Artsakhin tasavalta
Artsakhin tasavalta (arm. Արցախի Հանրապետություն Arts'akhi Hanrapetut'yun)[1][4] on itsenäiseksi julistautunut armenialaisenemmistöinen alue Kaukasuksella Azerbaidžanin rajojen sisällä. Vuosina 1991–2017 sen nimi oli Vuoristo-Karabahin tasavalta.
| Artsakhin tasavalta Արցախի Հանրապետություն Arts'akhi Hanrapetut'yun[1] Artsakh republikasi |
|||
|---|---|---|---|
|
|||
|
|
|||
| Presidentti | Arajik Harutjunjan | ||
| Valtioministeri | Ruben Vardanjan | ||
| Pääkaupunki |
Stepanakert |
||
| Pinta-ala | |||
| – yhteensä | 11 458,38 km² (sijalla ?) | ||
| Väkiluku (2013) | 148 100 [2] (sijalla ?) | ||
| Viralliset kielet | armenia, venäjä[3] | ||
| Valuutta |
Armenian dram Artsakhin dram (AMD) |
||
| Itsenäisyys - Itsenäisyys Osmanien valtakunnasta |
1910 |
||
| Lyhenne | |||
| Kansainvälinen suuntanumero |
+374 47 +374 97 (matkapuhelimille) |
||
| Tunnuslause | Azat u Ankakh Artsakh | ||
| Kansallislaulu | ”Ազատ ու Անկախ Արցախ” | ||
.svg)
Eri käsitysten mukaan se on joko itsenäinen valtio, Azerbaidžanin tai Armenian osa. YK:n päätöslausuman mukaan alue kuuluu Azerbaidžaniin. Pitkään jatkuneiden kahnausten jälkeen kiistanalainen alue irtautui Azerbaidžanista yksipuolisesti vuonna 1991, minkä jälkeen oli sota. Mikään ulkomaa ei ole tunnustanut Vuoristo-Karabahia itsenäiseksi. Azerbaidžan on silloin tällöin uhannut liittää alueen takaisin itseensä, ja vuonna 2020 se aloitti aseellisen hyökkäyksen valloittaakseen Artsakhin.
Tasavallan pinta-ala on 11 500 km², ja vuonna 2013 siellä asui arviolta oli 148 100 ihmistä.[2] Niistä yli 95 prosenttia oli armenialaisia. Pääasiallinen uskonto onkin Armenian apostolinen kirkko. Tasavallan pääkaupunki on Stepanakert.[5] Nähtävyyksiä ovat muutamat historialliset luostarit.lähde?
HistoriaMuokkaa
- Pääartikkeli: Artsakhin historia
Artsakhin historia alkaa vuodesta 95 eaa. Se on ollut vuoroin muslimien ja vuoroin kristittyjen hallinnoima, vuodesta 1822 venäläisten hallinnassa ja myöhemmin Neuvostoliiton osa. Neuvostoliiton hajottua vuonna 1991 kiistanalainen alue julistautui itsenäiseksi tasavallaksi, aluksi nimellä Vuoristo-Karabah. Aiempi emämaa Azerbaidžan ei ole kuitenkaan tunnustanut itsenäisyyttä, kuten ei mikään muukaan itsenäinen valtio.
Vuonna 2017 Vuoristo-Karabahin tasavalta muutti nimensä Artsakhin tasavallaksi.[1]
KansallisuuskiistatMuokkaa
Vuonna 1983 alkoi alueen armenialaisten nationalistinen liikehdintä. Se johti jo vuonna 1986 azerien karkotuksiin alueelta. Ne yleistyivät ja jatkuivat seuraavina vuosina. Kymmenet tuhannet alueen armenialaiset vaativat neuvostojohtaja Gorbatšovilta Vuoristo-Karabahin liittämistä Armeniaan 1987. Seuraavana vuonna alue irrottautui Azerbaidžanista. Se johti azerien poisajamiseen Armeniasta ja armenialaisten poisajamiseen Azerbaidžanista.[6] Azerit kostivat Vuoristo-Karabahin azerien karkotukset verisesti Sumgaitin ja Bakun pogromeissa, jotka neuvostoarmeija pysäytti.
