Wikipedia

Barbra Streisand

yhdysvaltalainen laulaja, näyttelijä, elokuvaohjaaja ja -tuottaja

Barbra Joan Streisand [straɪsænd] (s. 24. huhtikuuta 1942 New York, New York, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen laulaja ja näyttelijä sekä elokuvatuottaja ja -ohjaaja.[1]

Barbra Streisand
Barbra Streisand vuonna 2013.
Barbra Streisand vuonna 2013.
Henkilötiedot
Syntynyt24. huhtikuuta 1942 (ikä 82)
New York, New York, Yhdysvallat
Ammatti laulaja, lauluntekijä, näyttelijä, kirjailija, elokuvatuottaja, ohjaaja, käsikirjoittaja
Puoliso Elliott Gould (1963–1971)
James Brolin (1998–)
Näyttelijä
Aktiivisena 1957–
Merkittävät roolit Funny Girl
Hello, Dolly!
Parhaat vuotemme
Vuorovetten prinssi
Tilaa rakkaudelle
Palkinnot

Parhaan naispääosan Oscar
1968 Funny Girl
Parhaan laulun Oscar
1976 Tähti on syttynyt

Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Viralliset kotisivut
IMDb
Elonet

Streisand on voittanut urallaan kaksi Oscaria, viisi Emmyä, 11 Golden Globea, 10 Grammyä, Tony-palkinnon, Kennedy Center Honors -palkinnon, Peabody-palkinnon sekä Yhdysvaltain elokuvainstituutin elämäntyöpalkinnon. Vuonna 2005 hänelle myönnettiin elämäntyöstään Grammy. Hän oli yksi ensimmäisistä, jotka ovat voittaneet uransa aikana sekä Grammyn, Emmyn, Oscarin että Tonyn.

Streisand on 30 myydyimmän artististin joukossa maailmassa. Hänen albumejaan on myyty yhteensä yli 72 miljoonaa kappaletta, ja hän on saanut 52 kultalevyä.

Lapsuus ja nuoruus

muokkaa

Barbara Joan Streisand syntyi 24. huhtikuuta 1942 juutalaiseen perheeseen Brooklynissa New Yorkissa. Hänellä on isoveli nimeltä Sheldon. Kun Barbara oli 15 kuukauden ikäinen, hänen isänsä kuoli. Äiti meni uusiin naimisiin vuonna 1949, ja perheeseen syntyi toinen tytär.[2]

Streisand kävi kolme ensimmäistä kouluvuotta ultraortodoksijuutalaista tyttöjen ješivaa. Hän valmistui Erasmus Hall High Schoolista vuonna 1959 erinomaisin arvosanoin. Äitinsä vastusteluista huolimatta hän oli päättänyt ryhtyä viihdeuralle.[3]

Uran alkuaika, Broadway ja televisio

muokkaa

Streisand halusi jo nuorena näyttelijäksi. Lukioaikoina hän näytteli kesäteatterissa ja opiskeli näyttelemistä. Hän muutti lukion jälkeen Manhattanille ja voitti amatöörikykykilpailun yökerhossa. Samoihin aikoihin hän myös pudotti etunimestään toisen a:n. Streisand sai pienen rooliin Broadway-musikaalissa I Can Get It for You Wholesale (1962). Musikaalin ansiosta hänestä tuli pian suosittu, ja hän pääsi esiintymään televisioon The Judy Garland Show'hun ja useisiin muihin ohjelmiin. Streisand nousi Broadway-tähdeksi pääroolistaan musikaalissa Funny Girl (1964). Vuonna 1965 hän voitti kaksi Emmy-palkintoa televisio-ohjelmastaan My Name is Barbra.[4]

Elokuvaura

muokkaa

Streisandin ensimmäinen elokuva oli hänen Broadway-menestyksestään sovitettu Funny Girl (1968), josta hänet palkittiin parhaan naispääosan Oscarilla.[1] Streisandin esittämä hahmo Fanny Brice on rumasta ankanpoikasesta tyylikkääksi tähdeksi nouseva sinnikäs juutalaisnainen, mistä tuli hänen tavaramerkkinsä monissa myöhemmissäkin rooleissa.[4]

