Avaa päävalikko

Björn Wahlroos

suomalainen liikemies

Björn Arne Christer ”Nalle” Wahlroos[1] (s. 10. lokakuuta 1952 Helsinki) on Sampo-konsernin ja UPM:n hallitusten puheenjohtaja[2]. Wahlroos on Sammon merkittävä osakkeenomistaja[3], omistaa Joensuun kartanon Halikossa [4] ja on toiminut kansantaloustieteen professorina. Hän on myös tietokirjailija. Helmikuussa 2019 Wahlroos ilmoitti luopuvansa Nordean hallituksen puheenjohtajan tehtävistä.[5]

Björn Wahlroos
Björn Wahlroos
Björn Wahlroos
Henkilötiedot
Muut nimet Nalle
Syntynyt 10. lokakuuta 1952 (ikä 67)
Helsinki
Muut tiedot
Yritys Sampo
Asema konsernijohtaja
(2001–2009)
Hallitusjäsenyydet Sampo (pj.)
UPM (pj.)
Tutkinnot kauppatieteiden tohtori
Siviilisääty naimisissa
Puoliso Saara Wahlroos
(o.s. Litmanen)
Vanhemmat Bror Wahlroos
Marita Wahlroos
(o.s. Isakson)
Lapset Nina Wahlroos
Thomas Wahlroos
Lempinimet Nalle

Wahlroos on ollut useiden vuosien ajan Suomen suurituloisimpien joukossa.[6] Helsingin Sanomien toukokuussa 2009 julkaiseman selvityksen mukaan Wahlroosilla on Suomessa eniten valtaa pörssiyhtiöiden hallituksissa. Selvitys perustui hallituspaikkoihin ja pörssiyritysten markkina-arvoihin.[7] Saman vuoden lopulla Iltalehti valitsi hänet Suomen talouselämän vaikutusvaltaisimmaksi päättäjäksi.[8] Wahlroos sijoittui kolmanneksi Suomen Thinkers 20 -listalla Nordic Business Report -lehden valitessa Suomen suurimpia bisnesajattelijoita elokuussa 2012.[9] Wahlroosia on kutsuttu ”Helsingin Pörssin kuninkaaksi”, koska hän on toiminut yhtä aikaa kolmen suuren pörssiyhtiön hallituksen puheenjohtajana useiden vuosien ajan.[10]

UraMuokkaa

Wahlroos valmistui ylioppilaaksi vuonna 1971. Tämän jälkeen Wahlroos opiskeli Svenska handelshögskolanissa, josta hän valmistui kauppatieteiden maisteriksi vuonna 1975 ja kauppatieteiden tohtoriksi 1979. Hän toimi vuosina 1979–1985 Svenska handelshögskolanin kansantaloustieteen professorina. Lisäksi hän on ollut vierailevana apulaisprofessorina Northwestern-yliopiston Kellogg Graduate School of Managementissä sekä Brownin yliopistossa.[11]

Wahlroos toimi vuosina 1985–1992 Suomen Yhdyspankin (SYP) johtokunnan varajäsenenä, jäsenenä ja varatoimitusjohtajana. Vuonna 1992 Wahlroosista tuli Mandatumin toimitusjohtaja. Mandatumin yhdistyessä vuonna 2001 Sampo-konserniin Wahlroosista tuli Sammon toimitusjohtaja ja suurin yksityinen osakkeenomistaja (2,13 prosenttia osakkeista). Huhtikuussa 2009 hän siirtyi Sammon hallituksen puheenjohtajaksi.

Wahlroos oli avainhahmoja, kun valuutta- ja korkosäännöstely purettiin ja toimija niin sanotussa kasinotaloudessa, jossa yhtiöitä vallattiin ja järjesteltiin uudelleen. Wahlroos myi Tampellan säästöpankkiryhmälle, järjesteli Sponsor- ja Spontel-sijoitusyhtiöitä Kansallis-Osake-Pankin (KOP) kanssa ja osallistui KOP:n ja SYP:n fuusioon. Vuonna 1992 hän siirtyi pääomistajana johtamaan SYP:sta lohkaistua Mandatumia. Mandatum osti 1998 Interbankin ja listautui Helsingin pörssiin.[12]

Vuonna 2001 Mandatum yhdistettiin Sampo-Leoniaan. Wahlroos oli myös Varman hallituksessa, jolla on historialliset siteet Sampoon. Sammon pankkitoiminta eli vanha Postipankki myytiin Danske Bankille 2006.[12]

