Appe Vanajas
Arja Ilona Elisabeth ”Appe” Vanajas (s. 25. heinäkuuta 1952 Helsinki) on suomalainen muusikko, pianisti, säveltäjä ja laulaja. Hän aloitti uransa underground-taiteilijana ja siirtyi myöhemmin marginaalisen musiikin esittäjäksi[1]. Hän oli 1960- ja 70-lukujen vaihteessa mukana Sperm-, Sikiöt- ja Those Lovely Hula Hands -yhtyeissä. Vanajas on myös näytellyt elokuvissa, säveltänyt musiikkia tv-dokumentteihin sekä työskennellyt toimittajana, tulkkina ja kielenkääntäjänä.
| Appe Vanajas | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Arja Ilona Elisabeth Vanajas |
| Syntynyt | 25. heinäkuuta 1952 Helsinki |
| Ammatti | muusikko, toimittaja, tulkki, kielenkääntäjä |
| Muusikko | |
| Taiteilijanimi | Appe, Sally Nette, Sally Nette Omani[1][2] |
| Laulukielet | suomi, englanti |
| Tyylilajit | underground, rock, pop |
| Soittimet | piano |
| Yhtyeet | Sperm, Sikiöt, Those Lovely Hula Hands |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Vanajas levytti vuonna 1977 Love Recordsille singlen My Rock’N’Roll Star / Invention of Freedom.
Vanajas on toimittanut Hasse Wallin vuonna 1996 ilmestyneen elämäkerran Hehkuva kitara: Suomalaisen muusikkokonkarin vaiheikkaat seikkailut.
Elämäkerta muokkaa
Lapsuus ja nuoruus muokkaa
Arja Ilona Elisabeth Vanajas[3] syntyi Helsingissä 25. heinäkuuta 1952. Hän kasvoi seitsemänlapsisessa porvariperheessä, joka asui Vanhaa ylioppilastaloa vastapäätä[4]. Vanajaksen molemmat vanhemmat olivat musiikin kanssa tekemisissä: isä kuului Laulu-Miehiin, kun taas äitiään Vanajas on kuvannut ”jonkinlaiseksi operetti- ja oopperadiivan välimuodoksi”. Vanajas aloitti pianotunnit 7-vuotiaana. Hän kävi ranskalaista koulua ja lauloi chansoneja. Vanajaksen koululuokka myös pääsi laulamaan palkkiota vastaan lastenohjelmissa Yleisradion studioilla Helsingin Fabianinkadulla.[1]
Vanajas lopetti klassisen musiikin opiskelun 16-vuotiaana kiinnostuttuaan populaarimusiikista, kuten Beatlesista. Hän ryhtyi opettelemaan soittamaan pianoa uudella tyylillä sekä tekemään omia kappaleita.[1]
Underground-vuodet muokkaa
Isänsä kuoltua Vanajas muutti 16-vuotiaana kotoa hallitsevasta äidistään päästäkseen ja hakeutui Helsingin underground-anarkistipiireihin.[4] Hän soitti ja esiintyi Sperm-yhtyeessä ja sen jälkeen Sikiöissä, jonka kanssa hän teki uransa ensimmäisen levytyksen vuonna 1969.[5] Hän oli mukana myös Those Lovely Hula Handsissa, jonka toinen laulaja oli Inna Aarniala. Koska underground-toiminnassa mukana olleet olivat pääasiassa miehiä, Vanajas ja Aarniala tekivät musiikkiaan tarkoituksellisen feministisellä ja valtavirrasta poikkeavalla asenteella.[1]
Vanhan valtauksessa marraskuussa 1968 Vanajas on kertonut rikkoneensa oven lasin ja olleensa ensimmäisenä rakennuksen sisällä myydäkseen anarkistista Ultra-underground-lehteä. Hän oli tuolloin individualistinen anarkisti ja pyrki säilyttämään saman filosofian myöhemminkin.[4] Vanajas poistui underground-piireistä, kun hän koki suurimmasta osasta yhteistyökumppaneistaan kehkeytyneen ”taistolaisia kulttuurityöntekijöitä ja kiihkoilijoita”.[6]
Undergroundin jälkeen muokkaa
Vanajas kirjoitti ylioppilaaksi Mäkelänrinteen yhteiskoulusta vuonna 1973.[4] Oman musiikin tekeminen hiipui, kun hän alkoi opiskella etnomusikologiaa Helsingin yliopistossa ja eli sitovassa parisuhteessa ja hoiti lasta.[4] Hän opiskeli myös semiotiikkaa, filosofiaa ja naistutkimusta sekä ranskan ja italian kieliä.[1]
Vanajas levytti vuonna 1977 Love Recordsille singlen My Rock’N’Roll Star / Invention of Freedom (LRS 2160). Musiikillisesti se on Janis Joplin -tyylistä soulrockia.[5] Kappale ”My Rock’N’Roll Star” oli omistettu Dave Lindholmille.[6] Vanajas oli tuohon aikaan harvoja rockmusiikkia levyttäneitä suomalaisia naisartisteja.[7] Samana vuonna hän oli mukana vasemmistolaisen Ohjelmakeskuksen suurella Bob Dylan -kiertueella, jolla artistit esittivät Dylanin tuotantoa.[6][8]