Streisand näytteli 1960- ja 1970-luvulla useissa muissakin elokuvamusikaaleissa, kuten Hello, Dolly! (1969), Kerran kirkkaana päivänä (1970), Funny Lady (1975) ja Tähti on syttynyt (1976). Hän näytteli myös komedioissa kuten Huuhkaja ja kissimirri (1970) ja Ottaaks päähän? (1972) sekä naispääosan menestysdraamassa Parhaat vuotemme (1973).[4]

Streisandin ensimmäinen ohjaustyö oli Jentl (1983). Elokuva on historiallinen tarina Streisandin esittämästä juutalaisnaisesta, joka naamioituu mieheksi pystyäkseen jatkamaan opintojaan. Streisand ohjasi myös draamaelokuvat Vuorovetten prinssi (1991) ja Tilaa rakkaudelle (1996).[4]

2000-luvulla Streisand on näytellyt komedioissa Painajainen perheessä (2004), Pienin painajainen perheessä (2010) ja The Guilt Trip (2012).[4]

Laulajanura

muokkaa
 
Barbra Streisand konsertissa vuonna 2007.

Barbra Streisandilta on ilmestynyt yli 60 albumia, joista lähes kaikki ovat Columbia Recordsin tuottamia. Streisand on maailman 30 myydyimmän artististin joukossa. Hänen albumejaan on myyty yhteensä yli 72 miljoonaa kappaletta, ja hän on saanut 52 kultalevyä.[5]

Streisandin ensimmäinen sooloalbumi The Barbra Streisand Album (1963) voitti vuoden parhaan albumin Grammyn ja Streisand parhaan naislaulajan palkinnon. Sen jälkeen Streisand on julkaissut useita menestysalbumeita ja voittanut lukuisia Grammyja.[4] 1970-luvun loppuun mennessä Streisandista oli tullut Yhdysvaltain menestynein naislaulaja. "The Broadway Album" (1985) toi Streisandille jo kahdeksannen kerran parhaan naislaulajan Grammyn. Streisandilta on ilmestynyt levyjä niin 1990-luvulla kuin 2000-luvullakin.[6]

Streisand on tunnettu siitä että hän laulaa aina vireessä. Streisand ei ole ottanut koskaan laulutunteja ja ei pidä niitä merkityksellisinä laulajaksi tulemisessa. Streisandin neuvo on että laulajaksi pyrkivän pitäisi kuunnella mitä hän haluaa sanoa.

Yksityiselämä

muokkaa

Streisand on ollut naimisissa kahdesti. Hänen ensimmäinen aviomiehensä oli näyttelijä Elliott Gould vuosina 1963–1971. Heillä on yksi poika, Jason Gould.[1]

Streisandin toinen aviomies on näyttelijä James Brolin[1], vuodesta 1998 lähtien. Pariskunnalla ei ole yhteisiä lapsia, mutta Brolinilla on kaksi lasta ensimmäisestä ja yksi toisesta liitostaan. Streisand on näyttelijätär Diane Lanen anoppi.

Streisand on tapaillut myös muun muassa näyttelijä Ryan O'Nealia, näyttelijä Warren Beattya, Charlie Chaplinin poikaa Sydney Earle Chaplinia, Kanadan pääministeriä Pierre Trudeauta, tuottaja Jon Petersiä, näyttelijä-laulaja Don Johnsonia, tennispelaaja Andre Agassia ja uutisankkuri Peter Jenningsiä.

2010-luvun keskivaiheilta alkaen Streisand on kirjoittanut muistelmiaan, joiden julkaisuaika on jatkuvasti siirtynyt.[7][8]

Yhteiskunnallinen toiminta

muokkaa

Streisand on jo pitkään tukenut aktiivisesti demokraattista puoluetta. Hän on esiintynyt Lyndon B. Johnsonin (1965) ja Bill Clintonin (1993) vaalitilaisuuksissa. Hän on ottanut voimakkaasti kantaa ilmastonmuutokseen, puhunut aserajoitusten puolesta, kantanut huolta Katrina-myrskyn uhreista sekä kyseenalaistanut Irakin sodan motiivit. Hän on myös ajanut naisten asiaa esimerkiksi kannattamalla naisten oikeutta omaan ruumiiseensa ja aborttiin.