"Pörssin kuningas"Muokkaa

Wahlroosia pidetään yleisesti taitavana yritysjohtajana, ja hän on ylivoimaisesti rikkain suomalainen niistä, jotka ovat itse hankkineet omaisuutensa.[13] Se on yli 700 miljoonan euron arvoinen.[14]

Pelkästään vuonna 2013 syyskuun puoliväliin mennessä valtion Sampo-omistuksen arvo nousi 600 miljoonalla eurolla, seitsenkertaisesti sen mitä Wahlroosin oma osuus.[13]

Toimittaja Olli Harman mukaan Wahlroos kehitti Mandatumista ja myöhemmin Samposta "todellisen rahantekokoneen". Sampo Pankin myyminen neljän miljardin euron hintaan oli strategisesti loistava teko. UPM:n kääntäminen huippumenestykseen teki hänestä lopullisesti "pörssin kuninkaan", Arvopaperi-lehden termiä lainaten. Nordeassa Wahlroos on Harman mukaan pärjännyt huonommin: Sampon suuromistusaikana vuodesta 2006 (-2019) Nordea tuotti omistajilleen vain 3,1 % vuodessa Italian kriisin heikentäessä pankkiosakkeita, pörssi keskimäärin 3,7 %.[15]

Veroja Wahlroos maksoi 2000–2016 noin 64 miljoonaa euroa, kolmanneksi eniten Suomessa.[14]

Poliittinen osallistuminenMuokkaa

Opiskeluaikanaan Wahlroos toimi taistolaisliikkeessä.[16][17][18][19] Hän kuului Finlands Svenska Skolungdomsförbund (FSS)iin (vuosina 1969–73) ja Sosialistisiin taloustieteen opiskelijoihin (1971–73) sekä työskenteli Suomen Demokraattisen Nuorisoliiton opposition julkaisemassa Toveri-lehdessä.[20] Hänen motiivejaan liikkeestä luopumiseen on sittemmin pohdittu: Oliko kyseessä aito ymmärrys sitä, että hän huomasi Marxin teoriassa aukkoja? Toinen selitys oli ymmärrys siitä, ettei taistolaisuudella rikastuta, päästä korkeisiin tehtäviin eikä luoda poliittista uraa. Liisa Lalun mukaan "Wahlroos on takinkääntäjä, järkiinsä tullut tai vain omille juurilleen palannut".[21]

Vuonna 1973 Wahlroos erosi kaikista poliittisista järjestöistä. 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa hän liittyi Ruotsalaiseen kansanpuolueeseen.[22] Hänet nimitettiin RKP:n syyskuussa 2008 aloittaneen talouspoliittisen valiokunnan puheenjohtajaksi.[23]

Wahlroos tuki kokoomusta vuoden 2011 eduskuntavaaleissa 5 000 eurolla.[24]

NäkemyksiäMuokkaa

Maaliskuussa 2009 Wahlroos ennusti, ettei talouden taantuma tule kestämään pitkään, koska markkinatalous korjaa itsensä nopeasti.[25]

Wahlroos on arvostellut yliopistotutkintojen rahoitusta ”tyhjäntoimittamisen subventiona” ja maa- ja metsätalouden tutkimuspanostuksia kohtuuttomina.[26] Vuoden 2010 kesäkuussa Wahlroos sanoi Financial Timesin haastattelussa, että Euroopassa joudutaan harkitsemaan sosiaalisen markkinatalousmallin tulevaisuutta, koska ihmisiä ei voi tulevaisuudessa verottaa nykyisellä tavalla. Hän sanoi myös, että köyhyyden ja rikkinäisten perheiden tukemista ei tulisi sietää. Wahlroosin mukaan Euroopan talouskriisissä ei ole kyse pelkästään velkaongelmasta vaan koko eurooppalaisen talousjärjestelmän kriisistä.[27]

Helmikuussa 2011 Wahlroos puhui nuorten sosiaalitukien kuten toimeentulotuen ja yli viisi vuotta opiskelleiden opintotuen lakkauttamisen puolesta. Hänen mukaansa alle 25-vuotiaita ei saa ”paapoa” yhteiskunnan tukiluukkujen asiakkaiksi. Hän vaati, että osa-aikatyön vastaanottaminen ei saisi heti johtaa sosiaaliturvan menettämiseen ja peräsi askelia perustulon käyttöönottamiseksi.[28]