Vuonna 1978 Vanajas matkusti Damaskokseen ja Beirutiin tutkimaan palestiinalaista musiikkia. Beirutissa oli käynnissä sota, ja matkan myötä Vanajaksen näkemykset moniin asioihin muuttuivat, eikä hän enää pyrkinyt aktiivisesti hankkimaan levytyssopimusta. Hän kuitenkin jatkoi musiikin tekemistä ja esiintyi lähinnä sooloartistina muun muassa Hasse Wallin, Dave Lindholmin, Jukka Orman ja Hessu Hiekkalan kanssa.[6]
Vanajas muutti 1980-luvun alussa puoleksi vuodeksi Amsterdamiin. Tuolloin hän koki kehittyneensä musiikillisesti ja tarjosi taas sävellyksiään levy-yhtiöille, mutta ei saanut levytyssopimusta.[6] Vuonna 1989 kuitenkin ilmestyi Barock’n’Roll Recordsin julkaisema single Patarouvan tango / Midnight Wawe.[9][10] ”Patarouvan tangon” Vanajas teki Kanerva Cederströmin ja Riikka Tannerin elokuvaan Rajamaa, joka kertoo Helvi Juvosesta. B-puolen kappaleen ”Midnight Wawe” Vanajas esittää nimimerkillä Sally Nette.[11]
1990-luvulla Vanajas sävelsi musiikkia tv-dokumentteihin. Esimerkiksi Hjallis Harkimon veli, yrittäjä Roy Harkimo, tilasi häneltä musiikkia maailmanympäripurjehduksesta kertoviin tv-sarjoihin. Niihin hän sävelsi rockia ja balladeja. Vanajas perusti vuonna 1997 kokeellisen Särjen ääni -improvisaatioryhmän yhdessä ystäviensä kanssa. Mukana olivat esimerkiksi Cris af Enehielm, Hellen Willberg ja Sanna Salmenkallio. Vanajas oli siinä mukana vuoteen 2001 asti.[4][11]
Musiikin ohella Vanajas on näytellyt muun muassa elokuvassa Elvis kissan jäljillä (1987).[12] Vuonna 1996 ilmestyi Vanajaksen toimittama Hasse Wallin elämäkerta Hehkuva kitara: Suomalaisen muusikkokonkarin vaiheikkaat seikkailut.[11] Hän on myös työskennellyt toimittajana, tulkkina ja kielenkääntäjänä, lukenut satoja äänikirjoja sekä tehnyt radio-ohjelmia, videoita ja valotaidetta.[4][5][11] Hän asui vuonna 2022 Helsingin Kumpulassa.[4]
Teokset muokkaa
- Walli, Hasse & Vanajas, Appe: Hehkuva kitara: Suomalaisen muusikkokonkarin vaiheikkaat seikkailut. Jyväskylä: Otava, 1996. ISBN 9511138367.
Lähteet muokkaa
- Aho, Arja & Taskinen, Anne: Rockin korkeat korot – suomalaisen naisrockin historia. Jyväskylä: WSOY, 2004. ISBN 951-0-28404-1.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d e f Aho & Taskinen 2004, s. 62.
- ↑ Salanimihaku Fenno — Suomen Äänitearkisto ry:n levytietokanta 1901–1999. Fenno — Suomen Äänitearkisto ry. Viitattu 1.3.2020.
- ↑ Henkilöhaku Fenno — Suomen Äänitearkisto ry:n levytietokanta 1901–1999. Fenno — Suomen Äänitearkisto ry. Viitattu 1.3.2020.
- ↑ a b c d e f g h Schakir, Taina: ”Nauroimme olevamme undergroundin underground ja teimme feministisiä tekstejä” – 60–70-luvun Helsingin anarkistipiireissä vaikutti vain kolme naista, ja Appe Vanajas oli yksi heistä Hs.fi. 22.7.2022. Viitattu 25.7.2022.
- ↑ a b c Rantanen, Miska: Love Records 1966–1979, s. 140. Porvoo: Schildts & Söderströms, 2014. ISBN 978-951-52-3368-4.
- ↑ a b c d e Aho & Taskinen 2004, s. 63.
- ↑ Bruun, Seppo & Lindfors, Jukka & Luoto, Santtu & Salo, Markku: Jee jee jee – Suomalaisen rockin historia, s. 226. Porvoo: WSOY, 1998. ISBN 951-0-22503-7.
- ↑ Lindfors, Jukka Nimeke: Tuomari Nurmio: Wicked Messenger Ylen elävä arkisto. 20.3.2007. Viitattu 28.2.2020.
- ↑ Teoshaku Fenno — Suomen Äänitearkisto ry:n levytietokanta 1901–1999. Fenno — Suomen Äänitearkisto ry. Viitattu 1.3.2020.
- ↑ Appe, Sallynette Omani – Patarouvan Tango / Midnight Wawe Discogs.com. Viitattu 1.3.2020.
- ↑ a b c d Aho & Taskinen 2004, s. 64.
- ↑ Appe Vanajas - IMDb IMDb. Viitattu 25.2.2020.