Broadwaylla

muokkaa
  • 1962 I Can Get It for You Wholesale (musikaali) (Tony-ehdokkuus)
  • 1964 Funny Girl (musikaali) (Tony-palkinto parhaasta naispääosasta)

Televisiossa

muokkaa
  • 1965 My Name Is Barbra
  • 1966 Color Me Barbra
  • 1967 The Belle of 14th Street
  • 1968 A Happening in Central Park
  • 1973 Barbra Streisand... and Other Musical Instruments
  • 1975 Funny Girl to Funny Lady
  • 1976 Barbra: With One More Look at You
  • 1983 A Film Is Born: The Making of 'Yentl'
  • 1987 One Voice
  • 1994 Barbra Streisand: The Concert
  • 2000 Barbra Streisand: Timeless

Elokuvat

muokkaa
 
Barbra Streisand elokuvassa Hello, Dolly!

Albumit

muokkaa

(suluissa merkintä jos albumi myynyt Yhdysvalloissa kultaa tai platinaa)

  • 1962 I Can Get It For You Wholesale Original Broadway Cast Recording
  • 1962 Pins and Needles: 25th Anniversary Edition of the Musical Revue
  • 1963 The Barbra Streisand Album || (myi kultaa)
  • 1963 The Second Barbra Streisand Album (myi kultaa)
  • 1964 The Third Album (myi kultaa)
  • 1964 Funny Girl: Original Broadway Cast Recording (myi kultaa)
  • 1964 People (myi platinaa, valittiin 2016 National Recording Registryyn[9])
  • 1965 My Name Is Barbra (myi kultaa)
  • 1965 My Name Is Barbra, Two... (myi platinaa)
  • 1966 Color Me Barbra (myi kultaa)
  • 1966 Je m'appelle Barbra (myi kultaa)
  • 1967 Simply Streisand (myi kultaa)
  • 1967 A Christmas Album (myi platinaa)
  • 1968 Funny Girl Soundtrack (myi platinaa)
  • 1968 A Happening in Central Park (myi kultaa)
  • 1969 What About Today?
  • 1969 Hello, Dolly! Soundtrack
  • 1970 On a Clear Day You Can See Forever Soundtrack
  • 1971 Stoney End (myi platinaa)
  • 1971 Barbra Joan Streisand (myi kultaa)
  • 1972 Live Concert at the Forum (myi platinaa)
  • 1973 Barbra Streisand...and Other Musical Instruments
  • 1974 The Way We Were Soundtrack (myi kultaa)
  • 1974 The Way We Were (myi kaksinkertaista platinaa)
  • 1974 ButterFly (myi kultaa)
  • 1975 Funny Lady Soundtrack (myi kultaa)
  • 1975 Lazy Afternoon (myi kultaa)
  • 1976 Classical Barbra (myi kultaa)
  • 1976 A Star Is Born Soundtrack (myi nelinkertaista platinaa)
  • 1976 A Christmas Album
  • 1977 Streisand Superman (myi kaksinkertaista platinaa)
  • 1978 Songbird (myi platinaa)
  • 1979 The Main Event Soundtrack (myi kultaa)
  • 1979 Wet (myi platinaa)
  • 1980 Guilty (myi viisinkertaista platinaa)
  • 1981 Memories (myi viisinkertaista platinaa)
  • 1983 Yentl Soundtrack (myi platinaa)
  • 1984 Emotion (myi platinaa)
  • 1985 The Broadway Album (myi nelinkertaista platinaa)
  • 1987 One Voice (myi platinaa)
  • 1988 Till I Loved You (myi platinaa)
  • 1989 A Collection: Greatest Hits.. and More (myi kaksinkertaista platinaa)
  • 1991 Just For the Record (myi platinaa)
  • 1991 The Prince of Tides Soundtrack
  • 1992 Highlights from Just For the Record
  • 1993 Back to Broadway (myi kaksinkertaista platinaa)
  • 1994 The Concert (myi kolminkertaista platinaa)
  • 1995 The Concert: Highlights (myi kultaa)
  • 1996 The Mirror Has Two Faces Soundtrack (myi platinaa)
  • 1997 Higher Ground (myi kolminkertaista platinaa)
  • 1999 A Love Like Ours (myi platinaa)
  • 2000 Timeless: Live in Concert (myi platinaa)
  • 2001 Christmas Memories (myi platinaa)
  • 2002 Essential Collection (myi platinaa)
  • 2002 Duets (myi kultaa)
  • 2003 The Movie Album (myi platinaa)
  • 2005 Guilty Pleasures (myi kultaa)
  • 2009 Love Is the Answer
  • 2011 What Matters Most
  • 2014 Partners
  • 2016 Encore: Movie Partners Sing Broadway