Helsingin Sanomissa julkaistiin helmikuussa 2012 Ilkka Ahtiaisen ja Antti Blåfieldin tekemä Wahlroosin haastattelu, jossa Wahlroos muun muassa arvosteli presidentti Tarja Halosta presidentti-instituution kärsimisestä sekä Halosen poliittista linjaa ja asemoitumista mielestään eri taholle kuin kansan enemmistö. Haastattelussa hän mainitsi esikuvikseen 1700-luvun taloustieteilijän Adam Smithin, uusliberalistisen Milton Friedmanin ja libertaristisen ajattelijan Ayn Randin.[29][30] Wahlroosilta ilmestyi keväällä 2012 kirja Markkinat ja demokratia: Loppu enemmistön tyrannialle. Kirjan pääteesi on, että valtion tulisi puuttua mahdollisimman vähän talouteen ja sääntelyä tulisi minimoida.[31]

Kehitysapu ja maataloustuetMuokkaa

Maaliskuussa 2010 Wahlroos esitti Suomen Kuvalehden haastattelussa kehitysavun leikkaamista, koska ”olemme 50 vuotta heittäneet rahaa Kankkulan kaivoon”. Hän perusteli näkemystä sambialaisekonomisti Dambisa Moyon kirjaan Dead Aid (Kuollut apu) perustuen.[26] Wahlroosin mukaan kehitysavussa keskitytään liikaa demokratian kehittymiseen. Hänen mukaansa näyttää siltä, että demokratia ei ala toimia, ennen kuin bruttokansantuote henkeä kohti nousee 6 000–7 000 dollariin. Köyhimmissä maissa demokratia voi olla suorastaan kielteistä kansalaisten turvallisuuden kannalta. Tärkeämpää olisi hänen mielestään kehittää oikeusvaltiota, perusmarkkinoiden toimivuutta ja yleistä turvallisuutta sekä kitkeä korruptiota.[32][33]

Wahlroosin mielestä maataloustuet tulee lakkauttaa koko maailmasta.[34]On järjetöntä, että Suomi yhdellä kädellä tukee Sambian agribisnestä ja toisella EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa. Se on epärehellisyyttä, jossa liikutaan jo rikollisuuden rajamailla”, Wahlroos totesi ulkoministeriön paneelikeskustelussa.[35] Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen Markku Niskala tuki Wahlroosin kantaa.[35] Wahlroos sanoo pitävänsä kehitysmaiden juhlahetkenä sitä päivää, jona Euroopan unioni lakkauttaa maataloustukensa ja avaa tullimuurinsa maataloustuotteille, mutta ottavansa siihen päivään asti hänelle annetun maataloustuen vastaan.[34] Wahlroos nosti vuonna 2007 225 000 euroa maataloustukea (309. suurin tuensaaja), vuonna 2009 221 000[36]–273 000[37] euroa.

Wahlroos ei saa enää maataloustukia, koska on siirtänyt tilansa perillisilleen.[38]

HyvinvointivaltioMuokkaa

Wahlroosin mukaan rikkaat jättävät hyvinvointivaltion, jonne puolestaan pyrkivät maailman köyhät.[39]

Suomen työmarkkinajärjestelmäMuokkaa

Wahlroosin mukaan Suomessa työehtosopimuksien sopimiseen käytetty kolmikanta muistuttaa fasistista järjestelmää ja on epäparlamentaarinen. Wahlroosin mukaan kolmikanta on kidnapannut liian suuren osan tärkeistä vero- ja työmarkkinapäätöksistä itselleen.[40]

Donald TrumpMuokkaa

Wahlroos arvioi marraskuussa 2016 pian Yhdysvaltain presidentinvaalien jälkeen, että presidentiksi valittu Donald Trump tulee olemaan hyväksi Yhdysvaltain taloudelle ajaessaan veroleikkauksia ja sääntelyn purkamista. [41]

PerustiliMuokkaa

Lokakuussa 2019 Wahlroos kannatti perustiliä.[42]

KritiikkiMuokkaa

Wahlroosia on Helsingin Sanomien kirja-arviossa kirjastaan Markkinat ja demokratia arvosteltu vanhentuneen tutkimuskirjallisuuden käytöstä sekä huonoista perusteluista.[31]

Perhe ja yksityiselämäMuokkaa

Wahlroosin isä Bror Wahlroos oli kauppa- ja teollisuusministeriön kansliapäällikkö. Wahlroosin liikanimi ”Nalle” on peräisin nuoruusvuosilta, jolloin samassa toveripiirissä oli kolme Björniä.[43] Björn Wahlroosin poika on Thomas Wahlroos.[44]

