Antikoagulantit
Antikoagulantit eli "verenohentajat"[1] ovat lääkeaineita, jotka hidastavat veren hyytymiseen johtavia kemiallisia reaktioita. Nämä lääkkeet eivät hajota jo muodostuneita hyytymiä, mutta ehkäisevät niiden kasvua ja uusien muodostumista. Antikoagulantit ovat antitromboottien alaluokka.[2]
Antikoagulanttilääkitys saatetaan aloittaa tilanteissa, joissa potilaalla on kasvanut taipumus verihyytymien muodostumiseen, valtimonkovettumatauti[1] tai juuri läpikäyty leikkaus.[3] Usein syy pysyvään antikoagulanttilääkitykseen on pitkäaikainen eteisvärinä.[1] Myös sydämen mekaaninen keinoläppä vaatii pysyvää antikoagulanttilääkitystä. Sydämen bioläppä taas vaatii lyhytaikaisemman lääkekuurin.[4]
K-vitamiinien toiminnan estoon perustuvia antikoagulantteja käytetään myös joissain rotanmyrkyissä, ja muissa vastaavissa käyttötarkoituksissa, joissa myrkytys perustuu eläimen sisäiseen verenvuotoon.[5]
Joitakin esimerkkejä antikoagulanteista ja niiden toimintamekanismeista:
- hirudiini-, bivalirudiini-, lepirudiini- ja desirudiinipeptidit sekä argatrobaani ja dabigatraani ovat suoria trombiinin estäjiä. Niitä käytettäessä trombiinien kyky tuottaa verihyytymiä muodostavaa fibriiniä alenee.[2]
- apiksabaani, edoksabaani ja rivaroksabaani ovat suoria hyytymistekijä Xa:n estäjiä. Xa on osa hyytymisreaktion alkamista, mutta sitä ei vaadita fibriinin tuottoon.[2]
- hepariini aktivoi antitrombiinia, joka estää muun muassa veren hyytymistä edistävää hyytymistekijä Xa:ta ja trombiinia. Lähinnä vain hyytymistekijää Xa antitrombiinivälitteisesti estäviä hepariineja ovat fondaparinuuksi ja pienimolekyyliset hepariinit (LMW-hepariinit).[2] Esimerkkejä jälkimmäisistä ovat enoksapariini ja daltepariini.[6]
- varfariini on K-vitamiini "antagonisti" (inhibiittori). Se estää K-vitamiinivälitteistä hyytymistekijöiden glutamaattien entsymaattista γ-karboksylaatiota γ-karboksiglutamaateiksi. Tätä vaaditaan tiettyjen hyytymistekijöiden kiinnittymiseen solukalvoihin, jolloin niiden hyytymistä edistävä toiminta tehostuu.[2]
Katso myösMuokkaa
LähteetMuokkaa
- ↑ a b c Markku Ellonen: Verenohennuslääkkeet (antikoagulaatiohoito) Duodecim. Viitattu 5.11.2019.
- ↑ a b c d e R Hoffman et al: Hematology: basic principles and practice, s. 2168–2187. Elsevier, 2018. ISBN 9780323357623. doi:10.1016/B978-0-323-35762-3.00149-9.
- ↑ Uusien oraalisten antikoagulanttien käyttöaiheet laajenevat - Sic! sic.fimea.fi. Viitattu 5.11.2019.
- ↑ Pertti Mustajoki: Sydämen läppäviat Duodecim. Viitattu 5.11.2019.
- ↑ DL Feinstein et al: The emerging threat of superwarfarins: history, detection, mechanisms, and countermeasures. Annals of the New York Academy of Sciences, 2016, 1374. vsk, nro 1, s. 111–122. PubMed:27244102. doi:10.1111/nyas.13085. ISSN 0077-8923. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ EA Nutescu et al: Pharmacology of anticoagulants used in the treatment of venous thromboembolism. Journal of Thrombosis and Thrombolysis, 2016, 42. vsk, nro 41, s. 15–31. PubMed:26780737. doi:10.1007/s11239-015-1314-3. ISSN 0929-5305. Artikkelin verkkoversio.