Byskeälvenin vesistö
Byskeälvenin vesistö (ruots. Byskeälvens avrinningsområde, vesistöaluetunnus 18) muodostuu Pohjanlahden perämereen laskevan Byskeälvenin ja sen sivujokien yhteisestä valuma-alueesta, jonka kokonaispinta-ala on 3 662 neliökilometriä. Se on yksi Ruotsin päävesistöalueista ja sen valuma-alue sijaitsee kokonaan Ruotsissa. Joen pääuomassa tai ylipäätään koko vesistössä ei ole vesivoimalaitoksia. Se on toistaiseksi rauhoitettu vesivoiman rakentamiselta.[1][2][3][4]
Pääuoma muokkaa
Vesistön pääuomana on sen nimikkojoki Byskeälven. Joen kokonaispituus on 215 kilometriä. Joki laskee Itämereen noin 1,3 kuutiokilometriä vettä vuodessa.[5][a]
Vesistön valuma-alue muokkaa
Byskeälvenin vesistö sijaitsee kahden suuren vesistön Piitimenjoen vesistön (tunnus 13) ja Skelleftejoen vesistön (tunnus 20) välisessä taskussa, jossa sijaitsee vielä kuusi pienempää päävesistöä. Byskeälvenin vesistö on niistä suurin. Tämän vedenjakajan pohjoispuolella sijaitsee Piitimenjoen vesistö ja Piitimenjoen vesistön itäpuolella Åbyälvenin vesistö (tunnus 17). Byskeälvenin vesistön lounaispuolella sijaitsee Skelleftejoen vesistö, joka vaihtuu kaakossa merelle päin mentäessä ensin Kågeälvenin vesistöön (tunnus 19) ja sitten pieniin mereen laskeviin ojien ja purojen valuma-alueisiin. Pieniä valuma-alueita esiintyy myös joensuun pohjoispuolella.[4]
Valuma-alueen piirteitä muokkaa
Valuma-alueen maaperän yleisimmät maalajit ovat moreeni (57 %), turve (26,1 %), kalliomaa (5,5 %), hiekka ja sora (2,5 %), multamaa (1,1 %), savimaa (0,2 %) ja jäätikköjokijäänteet (2,2 %), joiden lisäksi on vielä 5,4 % muita maalajeja. Alueen maankäyttöä esittävät maiden käyttöluokitukset, joiden mukaan alueella on metsämaita (75,0 %), soita ja kosteikkoja (17,5 %), kalliomaita viljelymaita (0,3 %), taajamia ja pinnoitettuja alueita (0,5 %) sekä joutomaita (1,4 %). Näiden lisäksi on 5,3 % vesistöjä.[6]
Virtaamia muokkaa
| Byskeälvenin keskivirtaamat kuukausittain joensuussa (1981–2012) |
|---|
SMHI on julkaissut tilastossaan Byskeälvenin virtaamien päivittäiset keskivirtaamat vuosilta 1981–2012. Niiden mukaan joen suiston lähellä sijaitsevassa mittauspisteessä joen keskivirtaama (MQ) on 43,3 kuutiometriä sekunnissa (m³/s), keskiylivirtaama (MHQ) on 237 m³/s ja keskialivirtaama (MNQ) on 8,88 m³/s [6]. Toisen lähteen mukaan joen keskivirtaama on 40,2 m³/s, keskiylivirtaama (MHQ) on 222 m³/s ja keskialivirtaama (MNQ) on 10,8 m³/s [5]. Suurin kuukausittainen keskivirtaama 95,5 m³/s on mitattu toukokuussa 1988 ja pienin 1,3 m³/s maaliskuussa 1996. Viereinen kaavio esittää SMHI:n julkaiseman tilaston kuukausittaisten keskivirtaamien arvoista lasketut keskiarvot. Sen mukaan kevättulva kestäisi huhtikuusta kesäkuuhun ja sen huippu ajoittuisi toukokuulle.[3]
Lähteet muokkaa
Huomautuksia muokkaa
- ↑ Asia on luettu ruotsinkielisestä wikipediasta artikkelista sv:Byskeälven.
Viitteet muokkaa
- ↑ Kuhlins, Leif: Vattenkraft i Sverige, vattenkraft.info, viitattu 23.12.2020 (ruotsiksi)
- ↑ Byskeälvenin joensuu Lantmäteriet. Gävle: Lantmäteriet. Viitattu 21.12.2020. (ruotsiksi)
- ↑ a b Byskeälven (SE723023-173568) Vatteninformationssystem. Tukholma, Ruotsi: Länsstyrelsen. Viitattu 21.12.2020. (ruotsiksi)
- ↑ a b Thoms-Hjärpe, Christina: Län och huvudavrinningsområden i Sverige (PDF),Faktablad nr 10, 2002, SMHI, viitattu 13.12.2020 (ruotsiksi)
- ↑ a b Om flödesstatistik för Sveriges vattendrag (Excel-tiedostoon, selitykset), 13.11.2009, rivit 936–979, viitattu 13.12.2020 (ruotsiksi)
- ↑ a b Byskeälvenin vesistö (Excel-lomake nro 29153), Vattenwebb, SMHI, viitattu 21.12.2020 (ruotsiksi)