Wahlroos asui Halikossa Joensuun kartanossa. Joulukuussa 2013 hän siirsi kirjansa Ruotsiin.[45] Wahlroosin mukaan muuton taustalla olivat turvallisuussyyt.[46] Wahlroos myönsi, että kirjojen siirtämisestä maahan, joka ei peri perintöveroa, aiheutuva verosäästö on sadan miljoonan euron kokoluokkaa.[47]

TeoksetMuokkaa

  • Markkinat ja demokratia. Loppu enemmistön tyrannialle. Helsinki: Otava, 2012. ISBN 978-951-1-25176-7.
  • Talouden kymmenen tuhoisinta ajatusta. Englanninkielisestä käsikirjoituksesta suomentanut Juhana Rossi. Helsinki: Otava, 2015. ISBN 978-951-1-28592-2.
  • Kuinkas tässä näin kävi – Miksi maallamme ei ollut malttia vaurastua. Otava, 2019.

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Suomen 100 suurituloisinta 2008 Iltasanomat. 2.11.2009. Viitattu 2.11.2009.
  2. Members of the Board Nordea. Viitattu 25.11.2014 (englanniksi).
  3. Omistajat 31. tammikuuta 2010. Sampo Oyj. Viitattu 2.2.2010.
  4. Björn Wahlroos sai 262 630 euroa maataloustukea 31. tammikuuta 2013. Helsingin Sanomat. Viitattu 31.1.2013.
  5. Antti Parviala: Wahlroos lähtee Nordeasta, mutta valta pysyy hänen näpeissään: Yle Uutiset. 7.2.2019. Viitattu 8.2.2019.
  6. Vuoden 2005 verotietojen mukaan Wahlroosin ansiotulot nousivat 2 276 599 euroon, jolloin hän oli 8. sijalla Suomen suurimpien ansiotulojen listalla. Helsingin Sanomat 6.2.2007.
  7. Kervinen, Elina: Hallitusvalta Suomessa kuuluu miehille. (Talous, sivu E1) Helsingin Sanomat, 10.5.2009. Björn Wahlroosilla eniten valtaa pörssiyhtiöiden hallituksissa (Arkistoitu sivu) Viitattu 28.5.2009.
  8. Keskinen, Juha: Heillä on valtaa. Iltalehti, 2009, nro 14.12., s. 6.
  9. Suomen Thinkers 20 – listaus maamme 20 suurimmasta bisnesajattelijasta. Nordic Business Report, {{{Vuosi}}}, nro Elokuu 2012, s. 42–54. Jyväskylä: Nordic Business Forum, Serus Media. Lehden verkko- ja tablettiversiot Viitattu 10.8.2012.
  10. Nalle on Helsingin pörssin kuningas Arvopaperi. Viitattu 8.9.2017. (englanniksi)
  11. Wahlroos jatkaa Hankenin hallituksen puheenjohtajana, Talouselämä 8.2.2016. Viitattu 3.7.2017.
  12. a b Vesikansa, Jyrki: ”Wahlroos, Björn (1952– )”. Teoksessa Suomen kansallisbiografia. 0, Trana-Österman. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-451-2.
  13. a b Wahlroos loi ison omaisuuden, mutta tämän suomen kielen naistutkijan rinnalla hän on huutolaispoika Talouselämä. 18.9.2013.
  14. a b Björn Wahlroos on suurisuu, mutta Suomelle hän on ollut miljardien jättipotti – ja tässä jutussa Wahlroos kertoo, miten rikastutaan Helsingin Sanomat. 4.2.2018.
  15. Eikö Nalleenkaan voi enää luottaa? Talouselämä. 14.1.2019.
  16. Kontula, Anna: Kuollut muttei kuopattu: Taistolaisuus ja miten sitä muistetaan (pdf) (Pro gradu -tutkielma) 2002. Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteellinen tiedekunta. Viitattu 10.2.2009.
  17. Kuikka, Jukka: Rikkaan elämä käy kalliiksi (Hänhän on kaikkien riemuksi entinen stalinisti ja nykyinen ultraoikeistolainen.) Taloussanomat. 13.12.2000. Taloussanomat. Viitattu 26.7.2009.
