Betty Peltonen
Betty Maria Peltonen (20. marraskuuta 1902 Lempäälä – 7. tammikuuta 1988 Helsinki) oli suomalainen Suomen Kommunistisen puolueen ja monien muiden järjestöjen toiminnassa 1920-luvun alusta lähtien mukana ollut yhteiskunta-aktiivi.[1][2][3][4]
Elämä muokkaa
Betty Peltosen vanhemmat olivat Karl August (Aaku) Peltonen ja Hilda Hupakka (joskus myös Lindström). Perhe muutti Lohjalle, jossa isä Karl oli työssä sahalla ja kalkkitehtaalla kunnes hänestä tuli Virkkalan työväentalon vahtimestari. Betty Peltonen kävi kansakoulun Virkkalassa ja hän hoiti kirjailija Arvid Järnefeltin työväenyhdistykselle lahjoittamaa kirjastoa sekä opiskeli venäjän kielen alkeita Järnefeltien opastuksella. Suomen sisällissodan aikana Karl Peltonen palveli tolstoilaisen vakaumuksensa perusteella aseettomana punaisten puolella. Sodan jälkeen hänet tuomittiin valtiorikosoikeudessa 12 vuoden vankeusrangaistukseen, mutta hän vapautui armahdusten yhteydessä.[1]
Betty Peltonen toimi aluksi Lohjalla osuuskaupan myyjänä kunnes hän muutti sisällissodan jälkeen Tampereelle, jossa hän oli ensin piikana Tampereen valtiorikosoikeuden puheenjohtajan tuomari Raekallion perheessä ja siirtyi sitten Osuusliike Voiman palvelukseen myyjäksi. Tampereella Betty Peltonen alkoi osallistui 1920-luvun alussa vasemmistososialistien toimintaan ja tutustui myös maanalaisessa kommunistien työssä mukana olleisiin henkilöihin kuten Jalmari Rasiin ja Arvo ”Poika” Tuomiseen. Vuonna 1921 Betty Peltonen matkusti salaa Neuvosto-Venäjälle osallistuakseen kursseille ja Suomen Kommunistisen Puolueen 4. edustajakokoukseen. Hän oli edustajakokouksen nuorin äänioikeutettu edustaja. [1][3]
Betty Peltonen muutti Helsinkiin vuonna 1923 toimien sitten SKP:n ja Suomen sosialistisen työväenpuolueen (SSTP) palveluksessa konekirjoittajana. Hänestä tuli SSTP:n puoluetoimikunnan jäsen 1923 ja hän osallistui myös SSTP:n julkaisemien lehtien Liekki, Itä ja Länsi sekä Työläisnainen toimittamiseen. Hän oli elokuussa 1923 kuukauden verran pidätettynä SSTP:n lakkauttamisen yhteydessä ja vuonna 1925 hänet tuomittiin vuodeksi vankeuteen valtiopetoksen valmistelusta. Peltonen pidätettiin uudelleen lokakuussa 1929 ja keväällä 1930 Turun hovioikeus tuomitsi hänet kolmeksi vuodeksi vankeuteen. 1920-luvulla Peltosella oli suhde SSTP:n toiminnassa mukana olleen toimittaja Väinö Vuorion (k. 1929) kanssa.[1]
Vapauduttuaan vankilasta toukokuussa 1932 Peltonen muutti perheensä luo Tampereelle ja työskenteli pesijänä ja käsitöiden tekijänä. Vankeusaika oli heikentänyt hänen terveyttään ja huolia lisäsi myös isä Karl Peltosen kuolema vuonna 1933. Vuosina 1934–1935 Betty Peltonen opiskeli Työväen akatemiassa yhteiskunnallis-valtiollisella linjalla. Hän pääsi takaisin Osuusliike Voiman palvelukseen ja alkoi taas osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan 1930-luvun puolivälissä järjestäen aluksi Tampereella taiteilijaseura Kiilan tilaisuuksia. Hän toimi myös vasemmistolaisten kulttuurilehtien ja Kiilan julkaisemien albumien tilaustenhankkijana. Peltonen oli mukana luovuttamassa kuolemanrangaistusta vastustavaa adressia presidentti Kyösti Kalliolle ja hänet nimtettiin samassa yhteydessä perustetun Ihmisoikeuksien liiton valtuuskunnan jäseneksi. Peltonen kirjoitti myös Suomen Liiketyöntekijäin liiton Tampereen osastojen lehteen käyttäen nimimerkkiä E. Elo. [1]
