisessa kirjainten tai niiden paikan sekoittuminen, kirjainten poisjäänti, ylimääräisten kirjainten lisääminen tai sanojen puuttuminen. Lukemisen erityisvaikeuden syynä olevia geenivirheitä on löydetty ainakin neljä ja sen vakavuutta kuvataan asteikolla yhdestä neljään. Lukihäiriö vaikeuttaa lukemista, kirjoittamista ja luetun ymmärtämistä.[1] Arviolta 5–10 prosentilla maailman ihmisistä on lukihäiriö.[2]

Yleistä

muokkaa

ICD-10-tautiluokituksen mukaan lukemisen erityisvaikeus (dysleksia) on eräs psyykkisen kehityksen häiriöistä. Se on oppimiskyvyn vaikeuksista yleisin, ja se ei johdu peruskoulutuksen tasosta, sairauksista tai vammoista, ja se saattaa ilmetä koko elämän ajan.[3] Muita oppimiskyvyn vaikeuksia ovat laskemiskyvyn erityisvaikeus (dyskalkulia) ja kirjoittamisen erityisvaikeus (dysgrafia), ja ne voivat esiintyä samanaikaisesti.[4] Lukemisen erityisvaikeuden oireita ovat kirjallisen ilmaisun niukkuus, kankeus ja virheiden suuri määrä, ja siihen liittyy aina vieraiden kielten oppimisvaikeus. Muita tähän sairauteen liittyviä oireita voivat olla muun muassa tilan, suuntien ja ajan hahmottamisvaikeudet, motoriset vaikeudet ja matemaattisen ajattelun vaikeudet.[5] Lukemisen erityisvaikeutta ei luokitella kehitysvammaisuuteen kuuluvaksi.[4] Sen taustalla oleva neurologinen poikkeama hermoston toiminnassa on pysyvä eikä sitä voida korjata käyttäytymisen uudelleenopetuksella, mutta siitä aiheutuvia haittoja voidaan pyrkiä vähentämään oppimiskyvyn muiden osa-alueiden käytön tehostamisella.

Lukemisen erityisvaikeudessa henkilön (lapsi tai aikuinen) luetun ymmärtäminen tai lukemistarkkuus on henkilön ikään, älykkyyteen tai koulutukseen suhteutettuna selvästi odotettua huonompaa. Lukemisen vaikeus voi ilmetä muun muassa vaikeutena erotella eri kirjaimia toisistaan tai yhdistää äänteitä (tai äänneyhdistelmiä) kirjoitettuihin merkkeihin. Lukemisen erityisvaikeus esiintyy yleisemmin pojilla ja miehillä kuin tytöillä ja naisilla.[4] Oppimisen erityisvaikeuksien syy on keskushermoston näitä toimintoja säätelevien hermorakenteiden toiminnan poikkeaminen tavanomaisesta, ja joskus syynä voi olla neurologinen sairaus.[4]

Lukemisen erityisvaikeuden perusta on se, että kokonaisen sanan merkitys ei hahmotu automaattisesti yhdellä silmäyksellä aivojen äänne- ja tavutietoisuuden sekä sanojen näkövasteen häiriön vuoksi. Lukivaikeus aiheuttaa sen, että kirjainmerkit muutetaan yksi kerrallaan äänteiksi ja koostetaan sanaksi ja tämä vie aivokapasiteettia muun muassa sanan mieleenpainamiselta ja sen liittämiseltä muihin yhteyksiin.[5] Kirjoittamisen erityisvaikeus voi ilmetä esimerkiksi epäselvänä käsialana, kieliopillisina virheinä, tavutusvirheinä ja vaikeutena jäsentää kappaleita.[4] Mitattuun älykkyyteen nähden seselvennä on heikompaa[6].

Aikaisemmin lukemisen erityisvaikeutta on saatettu pitää laiskuutena tai merkkinä tavanomaista heikommasta älykkyydestä, mutta nykyisin oppimisen vaikeuksien syynä tiedetään voivan olla jokin oppimisen erityisvaikeus. Oppimisen erityisvaikeus pyritään yleensä tunnistamaan varhaisessa iässä, jotta oppimisvaikeuksista aiheutuvia haittoja voidaan vähentää tehokkaasti. Lukemisen erityisvaikeus on spesifinen eikä yleensä ilmene puheessa. Poikkeuksena lukemalla opitut asiat saattavat puhutussa kielessä esiintyä totutusta poikkeavassa järjestyksessä. Lukemisen erityisvaikeus ei liity älykkyyden tai aistitoiminnan (näköaisti, kuulo) puutteisiin tai opetuksen laatuun.

