Artsakhin tasavalta

alue Azerbaidžanin rajojen sisällä

Artsakhin tasavalta (arm. Արցախի Հանրապետություն Arts'akhi Hanrapetut'yun)[1][4] oli itsenäiseksi julistautunut armenialaisenemmistöinen alue Kaukasuksella Azerbaidžanin rajojen sisällä. Vuosina 1991–2017 sen nimi oli Vuoristo-Karabahin tasavalta, joka säilyi myös virallisessa käytössä.

Artsakhin tasavalta
Արցախի Հանրապետություն
Arts'akhi Hanrapetut'yun[1] Artsakh republikasi

Artsakhin lippu

Artsakhin tasavallan sijainti
Artsakhin tasavallan sijainti

Presidentti Samvel Šahramanjan
Valtioministeri Ruben Vardanjan
Pääkaupunki Stepanakert
Pinta-ala
– yhteensä 11 458,38 km² (sijalla ?)
Väkiluku (2013) 148 100 [2] (sijalla ?)
Viralliset kielet armenia, venäjä[3]
Valuutta Armenian dram
Artsakhin dram (AMD)
Itsenäisyys
- Itsenäisyys Osmanien valtakunnasta

1910
Lyhenne
Kansainvälinen
suuntanumero
+374 47
+374 97 (matkapuhelimille)
Tunnuslause Azat u Ankakh Artsakh
Kansallislaulu ”Ազատ ու Անկախ Արցախ”

YK:n päätöslausuman mukaan alue kuuluu Azerbaidžaniin. Pitkään jatkuneiden kahnausten jälkeen kiistanalainen alue irtautui Azerbaidžanista yksipuolisesti vuonna 1991, minkä jälkeen oli sota. Mikään ulkomaa ei tunnustanut Vuoristo-Karabahia itsenäiseksi. Azerbaidžan uhkasi silloin tällöin liittää alueen takaisin itseensä, ja vuonna 2020 se aloitti aseellisen hyökkäyksen valloittaakseen Artsakhin. Azerbaidžan liitti alueen itseensä vuonna 2023 tekemänsä lyhyen sotilasoperaation seurauksena.[5] Artsakhin tasavalta presidentti allekirjoitti 28. syyskuuta 2023 asetuksen, jonka mukaan tasavalta lakkaa virallisesti olemasta 1. tammikuuta 2024 lähtien.[6] Lähes koko alueen väestö oli jättänyt alueen 1. lokakuuta 2023 mennessä ja siirtynyt Armeniaan.[7]

Artsakhin tasavalta ja Vuoristo-Karabahin alue ennen vuotta 2020.

Tasavallan pinta-ala oli 11 500 km², ja vuonna 2013 siellä asui arviolta oli 148 100 ihmistä.[2] Heistä yli 95 prosenttia oli armenialaisia. Väestö kuului pääasiassa Armenian apostoliseen kirkkoon. Tasavallan pääkaupunki oli Stepanakert.[8]

Historia

muokkaa
Pääartikkeli: Artsakhin historia

Artsakhin historia alkaa vuodesta 95 eaa. Se on ollut vuoroin muslimien ja vuoroin kristittyjen hallinnoima, vuodesta 1822 venäläisten hallinnassa ja myöhemmin Neuvostoliiton osa. Neuvostoliiton hajottua vuonna 1991 kiistanalainen alue julistautui itsenäiseksi tasavallaksi, aluksi nimellä Vuoristo-Karabah. Aiempi emämaa Azerbaidžan ei ole kuitenkaan tunnustanut itsenäisyyttä, kuten ei mikään muukaan itsenäinen valtio.

