Ayaz Ishaki

venäläis-turkkilainen tataarikirjailija

Ayaz Ishaki (Ğayaz İsxaqıy, 10. helmikuuta 187822. heinäkuuta 1954) oli venäläissyntyinen tataari -kirjailija, dramaturgi, toimittaja ja poliittinen aktivisti, joka vaikutti mm. Suomen tataarien piireissä.[1][2]

Ayaz Ishaki
Ayaz Ishaki vuonna 1911.
Ayaz Ishaki vuonna 1911.
Henkilötiedot
Syntynyt10. helmikuuta 1878
Kuollut22. heinäkuuta 1954
Ammatti Kirjailija, dramaturgi, toimittaja, poliittinen aktivisti

ElämäMuokkaa

Ayaz Ishaki syntyi imaami Gilecetdinin perheeseen Kazanissa, Çistayn piirikunnan Yauşirmen kylässä. Hän opiskeli ensiksi kyseisen piirikunnan madrasassa ja sitten Kazanin Külbüe -madrasassa, jonka perään hän aloitti opinnot opettaja-koulussa, mistä valmistui vuonna 1902, löytäen opettajan töitä Kazanin sekä Orenburgin madrasoissa. Vuonna 1903, hän palasi kotikyläänsä toimiakseen hetkellisesti kylän mullahina.[1][2]

1800-luvun loppupuolella, Ishaki oli toiminut kansaliikkeen aktivistina, ollut mukana perustamassa sosialistivallankumouksellista yhdistystä ja julkaissut useita lehtiä.[2]

Ufan kansalliskokouksessa 1917−1918, Ishaki nimettiin tuolloin muodostetun, hyvin lyhytaikaiseksi jääneen Idel-Uralin valtion ulkoministeriksi. Bolsevikkien päästyä valtaan, hän pakeni Kauko-itään ja tuli Japanin kautta Berliiniin 1922. Sinne saapui myös hänen Suomen kautta Venäjältä paennut tyttärensä, turkologi Saadet Ishaki (myöh. Çagatay.) Ayaz Ishaki toimi Berliinissä Azadiye Şark (Idän Vapaus) -lehden toimituksessa sekä oli mukana perustamassa "Turan" -seuraa, joka piti tärkeänä turkkilaisten kansojen yhtenäisyyttä. Vuodet 1925−1926 hän oleskeli Turkissa.[2]

Vuonna 1927, Ishaki muutti Varsovaan, missä hän aloitti toimintansa Prometheus -järjestössä. Seuraavana vuonna hän perusti Idel-Uralin itsenäisyyskomitean (Idel-Ural Istiklal Komitasy) ja alkoi julkaista "Milli Yul" (Kansallinen Tie) -lehteä, jonka nimi muutettiin 1931 muotoon "Yaña Milli Yul" (Uusi Kansallinen Tie). Lehti painettiin Berliinissä, jossa sen Varsovassa asunut julkaisija Ishaki kävi vain satunnaisesti. Arabialaisin kirjaimin julkaistulla lehdellä oli kirjeenvaihtajia Kiinassa, Mantsuriassa, Japanissa, Turkissa, Suomessa, Puolassa ja Romaniassa.[2]

Ayaz Ishakin Kauko-idän matkan aikana vuosina 1933−1935, lehden päätoimittajana toimi hänen tyttärensä. Yaña Milli Yul -lehti informoi sekä Idel-Uralin alueella elävien turkinsukuisten kansojen vaikeuksista että Neuvostoliitosta siirtolaisiksi muuttaneiden maanmiesten elämästä uusissa olosuhteissa. Lehteä tilattiin myös moniin tataarikoteihin Suomessa ja sen saapumista odotettiin aina innolla.[2]

Helmikuussa vuonna 1938, Ishaki järjesti Idel-Uralin 20-vuotismuistojuhlat Varsovassa. Juhliin lähti myös Suomen, etenkin Tampereen tataariyhteisön jäseniä.[3]

Saksan hyökättyä Puolaan syksyllä 1939, Ishakin lehti lakkautettiin. Hän matkusti tyttärensä ja vävynsä kanssa useiden välietappien kautta Turkkiin. Ayaz Ishaki kuoli 1954 Ankarassa, tyttärensä luona. Hänet haudattiin omasta toivomuksestaan Istanbuliin, Edirnekapın hautausmaalle, jossa lepäsi jo hänen läheinen ystävänsä ja työtoverinsa Yusuf Akçura.[2]

Ishakin julkaisut käsittelivät usein aiheita kuten panturkkilaisuus, Volga-Uralin Muslimien autonomia, Venäläisten sortopolitiikka, jadidismi ja nationalismi. Poliittisen radikalisminsa takia, hän tuli pidätetyksi useita kertoja. Hän julkaisi lukuisia lyhyt-tarinoita, romaaneja, näytelmiä, muistelmia ja käännöksiä historiallisista esseistä.[1]

Neuvostoliitossa vuoden 1926 jälkeen, Ayaz Ishakin nimi hävitettiin tataari -kirjallisuuden ja kulttuurin historiasta. Hänet mainittiin vain silloin kun häntä mustamaalattiin Neuvostoliiton vihollisena. Vasta 1988, Nurullin -nimisen henkilön kirjoittamassa artikkelissa, lehdessä Vechernyaya Kazan, Ishaki mainittiin muuhun sävyyn. Sen jälkeen, lehdet kuten Kazan utlarï, Miras, ja Tatarstan, ovat kirjoittaneet monia artikkeleja hänestä ja myös uudelleen painaneet joitain hänen töitään. Vuonna 1991, muutamat Tatarstanin kirjailijat loivat kirjallisuuspalkinnon Ishakin kunniaksi. Ensimmäinen kirjailija joka sai sen oli Rabit Batulla, kenen työt omaavat Ishakin toivot Volga-Uralin Muslimien tulevaisuudesta.[1]

Ishaki SuomessaMuokkaa

Ayaz Ishaki vieraili 1930-luvulla useita kertoja Tampereella. Vuoden 1937 helmikuussa, Tampereen Turkkilainen Yhdistys järjesti kolme erillistä tapahtumaa missä Ishaki oli paikalla. Ensimmäinen oli kolme tuntia kestänyt kansalaiskonfressi, jonka avasi Gibadulla Murtasin. Puheessaan hän toivotti vieraan tervettulleeksi sekä ilmaisi yhteisön olevan iloinen Ishakin tervehtymisen vuoksi. Ishaki oli aikaisemmin Kauko-idän matkallaan sairastunut, jonka takia tataariyhteisö oli ollut huolissaan. Puheenavauksen jälkeen, kunniavieras puhui Kauko-idässä olevien heimonveljesten elämästä, varsinkin Japanissa ja Mantšuriassa asuvien ja kehotti yleisöään yhteistyöhön heidän kanssaan. Lopuksi Murtasin vielä kiitti Ishakia ja toivotti hyvää terveyttä ja pitkää ikää.[2][4]

Seuraava helmikuussa järjestetty tilaisuus oli teatteriesitys Tampereen Teatterissa. Näytelmä oli jo muutama vuosi aikaisemmin esitetty Ishakin Zöleyha ja sen ohjasi edellä mainittu Murtasin. Tilaisuuteen kutsuttiin tataareja muualtakin Suomesta ja osallistujamäärä oli kokonaisuudessaan yli 200 henkeä. Tilaisuuden avasi puheenjohtaja Ymär Sali, jonka jälkeen yhteisön nuorista koostettu orkesteri soitti kansanmusiikkia ja Tampereen turkkilaisen äidinkielenkoulun oppilaat lauloivat ja lausuivat runoja. Näiden jälkeen esitettiin illan näytelmä, jonka päärooleissa olivat Hadiçe Hudaibirdi, Aisa Hakimcan sekä Letfulla Baibulat. Onnistuneen esityksen päätteeksi Ishaki esitti kiitoksensa ohjaajalle sekä näyttelijöille, jotka hänen mielestään oli osuvasti valittuja. Tämän jälkeen yleisö nousi seisomaan, huutaen kolmeen kertaan Yeşe! (Eläköön!). Ishaki nousi vielä uudelleen lavalle ja piti vahvasti yhteisön mieleenpainuneen puheen.[4]

Kolmas tilaisuus oli VPK:n juhlasalissa järjestetty 40-vuotiskirjailijajuhla Ishakin kunniaksi. Juhlasalin seinustoja koristelivat Suomen sekä Idel-Uralin liput. Monet tilaisuudessa puhuneet painottivat Ishakin merkittävää roolia turkkilais-tataarinkielisen kirjallisuuden kehittäjänä sekä poliittisesti rohkeana sanomalehtimiehenä. Tataariyhteisö on myös kuvaillut Ishakia henkilönä, jolla oli väsymätön energia ja joka piti yllä jatkuvaa toivoa ja uskoa oman kansansa itsenäisyydestä ja valoisemmasta tulevaisuudesta. Juhlan päätteeksi, liikuttunut Ishaki kiitti kaikkia juhliin osallistuneita ja toivotti yhteisölle suurta menestystä ja onnea.[4]

Joitain julkaisujaMuokkaa

NäytelmäkirjallisuusMuokkaa

  • Aldım, birdım
  • Canbayıviç
  • Zöleyha
  • Dulkın ıçınde

FiktioMuokkaa

  • Iki yöz eldan song inkïyraz
  • Tägallemdä sägadät

SanomalehdetMuokkaa

  • Tang yoldïzï
  • Tavïsh
  • Süz
  • Bezneng il
  • Mayak
  • Süz
  • Yaña Milli Yul
  • Milli bayrak[1][4]

LähteetMuokkaa

  1. a b c d e Azade‐Ayşe Rorlich: Ishaki, Ayaz Ofxford Islamic Studies Online. Viitattu 2.4.2021.
  2. a b c d e f g h Muazzez Baibulat: Tampereen Islamilainen Seurakunta: Juuret ja Historia, s. 100. Gummerus Kirjapaino Oy, 2004. ISBN 952-91-6753-9.
  3. Muazzez Baibulat: Tampereen Islamilainen Seurakunta: Juuret ja Historia, s. 114. Gummerus Kirjapaino Oy, 2004. ISBN 952-91-6753-9.
  4. a b c d Muazzez Baibulat: Tampereen Islamilainen Seurakunta: juuret ja historia, s. 190, 192. Gummerus Kirjapaino Oy, 2004. ISBN 952-91-6753-9.