Tämä artikkeli käsittelee yhtä Bruun-nimistä sukua. Muita samannimisiä on täsmennyssivulla.

Bruun on kauppiassuku, joka on vaikuttanut ennen kaikkea Haminassa. Suvun kantaisä on Viipurin ja Savonlinnan läänin ratsuväen trumpetinsoittaja Ertman Bruun (s. 1620 Saksassa, Brun), joka tuli Suomeen 30-vuotisen sodan jälkimainingeissa. Bruun kohosi ratsumestarin arvoon ja asui ennen kuolemaansa Jääsken pitäjässä. Hän osallistui useisiin taisteluihin Viipurin Ratsuväkirykmentin ratsumestarina mm. Liivinmaalla, sekä osallistui vuonna 1676 eskadroonansa kanssa Lundin taisteluun, jossa haavoittui. Ertman Bruun kuoli ratsumestarina vuonna 1678.[1]

Bruun-vapaaherrasuvun vaakuna

Ertman Bruunin poika Johan Bruun oli Karjalan ratsurykmentin luutnantti. Hän kaatui vuonna 1701. Hänen poikansa Erik Bruun (1682–1719) toimi Turun jalkaväkirykmentin pastorina isonvihan aikana. Erik Bruunin kaksi poikaa perustivat suvun menestyneet porvarishaarat ja hänen tyttärestään Elsa Kristinasta tuli viipurilaisen Rosenius-kauppasuvun kantaäiti. Vanhempi poika, Johan Bruun (1714–1756), toimi kauppiaana Viipurissa ja Lappeenrannassa. Hänen vanhin poikansa Carl Bruun (1748–1809) puolestaan vaikutti Haminassa. Carl Bruunilla oli useita lapsia, ja hänen neljä poikaansa jatkoivat kauppiaina Haminassa, kolmesta tuli Venäjän armeijan upseereita ja viidestä venäläisiä virka- ja tiedemiehiä.[1]

Johan Bruunin kaatumisen jälkeen hänen vaimonsa jäi lukuisine lapsineen suuriin taloudellisiin vaikeuksiin ja hänen pojistaan Hindrich ja Johan muuttivat Juvalle Juvan kirkkoherrojen suojeluun. He saivat Kankaankylän Kaartilan ratsutilan haltuunsa 1705. Tästä Juvan haarasta kehittyi voimakas talonpoikaissuku Juvalle. Juvalla on syntynyt Bruuneja eniten Suomessa.lähde?

Carl Bruun oli Theodor Bruunin (1821–1888) isoisä.[1] Todellinen valtioneuvos Theodor Bruun aateloitiin ja hänen sukuhaaransa introdusoitiin Suomen ritarihuoneeseen vuonna 1863 sukuna numero 234 nimellä Bruun.[2] Hänet korotettiin vapaaherraksi vuonna 1883 ja introdusoitiin vuonna 1884 vapaaherrallisena sukuna numero 56.[3][4]

Suku on useiden avioliittojen kautta kytköksissä haminalaisiin ja viipurilaisiin sukuihin Clayhills, Naht ja Tesche.[5] Suku on omistanut Summan kartanon Vehkalahdella ja Tavastilan kartanon Kymissä.[4] Vapaaherrallinen sukuhaara sammui syksyllä 2010 Haminassa, kun Summan kartanon omistaja, vapaaherratar Christina Theodora Bruun kuoli.[6][7]

Suvun jäseniäMuokkaa

  • Anthon Bruun (1778–1824), haminalainen kauppias ja kauppaneuvos
  • Christian Bruun (1789–1864), Haminan johtava kauppias, teollisuuspatruuna ja laivanvarustaja, jonka kuolemaan päättyi Bruunin suvun toistasataa vuotta kestänyt mahtiasema Haminassa[8]
  • Lovisa Ulrika de Traversay (1781–1821), Traversayn markiisitar, Venäjän meriministerin Jean-Baptiste Prevost de Sansacin puoliso, Christian Bruunin sisar.[9]
  • Jean Bruun (1817–1872), saha- ja rautateollisuuden harjoittaja, Christian Bruunin poika
  • Francis Bruun (1843–1930), suomalainen juristi ja Turun hovioikeuden varapresidentti
  • Johan Edmund Bruun (1852–1906), suomalainen eversti ja liikemies, Jean Bruunin poika
  • Otto Bruun (1886–1969), suomalainen tilastotieteilijä, Johan Edmund Bruunin poika
  • Elsa Bruun (1886–1976) suomalainen kirjastonhoitaja ja -johtaja, Otto Bruunin puoliso
  • Patrick Bruun (1920–2007), suomalainen antiikin tutkija, Otto Bruunin poika
  • Kettil Bruun (1924–1985), suomalainen sosiologi, Otto Bruunin poika
  • Erik Bruun (s. 1926), suomalainen graafikko, Nikolai Bruunin pojanpoika
  • Niklas Bruun (s. 1950), suomalainen professori, Kettil Bruunin poika
  • Christer Bruun (s. 1955), suomalainen antiikintutkija, Patrick Bruunin poika
  • Patricia Bruun (s.1957), suomenruotsalainen kirjailija ja toimittaja, Patrick Bruunin tytär
  • Staffan Bruun (s. 1955), suomenruotsalainen kirjailija ja toimittaja, Kettil Bruunin poika
  • Martti Oliver Bruun (s.1936), everstiluutnantti, suvun esi-isän ratsumestari Ertman Bruunin jälkeläinen

VapaaherratMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. a b c Autio, Veli-Matti: Bruun (1600 - ) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 6.6.2003 (päivitetty 9.9.2008). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 25.9.2015.
  2. Bruun, aatelinen Suvut ja vaakunat, Suomen Ritarihuone.
  3. Bruun, vapaaherrallinen Suvut ja vaakunat, Suomen Ritarihuone.
  4. a b c d ”Bruun – Friherrliga ätten n. 56”, Finlands ridderskaps och adels kalender, s. 72. Ritarihuone, 1956.
  5. Hans Andersin: Den gåtfulla släkten Naht[vanhentunut linkki]
  6. Muistokirjoitus, Kymen Sanomat, marraskuu 2010.
  7. Javanainen, Paula: Tällaisia ovat Suomen oikeat aateliset Iltalehti.fi. 24.12.2011. Viitattu 25.9.2015.
  8. Jouni Yrjänä: Bruun, Christian (1789–1864) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 3.11.2008.
  9. Olli Airola – Kaisu Harjunpää: Ruotsinsalmen merilinnoitus 1790–1855, s. 96. Helsinki: Kymenlaakson museo, 1978. ISBN 951-95558-0-3.
  10. Helsingin yliopiston virkamiesmatrikkeli
  11. Jaakko Ignatius: Granit, Ragnar (1900–1991) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 12.9.2008.