Vuonna 2017 Vuoristo-Karabahin tasavalta muutti nimensä Artsakhin tasavallaksi.[1]

Politiikka

muokkaa

Artsakhin tasavallan valtionpäämiehenä toimii presidentti.[9] Syyskuusta 2023 lähtien virassa on toiminut Samvel Šahramanjan.[10]

Lainsäädännöllistä valtaa käyttää kansankokous, jonka edustajien kauden pituus on viisi vuotta.[9]

Kiistat Azerbaidžanin kanssa

muokkaa

Vuonna 1983 alkoi alueen armenialaisten nationalistinen liikehdintä. Se johti jo vuonna 1986 azerien karkotuksiin alueelta. Ne yleistyivät ja jatkuivat seuraavina vuosina. Kymmenet tuhannet alueen armenialaiset vaativat neuvostojohtaja Gorbatšovilta Vuoristo-Karabahin liittämistä Armeniaan 1987. Seuraavana vuonna alue irrottautui Azerbaidžanista. Se johti azerien poisajamiseen Armeniasta ja armenialaisten poisajamiseen Azerbaidžanista.[11] Azerit kostivat Vuoristo-Karabahin azerien karkotukset verisesti Sumgaitin ja Bakun pogromeissa, jotka neuvostoarmeija pysäytti.

Vuonna 1991 alueen johto julisti sen itsenäiseksi. Kansanryhmien väliset konfliktit voimistuivat.[11] Armenian alueella järjestämässä kansanäänestyksessä selvä enemmistö tuki itsenäisyyttä, mutta azerit boikotoivat äänestystä.lähde? Vuosina 1992–1994 käytiin sota, jossa Armenia valtasi Vuoristo-Karabahin alueen. Tulitauko solmittiin 12. toukokuuta 1994. Vuoristo-Karabahin ja sitä ympäröivän alueen johtoon jäivät etniset armenialaiset.[11]

Vuonna 1995 järjestettiin Vuoristo-Karabakhin parlamenttivaalit. Robert Kotšarjanista tuli virkaatekevä presidentti, ja hänen asemansa vahvistettiin seuraavan vuoden presidentinvaaleissa.[11] Vuonna 1997 Kotšarjanista tuli Armenian pääministeri, ja hänen seuraajakseen Vuoristo-Karabakhissa valittiin Arkadi Gukasjan. Armenia ja Azerbaidžan hyväksyivät ETYJin rauhanehdotuksen.[11]

Maaliskuussa 2008 levottomuudet roihahtivat uudelleen, ja Armenia ja Azerbaidžan syyttelivät toisiaan niiden aloittamisesta.[11] YK:n yleiskokous antoi päätöslauselman, jonka mukaan alue kuuluu Azerbaidžaniin. Lauselmassa vaaditaan Armenian miehitysjoukkoja vetäytymään alueelta ja päästämään azerbaidžanilaiset palaamaan koteihinsa. Päätös ei ollut yksimielinen; Angola, Armenia, Intia, Ranska, Vanuatu, Venäjä ja Yhdysvallat vastustivat sitä.[12]

Armenia ja Azerbaidžan neuvottelivat tuloksetta Vuoristo-Karabahin kysymyksestä marraskuusta 2008 marraskuuhun 2009.[11]

Keväällä 2011 uutisoitiin tilanteen olevan epävakaa, ja yhdeksän kilometriä Stepanakertin pohjoispuolelle on rakenteilla lentokenttä (39°54′5″N, 46°47′13″E). Azerbaidžan on kuitenkin uhannut ampua alas tälle suunnitelmien mukaan toukokuussa 2011 avautuvalle Stepanakertin kansainväliselle lentokentälle lentävät siviililentokoneet.[13]

Elokuussa 2014 levottomuudet roihahtivat uudelleen, ja Armenia ja Azerbaidžan syyttelivät toisiaan niiden aloittamisesta.[11]

Syyskuussa 2020 Azerbaidžan aloitti Turkin tukemana aseellisen hyökkäyksen liittääkseen Artsakhin takaisin itseensä. Azerbaidžanin armeija eteni lähelle Stepanakertia. Armenia taipui tulitaukoon. Armenialaiset menettivät sopimuksen takia suuren osan Artsakhin alueesta.[14] Ennen vuoden 2020 sotaa Azerbaidžan lupasi armenialaisvähemmistölle ”korkeimman mahdollisen autonomian”. Sodan alettua tämä lupaus vedettiin pois.[15]

Sodan jälkeen Artsakhia ja Armeniaa jäi yhdistämään ns. Lachinin käytävä, joka oli ainoa reitti ulkomaailmaan.[16] 12. joulukuuta 2022 Azerbaidžan tukki tämän käytävän lähettämällä paikalle ”ympäristöaktivisteja”, jotka muka protestoivat laitonta kaivostoimintaa vastaan. Todellisuudessa nämä olivat Azerbaidžanin valtionyhtiöiden työntekijöitä ja hallituksen rahoittamien järjestöjen jäseniä ja jopa turkkilaisten yhtiöiden työntekijöitä.[17][18]