Vuonna 1991 alueen johto julisti sen itsenäiseksi. Kansanryhmien väliset konfliktit voimistuivat.[6] Armenian alueella järjestämässä kansanäänestyksessä selvä enemmistö tuki itsenäisyyttä, mutta azerit boikotoivat äänestystä.lähde? Vuosina 1992–1994 käytiin sota, jossa Armenia valtasi Vuoristo-Karabahin alueen. Tulitauko solmittiin 12. toukokuuta 1994. Vuoristo-Karabahin ja sitä ympäröivän alueen johtoon jäivät etniset armenialaiset.[6]
Vuonna 1995 järjestettiin Vuoristo-Karabakhin parlamenttivaalit. Robert Kotšarjanista tuli virkaatekevä presidentti, ja hänen asemansa vahvistettiin seuraavan vuoden presidentinvaaleissa.[6] Vuonna 1997 Kotšarjanista tuli Armenian pääministeri, ja hänen seuraajakseen Vuoristo-Karabakhissa valittiin Arkadi Gukasjan. Armenia ja Azerbaidžan hyväksyivät ETYJin rauhanehdotuksen.[6]
Maaliskuussa 2008 levottomuudet roihahtivat uudelleen, ja Armenia ja Azerbaidžan syyttelivät toisiaan niiden aloittamisesta.[6] YK:n yleiskokous antoi päätöslauselman, jonka mukaan alue kuuluu Azerbaidžaniin. Lauselmassa vaaditaan Armenian miehitysjoukkoja vetäytymään alueelta ja päästämään azerbaidžanilaiset palaamaan koteihinsa. Päätös ei ollut yksimielinen; Angola, Armenia, Intia, Ranska, Vanuatu, Venäjä ja Yhdysvallat vastustivat sitä.[7]
Armenia ja Azerbaidžan neuvottelivat tuloksetta Vuoristo-Karabahin kysymyksestä marraskuusta 2008 marraskuuhun 2009.[6]
Keväällä 2011 uutisoitiin tilanteen olevan epävakaa, ja yhdeksän kilometriä Stepanakertin pohjoispuolelle on rakenteilla lentokenttä (). Azerbaidžan on kuitenkin uhannut ampua alas tälle suunnitelmien mukaan toukokuussa 2011 avautuvalle Stepanakertin kansainväliselle lentokentälle lentävät siviililentokoneet.[8]
Elokuussa 2014 levottomuudet roihahtivat uudelleen, ja Armenia ja Azerbaidžan syyttelivät toisiaan niiden aloittamisesta.[6]
Syyskuussa 2020 Azerbaidžan aloitti Turkin tukemana aseellisen hyökkäyksen liittääkseen Artsakhin takaisin itseensä. Azerbaidžanin armeija eteni lähelle Stepanakertia. Armenia taipui tulitaukoon. Armenialaiset menettivät sopimuksen takia suuren osan Artsakhin alueesta.[9]
Suhteet AzerbaidžaniinMuokkaa
Azerbaidžan katsoo, että alue on anastettu siltä sodassa. Siksi maa on uhannut moneen otteeseen palauttaa alueen itselleen. Vuodesta 2008 armenialaisten ja azerien väliset rajakahakat ovat lisääntyneet.
Suhteet ArmeniaanMuokkaa
Artsakhin tasavallalla ja Armenialla on hyvin läheiset suhteet. Artsakhin tasavallan entisestä presidentistä Robert Kotšarjanista tuli myöhemmin Armenian pääministeri ja myöhemmin presidentti.[10] Artsakhin tasavallassa puhutaan virallisena kielenä armeniaa ja käytetään samaa valuuttaa kuin Armeniassa. Myös tasavallan lippu muistuttaa paljon Armenian lippua.
Katso myösMuokkaa
- Vuoristo-Karabah, maantieteellinen alue
LähteetMuokkaa
- ↑ a b c Artsakh Votes for New Constitution, Officially Renames the Republic Armenian Weekly. 21.2.2017. Viitattu 15.6.2018. (englanniksi)
- ↑ a b Statistical Yearbook of Nagorno-Karabakh Republic (2007–2013) (pdf) (s. 35–37) National Statistical Service of NKR, stat-nkr.am/. Viitattu 23.1.2015. (englanniksi) ja (armeniaksi)
- ↑ Парламент Карабаха признал русский язык официальным языком республики 25.3.2021. Арменпресс. Arkistoitu 26.5.2021. Viitattu 7.2.2023. (venäjäksi)
- ↑ Constitution Nagorno Karabakh Republic Ministry of Foreign Affairs. Arkistoitu 23.10.2016. Viitattu 23.7.2016.
- ↑ Country Overview Office of Nagorno-Karabakh Republic. Viitattu 27.1.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Azerbaijan profile – Timeline BBC News. Viitattu 18.4.2016. (englanniksi)
- ↑ General Assembly adopts resolution reaffirming territorial intergrity of Azerbaijan, demanding withdrawal of all Armenian forces 14.3.2008. YK. Viitattu 18.4.2016.
- ↑ Azerbaidzan uhkaa ampua alas matkustajalentokoneita (YLE:n uutinen AFP:n tietoihin pohjautuen) 31.3.2011. Yleisradio, yle.fi. Viitattu 31.3.2011.
- ↑ Armenia taipui tulitaukoon Vuoristo-Karabahista: Mitä uusi sopimus tarkoittaa sille, Azerbaidžanille ja Venäjälle? Helsingin Sanomat. 10.11.2020. Viitattu 11.11.2020.
- ↑ Nagorno Karabakh businessman, 34, becomes prime minister REGNUM. Viitattu 8.2.2008.
Aiheesta muuallaMuokkaa
Armenialaisia kohtaan myönteinen sivusto:
- Armenica.org: Armenian historia
- Paikallisen hallinnon englanninkielinen lehti "Azat Artsakh"
- Artsakh International Airport - Kuvia rakenteilla olevasta Stepanakertin lentokentästä (englanniksi) (armeniansworld.com)
- Eduard Abrahamyan, 28.11.2014: Russia’s Main Strategy for the Nagorno-Karabakh Issue (englanniksi) (foreignpolicyjournal.com)
- Neil Melvin, 9.10.2014: Nagorno-Karabakh: the not-so-frozen conflict (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi) (opendemocracy.net)
- Brenda Shaffer, 3.5.2014: Nagorno-Karabakh After Crimea (foreignaffairs.com) (englanniksi)
- David Parker & Josh Wilson: Nagorno-Karabakh: The Volatile Core of the South Caucasus (englanniksi) (sras.org)
- Vuoristo-Karabahin vuoden 2005 väestönlaskenta (englanniksi), myös (armeniaksi) ja (venäjäksi)
- Ulkolinja/YLE: Sota joka jäätyi (toimittaja Vesa Toijonen, 22.1.2015) (Arkistoitu – Internet Archive) (areena.yle.fi)