Betty Peltonen liittyi Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen jäseneksi, mutta hän oli myös edelleen mukana SKP:n maanalaisessa toiminnassa. Tässä yhteydessä hän tapasi myös tulevan kihlattunsa Onni Kyrölän ja hän muutti asumaan Lahteen Kyrölän luokse joulukuussa 1941. SKP:n piirissä levisi huhu, että Onni Kyrölä olisi ollut Etsivän keskuspoliisin palkkaama provokaattori ja tämä huhu leimasi joidenkin silmissä myös Betty Peltosta. Vuonna 1940 Peltonen liittyi Suomen-Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuraan. Hän sai neljän kuukauden vankeustuomion oltuaan mukana Cay Sundströmin yksityiskodissa järjestetyssä puhetilaisuudessa, sillä yli 30 hengen kokouksista olisi pitänyt ilmoittaa etukäteen viranomaisille. Jatkosodan aikana Kyrölä ja Peltonen osallistuivat jonkin verran maanalaiseen sodanvastaiseen toimintaan. Vuonna 1943 he majoittivat ja ruokkivat desanttina Suomeen tullutta Matti Långia. Onni Kyrölä joutui sen vuoksi syksyllä 1943 pidätetyksi ja hän kuoli vankilassa kuulustelujen yhteydessä pahoinpitelyn uhrina lokakuussa 1943. Myös Betty Peltonen joutui Långin jutun vuoksi tutkintavankeuteen, mutta hänet vapautettiin hovioikeuden päätöksellä helmikuussa 1944. [1][3]
Sodan jälkeen Betty Peltonen pääsi SKP:n jäseneksi, joskin hänen jäsenkirjaansa merkittiin puolueeseen liittymisvuodeksi 1941, minkä Peltonen koki häpeällisenä, koska hän oli ollut mukana puolueen toiminnassa jo 1920-luvun alusta alkaen. Hän oli työssä Suomi-Neuvostoliitto-Seurassa vuoteen 1952 saakka, jolloin hänet erotettiin seuran palveluksesta. Tämän jälkeen Peltonen oli eläkkeelle jäämiseensä saakka autoja maahantuoneen Konelan palveluksessa. Hän osallistui myös Itä-Euroopan maiden ystävyysseurojen ja Suomi–Kiina-seuran, Sörnäisten Demokraattisten naisten yhdistyksen, rauhanliikkeen, Vapaa-ajattelijain liiton, Voimistelu- ja Urheiluseura Jyryn, Maiju Lassila -seuran, Marraskuun liikkeen, Syöpäyhdistyksen ja Merimuseoyhdistyksen toimintaan. [1][3]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g Elina Katainen : Betty Peltonen - uusi kommunistinen nainen? (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ KSL Me muistamme : Betty Peltonen (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c d Matti Vuorikoski : Juoksuhaudoista uussuomettumiseen : Suomi-Venäjä-Seura 70 vuotta Pirkanmaalla, Books on Demand 2015 (Google kirjat linkki)
- ↑ Kaarina Peltonen/Kirja kerrallaan: Vei unelmat unohdus ja köyhä on rakkaus, s. 9–19. Helsinki: Kaarina Peltonen/Betty Peltosen jäämistö, 2005. ISBN 951-91-9649-0.
Kirjallisuutta muokkaa
- Aave vai haave ; toimittaneet Tauno Saarela ym. Väki voimakas 11. Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, Tampere 1998
- Kaarina Peltonen : Vei unelmat unohdus ja kylmä on rakkaus : Betty Maria Peltosen elämä. Kaarina Peltonen, Helsinki 2005