Vuoden 2023 hyökkäys ja valtion purkautuminen

muokkaa

19. syyskuuta 2023 Azerbaidžan aloitti uudelleen täyden hyökkäyksen alueelle.[19] Artsakhin joukot antautuivat seuraavana päivänä.[20] Tämän seurauksena kymmeniä tuhansia alueen armenialaisia alkoi suunnata kohti Armeniaa.[21] 25. syyskuuta 2023 Stepanakertin lähellä räjähti polttoainevarasto, jonka räjähdyksessä kuoli ainakin 170 henkeä. Armenian mukaan syyskuun loppuun mennessä 88 780 alueen 120 000 asukkaasta oli paennut.[22]

28. syyskuuta 2023 Artsakhin presidentti Samvel Šahramanjan ilmoitti, että tasavalta, ja sen alaisuudessa toimivat valtionrakenteet, lakkaavat olemasta 1. tammikuuta 2024 mennessä ja tasavallan alueesta tulee normaali osa Azerbaidžania. Armenian pääministeri Nikol Pašinjan kutsui tätä etniseksi puhdistukseksi.[23] Azerbaidžan on kiistänyt tämän ja sanonut, ettei se toivo kansanvaellusta, eikä aja armenialaisia pois Artsakhista.[24]

Azerbaidžanin presidentti İlham Əliyev sanoi, ettei hänen maallaan ole mitään Artsakhin tavallisia ihmisiä vastaan, mutta separatistijohtajia hän kutsui sotilasjuntaksi. Entinen presidentti Ruben Vardanjan pidätettiin 27. syyskuuta, kun tämä yritti ylittää rajan Armeniaan. Separatistihallinnon entinen neuvonanatja David Babajanin kerrotaan antautuneen vapaaehtoisesti Azerbaidžanin viranomaisille.

3. lokakuuta 2023 Azerbaidžanin turvallisuusviranomaiset pidättivät Artsakhin presidentin Arajik Harutjunjan ja hänet vietiin Bakuun syytettynä hyökkäyssodasta Azerbaidžania vastaan ja sotarikoksista. Myös aiemmat Artsakhin presidentit Bako Sahakjan ja Arkadi Ghukasjan sekä parlamentin puhemies David Ishhanjan pidätettiin. Aiemmin pidätettiin myös valtioministeri Ruben Vardanjan, entinen ulkoministeri David Babajan, entinen armeijan komentaja Levon Mnatsakanjan ja hänen varamiehensä David Manukjan.[25] [26]

Suhteet Azerbaidžaniin

muokkaa

Azerbaidžan katsoi, että alue oli anastettu siltä sodassa. Siksi maa uhkasi moneen otteeseen palauttaa alueen itselleen. Vuodesta 2008 armenialaisten ja azerien väliset rajakahakat lisääntyivät.

Azerbadžanin kanta oli se, että Artsakhin alueen asukkaat saavat jäädä, mutta vain jos nämä ottavat vastaan Azerbaidžanin kansalaisuuden.[21]

Suhteet Armeniaan

muokkaa

Artsakhin tasavallalla ja Armenialla oli hyvin läheiset suhteet. Artsakhin tasavallan entisestä presidentistä Robert Kotšarjanista tuli myöhemmin Armenian pääministeri ja myöhemmin presidentti.[27] Artsakhin tasavallassa puhuttiin virallisena kielenä armeniaa ja käytettiin samaa valuuttaa kuin Armeniassa. Myös tasavallan lippu oli paljolti samankaltainen kuin Armenian lippu.

