Arnold Green
Arnold Green (30. elokuuta 1920 Riika, Latvia – 4. marraskuuta 2011) oli virolainen kommunistipoliitikko, Viron SNT:n moninkertainen ministeri ja urheiluvaikuttaja.
| Arnold Green | |
|---|---|
| Neuvosto-Viron ulkoministeri | |
|
1962-11.3.1990
|
|
| Edeltäjä | Aleksei Müürisepp |
| Seuraaja | Lennart Meri |
| Neuvosto-Viron opetusministeri | |
|
1.11.1958-24.2.1960
|
|
| Edeltäjä | Voldemar Oja |
| Seuraaja | Ferdinand Eisen |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 30. elokuuta 1920 Riika, Latvia |
| Kuollut | 4. marraskuuta 2011 (91 vuotta) Tallinna, Viro |
| Ammatti | poliitikko (Neuvosto-Viro) ja urheilujohtaja |
Neuvostoliiton ja puna-armeijan palvelija muokkaa
Greenin perhe muutti pian hänen syntymänsä jälkeen Viron Rakvereen, jonka kymnaasista valmistui ylioppilaaksi keväällä 1940. Ennen ylioppilaaksi valmistumistaan Green vieraili innokkaana urheilumiehenä vuonna 1938 hiihtokursseilla Suomen urheiluopistossa Vierumäellä. Kesäkuun 17. päivänä 1940 Neuvostoliiton puna-armeija miehitti Viron ja Arnold Green liittyi Viron kommunistiseen puolueeseen, josta oli tehty neuvostomiehityksen poliittisen hallinnon eli Viron neuvostotasavallan alueella toimiva Neuvostoliiton kommunistisen puolueen osasto. Komsomolin Viron neuvostotasavallan osaston, Viron Komsomolin organisaattorina Green toimi 1940–1941, jolloin hän myös opiskeli Tallinnan jalkaväkikoulussa politrukiksi.
Kun Saksa puolestaan miehitti Viron toisessa maailmansodassa 1941, Green pakeni Venäjän neuvostotasavallan alueelle ja toimi punakomissaarina 1941–1947. Hän oli joukkojen mukana taisteluissa Venäjällä, Virossa ja Latviassa 1942–1945. Hänet palkittiin rohkeudesta Punaisen tähden kunniamerkillä ja mitalilla.
Arnold Green opiskeli toimittajaksi NKP:n keskuskomitean korkeimmassa puoluekoulussa Moskovassa 1947–1950 ja oli sen jälkeen Viron kommunistipuolueen pää-äänenkannattajan Rahva Häälen päätoimittajana vuoteen 1953.
Viron neuvostotasavallan ministerineuvoston puheenjohtajan, pääministerin sijaisena Green toimi 1953–1958 ja 1960–1984. Opetusministerinä hän oli 1958–1960 ja tuli ulkoministeriksi 1962 ensin sivutoimisena ja vuodet 1984–1990 varsinaisena. Vaikka Viron ulkoministeriö oli vain neuvostopropagandan keksimä virasto, Arnold Green onnistui lähettämään ”Viron neuvostotasavallan edustajia” Länsi-Saksaan, Britanniaan, Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Vuoden 1969 laulujuhlissa juhlien silloisena johtajana Arnold Green oli pannut puheeseensa sanat "Eestin kansan laulujuhla". Sen seurauksena hänet erotettiin laulujuhlien johtajan tehtävästä.
Urheilujohtaja muokkaa
Green johti Viron neuvostotasavallan painifederaatiota 1960–1966 sekä oli yksi Neuvostoliiton olympiajoukkueen johtajista Münchenin ja Montrealin olympiakisojen purjehduskilpailuissa Kielissä 1972 ja Kingstonissa 1976. Hän johti myös XXII olympiadin kisojen 1980 purjehdusten järjestelyjä Tallinnassa ja toimi samalla Moskovan kisojen järjestelytoimikunnan varapuheenjohtajana. Viron neuvostotasavallan hiihtourheilufederaation puheenjohtajana Arnold Green oli 1985–1991.
Suomeen liittyvänä asiana Greenin toiminnassa voi mainita osallistumisen presidentti Urho Kekkosen maaliskuun 1964 työvierailun valmisteluihin. Hän sai silloiselta Viron Korkeimman neuvoston puhemiehistön puheenjohtajalta Aleksei Müüriseppiltä eli vierailun virolaiselta isännältä tehtäväksi laatia vierailuohjelma. Siihen Green ideoi Tarton päiväohjelman osaksi hiihtoretken Käärikun alueella Tarton yliopiston urheilukeskuksessa. Sittemmin Viron itsenäistyttyä urheilukeskuksessa hiihtoretki on ollut pohjana Viron uuden itsenäisyyden aikana käynistyneeseen urheilutapahtumaan "Kekkosen hiihto".
Green toimi Viron olympiakomitean puheenjohtajana 1989–1997 ja Viron hiihtoliiton puheenjohtajana 1991–1993. Hän johti Viron olympiajoukkuetta Albertvillessä ja Barcelonassa 1992 sekä Lillehammerissa 1994 ja Atlantassa 1996.
Kansainvälinen olympiakomitea palkitsi Arnold Greenin Olympiakunniamerkillä 2001. Viron olympiakomitea nimitti Greenin kunniapuheenjohtajakseen 2002.
Lähteet muokkaa
- ESBL Biograafi: Arnold Green (viroksi)
- Suri endine Eesti Olümpiakomitee president Arnold Green Sport, Postimees (viroksi)
- Arnold Green - kogu elu spordis (Arkistoitu – Internet Archive) EOK (viroksi)
- HS Arkisto 3.7.1990: "Kauneimmat laulut jäivät laulamatta valheiden, ruplien ja kaatteettomien lupausten sekavassa ajassa" - Punainen väri katosi laulujuhlilta
- Pekka Lilja ja Kulle Raig: ”Neuvosto-Viro valmistautuu vieraan vastaanottoon”, Urho Kekkonen ja Viro, s. 117-121. Helsinki: Minerva Kustannus Oy, 2006. ISBN 978-952-5591-80-8.