  18. Hyrkäs, Antti: Verotus ja palveluiden ylituotanto Suomen suurimmat sudenkuopat (PDF) (Entinen stalinisti ja kansantaloustieteen professori Wahlroos meni kuitenkin Buchanania pidemmälle ja totesi, että suomalaiset työskentelevät aivan liian vähän maksaakseen kalliiksi käyvän hyvinvointiyhteiskunnan.) Taloussanomat. 20.8.2003. Helsinki: Taloussanomat Oy. Viitattu 26.7.2009.
  19. Waris, Olli: Kuningas hirmuinen. (Stalinistista on tullut rojalisti. Hänen henkinen kotimaansa on Iso-Britannia, ystävä tietää.) Iltalehti, 14.8.2010, s. 28. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Iltalehti. ISSN 0783-0025.
  20. Kuolleet lehdet (DOC) (Internet Archive) Yleinen lehtimiesliitto. Viitattu 12.2.2009.
  21. Liisa Lalu, Ainakin vuori on kääntämättä. Nuortaistolaisuuden muistaminen ja menneisyyden radikalismi. Ennen ja nyt 1/2015. (Siteeraus Helsingin Sanomista on tästä artikkelista)
  22. Kylävaara, Ilkka (toim.): Taistolaisuuden musta kirja: Muistoja, s. 26-27. Wahlroosin kirje Kylävaaralle. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-3036-3.
  23. Svenska folkpartiet stärker sin näringslivspolitik 16.9.2008. SFP/RKP. Viitattu 11.8.2009. (ruotsiksi)
  24. Sutinen, Teija: Suuret lahjoittajat yhä elintärkeitä puolueille (Arkistoitu sivu) HS.fi. 5.4.2011. Viitattu 5.4.2011.
  25. Wahlroos: Laskusuhdanne ei jatku pitkään 26.3.2009. Yle Uutiset. Viitattu 6.4.2009.
  26. a b Hulkko, Kustaa: Björn Wahlroos: Kehitysapu syytä lopettaa Suomen Kuvalehti. 19.3.2010. Viitattu 9.6.2010.
  27. Wahlroos: Nalle Wahlroos: Tuki pois ”rikkinäisiltä perheiltä” 7.6.2010. Iltalehti. Viitattu 8.6.2010.
  28. Wahlroos leikkaisi maataloustuet ja nuorten sosiaalietuudet 16.2.2011. Yle Uutiset. Viitattu 19.2.2011.
  29. Helsingin Sanomat. Kapitalistin muotokuva – Björn Wahlroosin haastattelu.
  30. Antti Blåfield, Hovinarri ja isoherra, Hs.fi, viitattu 17.2.2012
  31. a b Wahlroosin valikoiva historia hs.fi. Viitattu 8.9.2016.
  32. Björn Wahlroosin täyslaidallinen kehitysavulle Verkkouutiset. 24.8.2010. Viitattu 25.11.2014.
  33. Kepa
  34. a b Pietiläinen, Tuomo: Björn Wahlroos aikoo jatkaa maataloustuen nostamista Helsingin Sanomat. 26.8.2010. Viitattu 25.11.2014.
  35. a b Kannustimet kohdalleen!, Ulkoministeriö 24.8.2010
  36. YLE. [1]
  37. [2]
  38. Antti Herlinille 400 000 euroa, Björn Wahlroosille ei senttiäkään Yle Uutiset. Viitattu 25.2.2019.
  39. Björn Wahlroos: Rikkaat lähtevät ja köyhät tulevat, Suomesta slummi. Iltalehti 16.4.2012. viitattu 16.4.2012.
  40. Iltalehti
  41. Trump Has Chairman of Top Nordic Bank Predicting Better Times bloomberg.com. Viitattu 11.8.2017.
  42. Björn Wahlroos laukoo uutuuskirjassaan kuin DJ Ibusal, Yle uutiset 22.10.2019
  43. Pirttijoki, Markus: Kapitalistista kartanonherraksi (Arkistoitu sivu) Turun Sanomat. 9.10.2002. Viitattu 22.7.2007.
  44. Björn Wahlroosista reservin majuri Kaleva.fi. Viitattu 6.12.2012.
  45. Wahlroos on siirtänyt kirjansa Ruotsiin Yle uutiset
  46. Iltalehti
  47. Miljönääri Wahlroosin neuvo tulevalle hallitukselle: Keventäkää työn verotusta, Yle uutiset 22.3.2015

KirjallisuuttaMuokkaa

  • Wahlroos, epävirallinen elämäkerta. Pietiläinen, Tuomo & Tutkiva työryhmä, Into- kustannus Oy, Helsinki 2013, ISBN 978-952-264-243-1

Aiheesta muuallaMuokkaa

Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Björn Wahlroos.