Esiintyvyys

muokkaa

Suurin osa oireista on tasoltaan lieviä: lukeminen ja kirjoittaminen on tavallista hitaampaa ja vaikeampaa. Lukemisen häiriön arvioidaan eri maissa tehtyjen tutkimusten mukaan periytyvän 30–70 prosentissa tapauksista.lähde? Professori Heikki Lyytisen johtaman suomalaistutkimuksen mukaan noin joka toisella vakavien lukemisen erityisvaikeuksien kanssa elävistä suomalaisista on samasta vaivasta kärsivä lähisukulainen.lähde tarkemmin?

Oireiden keholliset syyt

muokkaa

Aivojen takaraivo-ohimolohkossa on alue, joka reagoi hyvin varhain kirjainjonoihin. Reagointi tapahtuu jo paljon ennen kuin aivojen klassinen kielialue on ehtinyt aloittaa toimintansa. Lukemisen erityisvaikeuden omaavalla henkilöllä on viive reagoinnissa tai se puuttuu kokonaan alueella, joka tavanomaisesti aktivoituu aina sanojen aikana. Tämän takia kielen ymmärtämisen alueella aktivoituminen tapahtuu lukemisvaikeuksia omaavalla henkilöllä selvästi hitaammin kuin tavanomaisesti. Lisäksi lukemisvaikeuksisten henkilöiden eräs aivojen osa (planum temporale) on oikeassa ja vasemmassa aivopuoliskossa samankokoinen tai oikealla hieman suurempi, kun taas henkilöillä, joilla ei ole lukemisen erityisvaikeutta, vasen puoli kehittyy selvästi suuremmaksi.

Hoito ja itsehoito

muokkaa

Mahdollinen oppimisen erityisvaikeus tulisi diagnosoida mahdollisimman nuorena. Erityisvaikeuden varhainen toteaminen mahdollistaa häiriön hoidon (kuntoutuksen).[4]

Lukivaikeuden hoitamiseen voidaan käyttää muun muassa neuropsykologista kuntoutusta ja puheterapiaa. Tavallisin ja tutkituin menetelmä on erityisopetus, jonka tavoitteena on fonologisen tietoisuuden (tietoisuuteen ottaa kieli tietoisen tarkastelun alle) kehittäminen. Kuntoutuksen ajankohta on yleensä lukemaan oppimisen yhteydessä. Sen tehoon vaikuttaa merkittävästi lapsen motivaatio ja lukuharrastus. Markkinoilla on myös lukuisia hoitokeinoja, joilla ei ole osoitettua tehoa. Näistä Suomessa tavallisimpia ovat sensomotorinen kuntoutus, asentohoito, aivojumppa, omega-3-rasvahapot sekä oppimistyylien mukainen opetus.[7]

Lukemisen erityisvaikeuden aiheuttamia oppimisvaikeuksia voidaan pyrkiä korjaamaan muun muassa seuraavilla opiskelutekniikkaan liittyvillä asioilla:

  1. Harjoitellaan muistamistekniikoita
  2. Keskustellaan opittavasta asiasta ryhmässä
  3. Käytetään oman oppimistyylin kannalta parasta tapaa oppia
  4. Laaditaan käsitekarttoja (asioiden nimet ja niiden yhteydet)
  5. Liitetään asia käytännön tilanteisiin
  6. Muodostetaan jäsennelty yleiskuva muistettavasta asiasta
  7. Muokataan esitetty aihe omien käsitteiden mukaiseksi
  8. Tehdään asioita ja yhdistetään näin teoria käytäntöön
  9. Tunnistetaan pääasiat (keskeiset asiat)
  10. Vaihdetaan tietoja oppimisesta muiden opiskelijoiden kanssa.[8]

Tunnettuja lukihäiriöisiä

muokkaa

Lähde:[9]

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Mitä on dysleksia? Varsinais-Suomen Dysleksia ry. Viitattu 25.12.2016.
  2. Peltonen, Mari: Lukihäiriöön apua jo vauvaiässä 31.7.2014. Helsingin yliopisto. Viitattu 25.12.2016.
  3. Kuntoutusportti
  4. a b c d e f Huttunen 2010
  5. a b Müller 2010
  6. Matti Huttunen, Oppimiskyvyn häiriöt (lukihäiriö ym.) Terveyskirjasto 30.11.2018, viitattu 13.3.2022
  7. Austin P.: Huuhaata oppimisen vaikeuksiin. Helsingin Sanomat, 15.5.2007, s. D2 (Tiede & Luonto).
  8. Müller 2010, luettavissa 27.5.2011
  9. Lukihäiriö ei kerro älystä

Kirjallisuutta

muokkaa
  • Erilaisen oppijan käsikirja. 2007. Erilaisten oppijoiden liitto ry

Aiheesta muualla

muokkaa