Singlet

muokkaa
  • 1964 "People"
  • 1964 "Funny Girl"
  • 1965 "Why Did I Choose You"
  • 1965 "My Man"
  • 1965 "He Touched Me"
  • 1966 "Second Hand Rose"
  • 1966 "Where Am I Going?"
  • 1966 "Sam, You Made the Pants Too Long"
  • 1966 "Free Again"
  • 1967 "Stout-Hearted Man"
  • 1971 "Stoney End"
  • 1971 "Time And Love"
  • 1971 "Flim Flam Man"
  • 1971 "Where You Lead"
  • 1971 "Mother"
  • 1972 "Sweet Inspiration / Where You Lead"
  • 1972 "Sing A Song / Make Your Own Kind Of Music"
  • 1973 "Didn't We"
  • 1974 "The Way We Were"
  • 1974 "All In Love Is Fair"
  • 1977 "Love Theme From 'A Star Is Born' (Evergreen)"
  • 1977 "My Heart Belongs To Me"
  • 1978 "Songbird"
  • 1978 "Love Theme From 'Eyes Of Laura Mars' (Prisoner)"
  • 1978 "You Don't Bring Me Flowers"
  • 1979 "The Main Event / Fight"
  • 1979 "No More Tears (Enough Is Enough)"
  • 1980 "Kiss Me In the Rain"
  • 1980 "Woman In Love"
  • 1981 "Guilty"
  • 1981 "What Kind Of Fool"
  • 1981 "Promises"
  • 1982 "Comin' In and Out Of Your Life"
  • 1982 "Memory"
  • 1983 "The Way He Makes Me Feel"
  • 1984 "Left In the Dark"
  • 1985 "Make No Mistake, He's Mine"
  • 1985 "Emotion"
  • 1986 "Somewhere"
  • 1988 "Till I Loved You"
  • 1994 "As If We Never Said Goodbye (From Sunset Boulevard)"
  • 1996 "I Finally Found Someone"
  • 1997 "Tell Him"
  • 1999 "If You Ever Leave Me"

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ a b c d Barbra Streisand Biography all movie guide. NY Times. Viitattu 20.1.2015.
  2. ↑ Barbra Streisand Jewish Virtual Library. Viitattu 27.1.2017.
  3. ↑ Liora Moriel: Barbra Streisand Jewish Women's Archive. Viitattu 27.1.2017.
  4. ↑ a b c d e f Barbra Streisand Encyclopædia Britannica. 21.2.2016. Viitattu 27.1.2017.
  5. ↑ Columbia Records News: Barbra Streisand Goes Gold for Groundbreaking 52nd Time with "Partners" 7.11. 2014. RIAA. Viitattu 20.1.2015.
  6. ↑ Helsingin Sanomat: Barbra Streisand konsertoi ensi kertaa Saksassa (Arkistoitu – Internet Archive)
  7. ↑ John Williams: Barbra Streisand Memoir Coming in 2017 The New York Times. 20.5.2015. Viitattu 27.1.2017.
  8. ↑ ‘Joy in the Grief’: Musicians Are Making Art in a Pandemic The New York Times. 1.4.2020. Viitattu 7.1.2021.
  9. ↑ Complete National Recording Registry Listing, Library of Congress. Viitattu 7.9.2020.

Aiheesta muualla

muokkaa
 
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Barbra Streisand.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Barbra_Streisand&oldid=22665544”