Armenia ei kuitenkaan koskaan tunnustanut Artsakhin itsenäisyyttä.[23]

Katso myös

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. a b c Artsakh Votes for New Constitution, Officially Renames the Republic Armenian Weekly. 21.2.2017. Viitattu 15.6.2018. (englanniksi)
  2. a b Statistical Yearbook of Nagorno-Karabakh Republic (2007–2013) (pdf) (s. 35–37) National Statistical Service of NKR, stat-nkr.am/. Viitattu 23.1.2015. (englanniksi) ja (armeniaksi)
  3. Парламент Карабаха признал русский язык официальным языком республики 25.3.2021. Арменпресс. Arkistoitu 26.5.2021. Viitattu 7.2.2023. (venäjäksi)
  4. Constitution Nagorno Karabakh Republic Ministry of Foreign Affairs. Arkistoitu 23.10.2016. Viitattu 23.7.2016.
  5. Vuoristo-Karabah | Separatistit jatkavat aseistariisuntaa Helsingin Sanomat. 23.9.2023. Viitattu 23.9.2023.
  6. Nagorno-Karabakh Republic will cease to exist from Jan 1 2024 - Nagorno-Karabakh authorities Reuters. 28.9.2023. Viitattu 26.11.2023. (englanniksi)
  7. Nagorno-Karabakh almost empty as most of population flees to Armenia RFI. 30.9.2023. Viitattu 26.11.2023. (englanniksi)
  8. Country Overview Office of Nagorno-Karabakh Republic. Viitattu 27.1.2011. (englanniksi)
  9. a b CONSTITUTION OF THE NAGORNO KARABAKH REPUBLIC National Assembly of the Republic of Artsakh. 2006. Viitattu 28.9.2023. (englanniksi)
  10. Samvel Shahramanyan elected as President of Artsakh Public Radio of Armenia. Viitattu 28.9.2023. (englanniksi)
  11. a b c d e f g h Azerbaijan profile – Timeline BBC News. Viitattu 18.4.2016. (englanniksi)
  12. General Assembly adopts resolution reaffirming territorial intergrity of Azerbaijan, demanding withdrawal of all Armenian forces 14.3.2008. YK. Viitattu 18.4.2016.
  13. Azerbaidzan uhkaa ampua alas matkustajalentokoneita (YLE:n uutinen AFP:n tietoihin pohjautuen) 31.3.2011. Yleisradio, yle.fi. Viitattu 31.3.2011.
  14. Armenia taipui tulitaukoon Vuoristo-Karabahista: Mitä uusi sopimus tarkoittaa sille, Azerbaidžanille ja Venäjälle? Helsingin Sanomat. 10.11.2020. Viitattu 11.11.2020.
  15. https://eurasianet.org/azerbaijan-quiet-as-karabakh-negotiations-progress
  16. https://www.france24.com/en/asia-pacific/20230428-france-calls-on-azerbaijan-to-reopen-humanitarian-corridor-with-armenia
  17. https://hansard.parliament.uk/commons/2023-01-24/debates/B6665EA2-0487-4DD5-8FAD-52C81A74FC4D/LachinCorridorAndNagorno-Karabakh
  18. https://www.bbc.com/russian/news-63975080
  19. https://yle.fi/a/74-20050872
  20. https://www.france24.com/en/live-news/20230920-%F0%9F%94%B4-karabakh-armenians-agree-to-lay-down-arms-on-second-day-of-azerbaijan-offensive
  21. a b Edwards, Christian: Nagorno-Karabakh will cease to exist from next year. How did this happen? CNN. 28.9.2023. Viitattu 28.9.2023. (englanniksi)
  22. https://www.bbc.com/news/world-europe-66958338
  23. a b Karabakh separatists to disband after surrender to Azerbaijan France 24. 28.9.2023. Viitattu 28.9.2023. (englanniksi)
  24. Light, Felix: Karabakh Armenians dissolve breakaway government in capitulation to Azerbaijan Reuters. 28.9.2023. Viitattu 28.9.2023. (englanniksi)
  25. https://ria.ru/20231005/karabakh-1900606641.html
  26. https://www.panorama.am/en/news/2023/10/05/Arayik-Harutyunyan/2907425#:~:text=He%20has%20been%20charged%20under%20more%20than%20ten,arrested%20and%20taken%20to%20Baku%20on%20October%203.
  27. Nagorno Karabakh businessman, 34, becomes prime minister REGNUM. Viitattu 8.2.2008.

Aiheesta muualla

muokkaa

Armenialaisia kohtaan myönteinen sivusto: