Avaa päävalikko

Accept

saksalainen heavy metal -yhtye

Accept on saksalainen metalliyhtye, joka perustettiin Solingenin kaupungissa 1970-luvulla. Yhtye oli 1980-luvulla heavy metalin kehityksen keskeisiä vaikuttajia. Sitä pidetään yhtenä ensimmäisistä speed metal -yhtyeistä, ja se on vaikuttanut thrash metal -tyylilajin kehittymiseen albumillaan Restless and Wild.

Accept
Acceptin logo.svg
Accept esiintymässä South Park Tampere -festivaalilla 9. kesäkuuta 2018.
Accept esiintymässä South Park Tampere -festivaalilla 9. kesäkuuta 2018.
Tiedot
Toiminnassa [1]
1976–1989
1991–1996
2004–2005
2009–
Tyylilaji heavy metal, speed metal, power metal
Kotipaikka Solingen, Saksa
Laulukieli englanti
Jäsenet

Wolf Hoffmannkitara (1976–1989, 1992–1997, 2005, 2009–)
Mark Tornillolaulu (2009–)
Uwe Luliskitara} (2015–)
Christopher Williamsrummut}(2015–)
Martin Motnikbasso (2019–)
Philip Shousekitara (2019–)

Entiset jäsenet

Peter Baltesbasso (1976–1989, 1992–1997, 2005, 2009–2018)
Udo Dirkschneider, laulu (1976–1987, 1992–1997, 2005)
David Reece, laulu (1988–1989)
Herman Frank, kitara (1982–1984, 2005, 2009–2014)
Jörg Fischer, kitara (1978–1982, 1984–1988)
Stefan Schwarzmann, rummut (1994–1995, 2005, 2009–2014)
Michael Cartellone, rummut (1995–1997)
Stefan Kaufmann, rummut (1979–1989, 1992–1994)
Frank Friedrich, rummut (1976–1979)

Levy-yhtiö

Brain Records, 1979–1982
Reprise Records, 1981
Portrait Records, 1982–1985
Lark Records, 1983
Polydor Records, 1986
RCA Records, 1989–1996
Nuclear Blast, 2010–

Accept teki läpimurtonsa vuonna 1983 julkaistulla Balls to the Wall -albumilla, joka on yhtyeen myydyin levy. Yhtye jäi tauolle ensimmäisen kerran vuonna 1989 ja palasi kolme vuotta myöhemmin. Julkaistuaan kolme levyä 1990-luvulla yhtye hajosi vuonna 1996.

Kitaristi Wolf Hoffmann ja basisti Peter Baltes kokosivat yhtyeen uudelleen vuonna 2009. Paluulevy Blood of the Nations sai hyvän vastaanoton, ja se sai useita kunniamainintoja. Sen lisäksi Accept teki 2010-luvulla kolme muutakin studioalbumia. Baltesin erottua yhtyeestä syksyllä 2018 Hoffmann jäi sen ainoaksi alkuperäisjäseneksi.

HistoriaMuokkaa

Alkuvuodet (1968–1978)Muokkaa

Ystävykset Udo Dirkschneider ja Michael Wagener perustivat 1960-luvun lopulla Band X -nimisen yhtyeen, joka uudelleennimettiin vuonna 1971 Acceptiksi. Nimi löytyi Chicken Shackin albumista Accept, joka Dirkschneiderin mielestä kuulosti kansainväliseltä.[2][3][4]

Yhtyeen kokoonpano muuttui alkuaikoina usein, ja se toimi harrastelijamaisesti. Yhtye alkoi toimia aktiivisemmin 1970-luvun loppupuolella ja sen katsotaan vakiintuneen vuonna 1976. Yhtyeen ensimmäiseen vakituiseen kokoonpanoon kuuluivat perustaja ja keskeinen hahmo Udo Dirkschneider, kitaristit Wolf Hoffmann ja Gerhard Wahl, basisti Peter Baltes ja rumpali Frank Friedrich. [5][4]

Accept osallistui Pop-Rhein – Festival -nimiseen kilpailuun syyskuussa 1977 ja sijoittui siinä kolmanneksi.[6] Kilpailun ansiosta Accept sai levytyssopimuksen saksalaiselta Brain Recordsilta. [5][7]

Ensimmäiset albumit (1979–1982)Muokkaa

Yhtyeen esikoisalbumi Accept julkaistiin vuonna 1979. Wolf Hoffmannin mukaan albumi oli vain kokoelma eri musiikkityylien kappaleita, joita he olivat soittaneet yhtyeen ensimmäisten vuosien aikana.[7][8] Udo Dirkschneiderin mielestä oli hienoa olla ensimmäistä kertaa äänitysstudiossa, mutta itse albumi ja sen vähäinen myynti olivat pettymyksiä.[9] Levy oli kuitenkin tärkeä ensiaskel, jonka ansiosta yhtye pääsi soittamaan Saksan naapurimaihin Belgiaan, Alankomaihin ja Ranskaan. Wahl ja Friedrich jättivät yhtyeen sen ensimmäisen albumin jälkeen, koska eivät olleet kiinnostuneita ammattimuusikon urasta.[5][7][10][11]

Jörg Fischer ja Stefan Kaufmann tulivat Wahlin ja Friedrichin tilalle[7], ja yhtye julkaisi vuonna 1980 toisen albuminsa, I’m a Rebel, joka toi lisää julkisuutta. Acceptin jäsenten mukaan heitä painostettiin tekemään hittikappaleita.[9] Levy-yhtiö tarjosi yhtyeelle albumin nimikappaleen ”I’m a Rebel”, jonka oli säveltänyt ja sanoittanut peitenimeä George Alexander käyttänyt Alex Young. Se oli AC/DC:ltä julkaisematta jäänyt kappale, jonka Young oli omistanut veljelleen Angus Youngille. ”I’m a Rebelistä” tuli Acceptin ensimmäinen hitti, ja sille kuvattiin yhtyeen ensimmäinen musiikkivideo.[12][13]

Accept julkaisi vuonna 1981 albumin Breaker. Udo Dirkschneider on kertonut, että I’m a Rebelin tekemisestä saadun kokemuksen avulla yhtye oli päättänyt tehdä albumin omilla ehdoillaan ilman, että kukaan muu vaikuttaisi siihen, miltä heidän musiikkinsa kuulostaa.[9] Wolf Hoffmann on sanonut Breaker-albumista, ”etteivät he enää yritä olla ketään muita, eivätkä yritä tehdä enää hittejä”.[14] Dirkschneiderin mielestä Breaker on Acceptin parhaita albumeja, ja se aloitti yhtyeen menestyskauden.[9] Accept palkkasi vuonna 1981 managerikseen Gaby Hauken ja pääsi mukaan Judas Priestin World Wide Blitz -kiertueelle.[15][16]

Restless and Wild -albumi julkaistiin lokakuussa 1982. Kitaristi Jörg Fischer oli lähtenyt yhtyeestä juuri ennen nauhoitusten alkamista,[13] ja hänen tilalleen palkattiin Jan Koemmet. Herman Frank kuitenkin korvasi Koemmettin ennen levyn julkaisua.[17] Restless and Wild oli Acceptin ensimmäinen levy, joka nauhoitettiin Dieter Dierksin studiossa.[18] Albumin miksasi Michael Wagener, joka oli 1960-luvulla soittanut Udo Dirkschneiderin kanssa myöhemmin Acceptiksi muodostuneessa Band X:ssä.[19]

Breakerin ja Restless and Wildin aikoihin kehittyivät Acceptin soundin keskeiset elementit, joita olivat laulaja Dirkschneiderin murisevan kimeä ääni, nopeat riffit, tiukka rytmiryhmä ja mahtipontiset kertosäkeet.[20][21] Yhtyettä onkin pidetty eräänä eurooppalaisen power metalin sekä speed metalin luojista.[22][23] Restless and Wild -levyllä olevan kappaleen ”Fast as a Shark” on nähty toimineen esikuvana joillekin thrash metal -yhtyeille, kuten Slayerille ja Anthraxille.[24]

Menestyskausi (1983–1986)Muokkaa

Acceptin menestyskautena pidetään yleisesti vuosia 1983–1986, jolloin yhtye nousi levyillään maailmanmaineeseen. Vuonna 1983 julkaistiin Balls to the Wall, josta tuli yhtyeen menestynein albumi ja jonka nimikkokappaleesta tuli suosittu.[25] Nimikappale ”Balls to the Wallin” sanoittajaksi on merkitty nimimerkki Deaffy, jonka henkilöllisyys säilyi tuntemattomana 1990-luvun lopulle asti. Deaffy paljastui Gaby Haukeksi eli Acceptin manageriksi ja Wolf Hoffmannin vaimoksi.[26]

Kotikaupungissaan Solingenissa järjestetyssä konsertissa vuoden 1983 lopulla Jörg Fischer tapasi jälleen Acceptin jäsenet, jotka ottivat hänet takaisin yhtyeeseen Herman Frankin tilalle. Accept kiersi Balls to the Wall -kiertueella, joka päättyi vuonna 1984 Saksan Monsters of Rock -festivaaliin. Vuoden lopulla Accept siirtyi studioon ja aloitti Metal Heart -albumin nauhoittamisen.[7]

Metal Heart julkaistiin vuonna 1985. Albumin tuotti Scorpions-yhtyeen tuottajana mainetta saanut Dieter Dierks. Levyllä on ensimmäistä kertaa Acceptin historiassa otteita klassisen musiikin kappaleista: nimikkokappaleen introssa kuullaan Tšaikovskin Slaavilaisesta marssia ja soolossa Beethovenin Für Eliseä. Yhtye pyrki albumilla myös hienovaraisesti aiempaa suurempaan melodisuuteen.[27] Albumi menestyi hyvin, ja sen julkaisun jälkeen Accept aloitti uuden maailmankiertueen. Kiertueelta julkaistiin Japanissa tallennettu live-EP Kaizoku-Ban.[28][29][30]

Albumi Russian Roulette ilmestyi vuonna 1986. Kaupallisemman Metal Heartin jälkeen Accept halusi palata aggressiivisempaan tyyliinsä.[24] Wolf Hoffmann totesi levystä, että Russian Roulettella he palasivat aggressiivisella tavalla Balls to the Wallin aiheisiin. Yhtye halusi tehdä siitä vähemmän suoraviivaisen levyn kuin Metal Heartista. Hoffmanin mukaan se ei tarkoita, että levy olisi parempi kuin Metal Heart, mutta se näyttää enemmän siltä, mitä Accept on.[31]

Muutosten aika ja ensimmäinen tauko (1987–1992)Muokkaa

Laulaja Udo Dirkschneider erosi yhtyeestä musiikillisten erimielisyyksien vuoksi ja perusti uuden yhtyeen nimeltä U.D.O. Ero tapahtui yhteisymmärryksessä, ja jäsenet pysyivät hyvissä väleissä. Gaby Hauke jatkoi molempien yhtyeiden managerina. Accept luovutti ensimmäistä sooloalbumia varten materiaalia, jonka U.D.O. julkaisi vuonna 1987 nimellä Animal House.[26][32][33][34]

Accept alkoi etsiä yhtyeeseen uutta laulajaa, ja vuonna 1987 se esitteli Dirkschneiderin seuraajaksi Rob Armitagen.[35] Armitage ehti antaa muutamia haastatteluja ja osallistumaan promokuvauksiin sekä nauhoittamaan muutaman demojulkaisun,[36] kunnes hänet korvattiin David Reecellä, joka lauloi vuonna 1989 julkaistulla Eat the Heat -albumilla. Wolf Hoffmann soitti jälleen levyn kaikki kitaraosuudet, ja kiertuetta varten toiseksi kitaristiksi palkattiin Jim Stacey.[37][38] Levyn menestys ei kuitenkaan vastannut yhtyeen odotuksia. Accept kiersi Yhdysvaltoja W.A.S.P:n kanssa. Kesken kiertueen Stefan Kaufmann joutui lähtemään selkäkipujen takia, ja hänet korvasi Ken Mary. Kiertue keskeytettiin yhtyeen hajottua vuonna 1989.[7]

Tauon aikana vuonna 1990 julkaistiin vuoden 1985 kiertueella äänitetty livelevy Staying a Life. Albumista tuli suosittu, ja se lisäsi entisestään fanien toiveita yhtyeen paluusta.[39][7]

Ensimmäinen paluu (1992–1996)Muokkaa

Yhteen palannut Accept julkaisi vuonna 1993 albumin Objection Overruled. Yhtyeeseen kuuluivat tuolloin Udo Dirkschneider, Wolf Hoffmann, Peter Baltes ja Stefan Kaufman. Yhtye harjoitteli kiertuetta varten alankomaalaisen kitaristin Arjen Lucassenin kanssa, mutta hän vetäytyi kiertueelta, koska halusi keskittyä omiin projekteihinsa. Tämän jälkeen Accept päätti jatkaa ilman toista kitaristia.[36] Levyä seurannut kiertue kuljetti yhtyeen Yhdysvaltoihin, Japaniin, Etelä-Amerikkaan, Venäjälle ja eri puolille Eurooppaa.[40]

Vuonna 1994 Accept julkaisi levyn Death Row, jonka tekovaiheessa rumpalin Stefan Kaufmannin vanha selkävaiva palasi ja hänet korvasi aiemmin U.D.O:ssa ja Running Wildissa soittanut Stefan Schwarzmann. Hänen kanssaan nauhoitettiin albumin loput kappaleet, ja yhtye teki menestyksekkään maailmankiertueen. Levy muutti Acceptin tyyliä aikakaudelle tyypillisesti groove metalin suuntaan. Death Row’ta pidetäänkin yhtenä Acceptin aggressiivisimmista ja synkimmistä albumeista. Levy on myös ensimmäinen, jossa yhtye sävelsi kappaleita yhdelle kitaristille.[41][39]

 
Accept Wacken Open Air -festivaalilla 2005. Kuvassa vasemmalta Herman Frank, Wolf Hoffmann ja Udo Dirkschneider.

Vuonna 1996 julkaistiin albumi Predator, joka on toistaiseksi viimeinen albumi Dirkschneiderin kanssa. Rumpuja soittaa Damn Yankees -yhtyeen Michael Cartellone. Albumin nauhoitusten aikana syntyneet erimielisyydet ja vuokrarumpalin käyttö johtivat toistamiseen yhtyeen lopettamiseen. Accept teki Predator-albumin myötä vielä maailmankiertueen, joka päättyi Tokioon heinäkuussa 1996.[7]

Toinen tauko ja vuoden 2005 keikkakiertue (1996–2008)Muokkaa

Accept teki kesällä 2005 joitakin festivaalikonsertteja, mutta muuten yhtye ei ollut aktiivinen vuosina 1997–2008. Yhtye esiintyi vuonna 2005 Suomessakin Tuska-festivaalin sunnuntain pääesiintyjänä. Kiertueella olivat mukana Udo Dirkschneider, Wolf Hoffmann, Peter Baltes, Herman Frank ja Stefan Schwarzmann.[42]

Toinen paluu (2009–2017)Muokkaa

Accept teki vuonna 2009 paluun kitaristi Wolf Hoffmannin ja basisti Peter Baltesin sekä uuden laulajan Mark Tornillon kanssa. Yhtyeeseen tulivat mukaan aikaisemmista kokoonpanoista tutut kitaristi Herman Frank ja rumpali Stefan Schwarzmann.[28] Albumi Blood of the Nations oli ensimmäinen Accept-albumi neljääntoista vuoteen, ja se julkaistiin Euroopassa 20. elokuuta ja Yhdysvalloissa 14. syyskuuta 2010. Levy tehtiin tuottaja Andy Sneapin kanssa.[43] Albumi sai useita kunniamainintoja vuoden albumina ja paluulevynä.[44][45][46][47][48] Uusi kokoonpano esiintyi ensimmäisen kerran livenä 10. toukokuuta 2010 New Yorkissa.[49] Se oli Acceptin ensimmäisen konsertti Yhdysvalloissa 15 vuoteen. Blood of the Nations -kiertue käsitti toistasataa keikkaa. Accept esiintyi muun muassa AC/DC:n lämmittelijänä Saksan Hannoverissa.[50]

 
Mark Tornillo (keskellä) korvasi Udo Dirkschneiderin, kun Accept teki paluun vuonna 2009.

Acceptin 13. studioalbumi Stalingrad julkaistiin 6. huhtikuuta 2012. Levyn nimikkokappale ”Stalingrad” kertoo kahdesta vastapuolilla taistelevasta haavoittuneesta sotilaasta, jotka ennen kuolemaansa tutustuvat ja huomaavat olevansa enemmän veljiä kuin vihamiehiä. Levyllä on useita sotaan liittyviä kappaleita, mutta se ei kuitenkaan ole varsinainen teema-albumi. Wolf Hoffmann kertoi Soundi-lehdessä: Esimerkiksi Shadow Soldiers, Hellfire ja Flash To Bang Time ovat varsin sotaisia biisejä, mutta Stalingradilta löytyy paljon muutakin. Ajatus kokonaisesta teemalevystä tuntui lopulta liian tutulta ja turvalliselta.[50]

Albumi Blind Rage julkaistiin 15. elokuuta 2014. Levyn mukana oli saatavissa yli kaksituntinen live-DVD, joka oli nauhoitettu Stalingrad-albumin kiertueella Chilessä vuoden 2013 huhtikuussa.[51] Maailmankiertue sisälsi lähes sata konserttia. Yhtyeen kokoonpano vaihtui 28. joulukuuta 2014, kun kitaristi Herman Frank ilmoitti jättävänsä Acceptin ja samana päivänä myös rumpali Stefan Schwartzmann kertoi aikovansa lähteä yhtyeestä. Accept ilmoitti seuraavan vuoden huhtikuussa, että uudet jäsenet ovat kitaristi Uwe Lulis ja rumpali Christopher Williams.[52]

Alkuvuodesta 2017 Accept keikkaili Sabatonin kanssa Euroopassa.[53] Wolf Hoffmann kertoi, että kiertue Sabatonin kanssa oli seurausta yhtyeiden välisestä erittäin hyvästä yhteistyöstä. Accept odotti innolla kiertuetta oltuaan studiossa jonkin aikaa.[54]

The Rise of Chaos ja Symphonic Terror (2017–)Muokkaa

Accept ilmoitti 16. huhtikuuta 2017 uudesta The Rise of Chaos -nimisestä albumista, joka ilmestyi 4. elokuuta. Accept juhlisti uutta levyä esittämällä ”Night to Remember” -erikoiskonsertin 3. elokuuta Wacken Open Air -festivaalilla Saksassa. Konsertti nähtiin suoratoistona festivaalin kotisivuilla. Konsertti jakautui kolmeen osaan: Ensimmäisessä osassa kuultiin uusia aiemmin kuulemattomia kappaleita seuraavana päivänä julkaistavalta The Rise of Chaos -albumilta ja yhtyeen tunnettuja hittejä, toisessa osassa ensimmäistä kertaa kitaristi Wolf Hoffmannin soololevyn Headbangers Symphony kappaleita yhdessä Tšekin sinfoniaorkesterin kanssa. Kolmannessa osassa Accept esiintyi orkesterin kanssa.[55][56] Konsertista julkaistiin marraskuussa Symphonic Terror - Live At Wacken 2017 -livealbumi.[57]

 
Accept fanitapaamisessa South Parkissa vuonna 2018. Kuvassa vasemmalta basisti Peter Baltes, laulaja Mark Tornillo, rumpali Christopher Williams, kitaristit Uwe Lulis ja Wolf Hoffmann.

Wolf Hoffmann kertoi lokakuussa 2018, että yhtye on alkanut pikkuhiljaa keikkailun ohessa tekemään uutta albumia 2020, jonka on suunniteltu ilmestyvän vuonna 2020.[58] Yhtyeen pitkäaikainen basisti Peter Baltes ilmoitti marraskuussa jättävänsä yhtyeen.[59][60] Danny Silvestri soitti bassoa 70000 Tons of Metal -risteilyllä 31. tammikuuta – 4. helmikuuta 2019[61]. Yhtye sai lukuisia yhteydenottoja avoimesta basistin paikasta, ja huhtikuussa 2019 se ilmoitti Martin Motnikin liittymisestä yhtyeeseen.[62][63]

Accept julkaisi uuden kappaleen ”Life’s a Bitch” vinyylisinglenä yhtyeen Saksasta 20. huhtikuuta 2019 käynnistyneen Symphonic Terror -kiertueen aattona. Kiertueella oli mukana sinfoniaorkesteri sekä sooloviulisti Rebekah Rahman. Kiertueella Accept esitti sinfoniaorkesterin kanssa yhtyeen tunnettuja hittejä, harvemmin konserteissa kuultuja kappaleita sekä Wolf Hoffmannin soololevyjen materiaalia.[64][65] Marraskuussa yhtye kasvoi kuusihenkiseksi kokoonpanoksi, kun kitaristi Philip Shousesta tuli yhtyeen kolmas kitaristi ja pysyvä jäsen. Shouse oli aiemmin Symphonic Terror kiertueella sijaistanut Uwe Lulista. [66][67]

Musiikki ja sanoituksetMuokkaa

MusiikkityyliMuokkaa

Aluksi Accept soitti Deep Purplen, AC/DC:n ja myöhemmin Judas Priestin innoittamaa hard rockia. Judas Priestin vaikutuksesta Acceptin musiikkityyli muuttui 1980-luvun alussa vähitellen radikaalimmaksi ja raskaammaksi.[28] Breaker-albumin myötä vuonna 1981 yhtyeen musiikki muuttui lopulta heavy metaliksi,[28] ja yhtye alkoi keskittyä riffeihin ja melodioihin, aggressiiviseen lauluun sekä taustalauluihin, kuten kappaleessa ”Balls to the Wall”.[68] Tuohon aikaan Acceptin musiikki kehittyi yhä aggressiivisempaan suuntaan, mutta yhtye on pitänyt kiinni siitä, ettei musiikki rajoitu ainoastaan siihen. Joidenkin kappaleiden tummasta ja synkästä luonteesta huolimatta yhtye ei ole halunnut tulla rinnastetuksi Venomin kaltaisiin satanistisiin yhtyeisiin. Kitaristi Wolf Hoffmann on kommentoinut, että yhtyeelle melodia on aina merkityksellinen.[69]

Eräs Acceptin musiikin piirteistä on sävellysten sovitus kahdelle kitaralle tavalla, jolla nämä täydentävät toisiaan – esimerkiksi käyttämällä erilaisia sointukappaleita tai harmonisoitua melodiaa. Helsingin yliopiston musiikkitieteen dosentti Esa Lilja on huomauttanut, että monet 1970-luvun yhtyeet soittivat yhdellä kitaralla ja kahden kitaran kokoonpanoista tuli standardi vasta 1980-luvulla esimerkiksi Acceptin, Iron Maidenin ja Judas Priestin myötä.[70] Accept hyödynsi kahden kitaran ja kitaristin käyttöä myös konserteissa sekä visuaalisesti levyn kansissa.[28]

1980-luvun lopulla Accept kevensi musiikkiaan ja pyrki siirtymään kohti helpommin lähestyttävää ja siihen aikaan suosittua glam metalia. 1990-luvun puolivälissä Nirvanan, Rage Against the Machinen ja Panteran kaltaisten yhtyeiden menestys vaikutti myös Acceptin musiikkiin. 2000-luvulla yhtye on palannut musiikissa juurilleen ja tyyliin, joka nosti sen 1980-luvulla menestykseen.[43] Acceptin tuotannossa on ollut monia viittauksia klassisen musiikin säveltäjien, kuten Beethovenin, Tšaikovskin, Hatšaturjanin, Elgarin, Griegin, Bizet’n ja Ravelin teoksiin. Kitaristi ja pääsäveltäjä Wolf Hoffmann onkin tunnustanut olevansa klassisen musiikin ihailija.[71]

SanoituksetMuokkaa

Yhtyeen alkuvuosina kukaan sen jäsenistä ei osannut hyvin englantia. Ensimmäisissä konserteissa esitetyissä kappaleissa sanat eivät välttämättä olleet edes englantia vaan jotakin, mikä laulaja Dirkschneiderin mielestä kuulosti englannilta. Ensimmäisiä albumeitansa tehdessään yhtye etsi sopivia sanoja saksa–englanti-sanakirjasta. Neljän ensimmäisen albumin kappaleet kertoivat tyypillisistä rock-teemoista kuten rakkaudesta, rockista ja kapinasta. Kun Gaby Hauke aloitti yhtyeen managerina, hän järjesti yhdysvaltalaisen R.A. Smith-Dieselin auttamaan yhtyettä Restless and Wild -albumin sanoituksissa. Hauke osallistui myös itse, salanimellä Deaffy, sanoittamiseen muutamassa albumin kappaleissa.[13][72][73]

Yhtyeen sanoitusten teemat muuttuivat, kun Hauke otti niiden tekemisestä vastuun Balls to the Wall (1983) -albumista alkaen. Hänen sanoituksensa käsittelivät metallimusiikissa epätyypillisiä aiheita kuten kylmän sodan jännitteitä, sodan manipuloivaa politiikkaa, uskonnollisten instituutioiden tekopyhyyttä, eutanasian moraalista dilemmaa ja seksuaalista hämmennystä. Ideat sanoituksiin tulivat yhtyeen yhteisistä keskusteluista, televisio-ohjelmista, sanomalehdistä ja todellisista historiallisista tapahtumista.[74][75][76]

Toisinaan Hauken sanoitukset aiheuttivat väärinymmärryksiä. Balls to the Wall -albumi nostatti kohun homoseksuaalisuusaiheisiksi tulkituista sanoituksista, vaikka albumin teemana oli yleisemmin sorrettujen asema, eikä niinkään homoseksuaalisuus. Homoseksuaalisuus oli vain yksi sanoitusten aiheista, kuten laulussa ”Love Child”, jonka sanat kertovat henkilöstä, joka on epävarma omasta seksuaalisuudestaan. Kappale ”London Leatherboys” oli yleisesti väärinymmärretty. Kappale kertoo Lontoon motoristeista, mutta sitä tulkittiin kappaleeksi homoseksuaaleista. Myös Russian Roulette -albumi aiheutti väärinkäsityksiä. Sanoitukset olivat tarkoitettu sodanvastaisiksi, mutta jotkut toimittajat kritisoivat yhtyettä sotaa kannattavista sanoituksista.[74][13]

Hauke teki kaikki sanoitukset aina albumiin Death Row (1994) saakka, ja Predatorilla hänet on merkitty sanoittajaksi osassa kappaleista. Vuoden 2010 paluun jälkeen Acceptin uusi laulaja Mark Tornillo on vastannut teksteistä jatkaen sanoituksissa yhtyeen tutulla linjalla.[75][77][78]

Merkitys metallimusiikille ja artisteilleMuokkaa

Acceptin on todettu vaikuttaneen thrash metalin, speed metalin ja power metalin syntyyn.[79][21][80][81][82][83][84] Etenkin kappaleet ”Fast as a Shark” – jota on pidetty yhtenä ensimmäisistä speed metal -kappaleista ja thrash metallin esiasteena – ja ”Balls to the Wall” ovat vaikuttaneet useiden artistien ja yhtyeiden, kuten Guns N’ Rosesin, Mötley Crüen, Metallican, Megadethin, Slayerin, Anthraxin, Exodusin, Testamentin, Overkillin, Helloweenin, Metal Churchin, Panteran, Skid Row’n, Soundgardenin, Alice in Chainsin, Celtic Frostin, Kreatorin, Sodomin, Destructionin, Blind Guardianin, Iced Earthin, Grave Diggerin, Doron, HammerFallin ja Gamma Rayn musiikkiin.[82][81][85][86][87][88][89][90][91][92]

Albumilla Restless and Wild julkaistu ”Fast as a Shark” toimi esikuvana uusille rumpaleille, ja se edusti aikanaan standardia tuplabasarin soittamisessa.[93] Anthraxin rumpali Charlie Benante on kertonut haastattelussa, että ”Fast as a Shark” oli nopeinta, mitä oli kuullut, ja hän halusi tehdä samaa.[94]

Kitaristeista Testamentin Alex Skolnick on kertonut, että nimenomaan ”Fast as a Shark” sai hänet soittamaan thrash metalia.[95] HammerFallin kitaristin Oscar Dronjakin mukaan Accept on määritellyt sitä, millaiseksi heavy metal muodostui, ja että se on ollut HammerFallin suurimpia vaikuttajia.[96][89] Suomalaisista kitaristeista Accept on vaikuttanut muun muassa Amorphis-kitaristi Tomi Koivusaareen, jonka ensimmäisiä yhtyeitä oli Accelerate, nimiväännös Acceptista.[97] Panteran kitaristi Dimebag Darrell on nostanut Balls to the Wallin kymmenen suosikkilevynsä joukkoon.[98]

Acceptia on pidetty yhtenä Saksan parhaista metalliyhtyeistä Scorpionsin, Rammsteinin, Helloweenin ja Kreatorin ohella.[99][100] [101][102][103][104][105] Yhtyeelle on julkaistu kaksi tribuuttialbumia: A Tribute to Accept I (1999) ja II (2001). Levyillä omat versionsa Acceptin kappaleista esittävät muun muassa Tarot, Therion, Dimmu Borgir, Hammerfall, Atrocity, Sodom, Darkseed ja U.D.O.[106][107][108]

JäsenetMuokkaa

Klassinen kokoonpano (1979–1987)Muokkaa

Ensimmäinen comeback (1992–1996)Muokkaa

Kiertuekokoonpano (2004–2005)Muokkaa

Toinen comeback (2009)Muokkaa

Nykyinen kokoonpanoMuokkaa

Muita jäseniäMuokkaa

DiskografiaMuokkaa

Pääartikkeli: Acceptin diskografia

StudioalbumitMuokkaa

LähteetMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Accept Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives. Viitattu 25.6.2019 (englanniksi).
  2. Johnny H: Udo Dirkschneider - U.D.O. - Interview Exclusive. Über Röck-Kick Ass Rock N Roll. Viitattu 26.7.2019. (englanniksi)
  3. Mitch Gallagher July 28, 2013: Studio Legends: Michael Wagener www.premierguitar.com. Viitattu 11.10.2019. (englanniksi)
  4. a b Accept - Encyclopaedia Metallum: The Metal Archives www.metal-archives.com. Viitattu 26.7.2019.
  5. a b c Garry Sharpe-Young: Metal: The Definitive Guide, s. 333-334. Jawbone Press, 2007.
  6. Heute Zeitung, 6.9.1977.
  7. a b c d e f g h Accept Biografie web.archive.org. Viitattu 28.11.2018.
  8. Carl Begai: Accept, The New Age of Rage Bravewords. 24.8.2014. Viitattu 29.11.2018.
  9. a b c d Tim Henderson: Hard News Brave Words and Bloody Knuckles Magazine-Canada. Viitattu 28.11.2018.
  10. Hervé Picart, Jean-Yves Legras & Bertrand Alary: Hard & heavy- Les dieux du rock lourd, s. 8. Jacques Grancher, 1985.
  11. Kees Baars: Tip: Accept. Muziekkrant Oor, NR 14 16 Juli 1980 s. 37.
  12. Popoff (2016), s. 33–34.
  13. a b c d Metallian: “Accept – interview with Wolf Hofmann” 17.06.2002. Metallian. Viitattu lokakuu 2018.
  14. Hoffmann, Wolf: ``Breaker" Wolfhoffmann.com. Viitattu lokakuu 2018.
  15. Jari Asell & Kimmo Tattari: Steel Mill interviews the legendary Accept guitarist Marraskuu 2010. KKdowing.net. Viitattu lokakuu 2018.
  16. H. Holm: Med Gaby mot succé. Rocket, 4/1985.
  17. Sjoedel: Accept. Sucks, no 7 1982.
  18. Wolf Hoffmann: Restless and Wild wolfhoffmann.com. Viitattu 29.10.2018.
  19. Mitch Gallagher: Studio Legends: Michael Wagener Premier Guitar. Viitattu 29.10.2018.
  20. Dinosaur David B: Wolf Hoffmann Dinosaur Rock Guitar. 05/30/2008. Viitattu 28.11.2018.
  21. a b Daniel Bukszpan: Heavy Metal, s. 18. Nemo, 2003/2010 suomenkielinen painos.
  22. Graspop: Accept Graspop Metal Meeting. Viitattu 28.11.2018.
  23. Speed Metal MetalMusicArchives.com. Viitattu 28.11.2018.
  24. a b William Phillips ja Brian Cogan: Encyclopedia of Heavy Metal Music, s. 10-11. Greenwood Press, 2009.
  25. ACCEPT | BIOS web.archive.org. 13.5.2010. Viitattu 11.7.2019.
  26. a b Gaby Hoffmann: Accept - A 25 year history web.archive.org. Viitattu lokakuu 2018.
  27. Eduardo Rivadavia: Metal Heart AllMusic. Viitattu lokakuu 2018.
  28. a b c d e Accept Metallian. Viitattu 20.11.2018.
  29. Popoff (2016), s. 115–118.
  30. Accept ‎– Kaizoku-Ban discogs.com. Viitattu 28.11.2018.
  31. Exclusif: Accept. Enfer Magazine, 1986, nro 35.
  32. Edgor Klüsener: Udo '87: A man goes his way, or: What's happening with... Accept. Metal Hammer, 6/87.
  33. Hans Grieling: Accept: Playing to Win. Hit Parader, september 1989.
  34. Juho Juntunen: UDO Mä oon mikä oon!. Soundi, 3/88.
  35. Andy Secher: Accept: A Victorious Return. Hit Parader, 4/88.
  36. a b Estr3lla: WOLF HOFFMANN de ACCEPT WWW.RAFABASA.COM - Noticias en español sobre el heavy metal y los grupos de heavy metal.. 21.3.2005. Viitattu 20.6.2019. (espanjaksi)
  37. Mark Day: The Heat Is On. Metall Hammer, Nro 7 April 17th 1989.
  38. Juho Juntunen: Uudelleensyntymisen ihme Accept elää ja voi hyvin. Soundi, 4/89.
  39. a b Zeus Mattila: Accept: Irti heavyn kliseistä. Rumba, 24/94.
  40. Pekka Suonio: Udo: Jengi hoilaa kovempaa kuin bändi. Soundi, 7/1993.
  41. Virve Valli: Accept ei jouda eläkkeelle. Suosikki, 7/1994.
  42. Accept Suomeen vielä kerran. Soundi, 4/2005.
  43. a b Carl Begai: Accept – Blame Andy… carlbegai.com. 2.9.2011. Viitattu 28.11.2018.
  44. ACCEPT – Big Winners at Metal Hammer Awards!! – Metal-Rules.com www.metal-rules.com. Viitattu 3.11.2019.
  45. ACCEPT: “Blood Of The Nations” Voted the #1 Comeback Album by Fans On VH1 Metal Shock Finland (World Assault ). 20.8.2013. Viitattu 3.11.2019. (englanniksi)
  46. Metal Storm Awards 2010 - Metal Storm www.metalstorm.net. Viitattu 3.11.2019.
  47. METALLICA, KREATOR, IN FLAMES, VOLBEAT Honored At Germany’s METAL HAMMER AWARDS HEAVY UNIONS. 13.9.2011. Viitattu 3.11.2019. (englanniksi)
  48. The Dinos - DRG Year-End Awards | Dinosaur Rock Guitar web.archive.org. 30.5.2015. Viitattu 3.11.2019.
  49. Eddie Trunk: Accept debuts in NYC, review web.archive.org. Viitattu 28.11.2018.
  50. a b Timo Isoaho: Accept Raskaskenkäiset vanhemmat valtiomiehet. Soundi, 4/2012.
  51. ACCEPT: Santiago Concert Filmed For Forthcoming DVD; Fan-Filmed Footage Available Blabbermoth.net. 17.4.2013. Viitattu 30.10.2018.
  52. Jyri Kinnari: Accept julkisti uudet jäsenensä Kaaoszine. 12.04.2015. Viitattu 20.12.2018.
  53. Sabaton And Accept To Tour Europe In 2017 BLABBERMOUTH.NET. 30.5.2016. Viitattu 31.10.2018.
  54. Stef Lach: Sabaton release 2017 tour dates with Accept Metal Hammer. 31.5.2016. Viitattu 31.10.2018.
  55. Nuclear Blast: Accept - worldwide live stream of the big WACKEN show, second track-by-track trailer revealed! nuclearblast.de. Viitattu 31.10.2018.
  56. Accept in 3.8.2017 Wacken-juhlakonsertti nähdään suorana livestriiminä Metalliluola. 2.8.2017. Viitattu 31.10.2018.
  57. Minttu Harju: Acceptin tulevan DVD:n tiedot julki: Ensi kevääksi suunnitteilla Euroopan-kiertue sinfoniaorkesterin kanssa Kaaoszine. 22.09.2018. Viitattu 31.10.2018.
  58. Niclas Müller Hansen: Intervju: Wolf Hoffman i Accept RockSverige. 20.10.2018. Viitattu 31.10.2018.
  59. Peter Baltes jättänyt Acceptin 28.11.2018. Metalliluola. Viitattu 28.11.2018.
  60. Arto Mäenpää: Acceptin pitkäaikainen basisti Peter Baltes jättää yhtyeen Kaaoszine. 28.11.2018. Viitattu 28.11.2018.
  61. Blabbermouth: ACCEPT Performs With Stand-In Bassist DANNY SILVESTRI During 70000 TONS OF METAL Cruise (Video) BLABBERMOUTH.NET. 10.2.2019. Viitattu 13.6.2019.
  62. Accept: ACCEPT INTRODUCE NEW BASS PLAYER AND A BENGALI PRINCESS ON VIOLIN FOR THE UPCOMING SYMPHONIC TERROR TOUR acceptworldwide.com. 16.4.2019. Viitattu 17.4.2019.
  63. Accept engagieren Martin Motnik als Bassist, Ava-Rebekah Rahman als Violinistin Metal Hammer. 17.4.2019. Viitattu 13.6.2019. (saksaksi)
  64. Metalliluolan toimitus: Accept julkaisi “Life’s A Bitch” –singlen ja ilmoitti kiertueelle uudet jäsenet Metalliluola. 18.4.2019. Viitattu 13.6.2019.
  65. Metalliluolan toimitus: Accept käynnisti Symphonic Terror –kiertueensa Saksasta: settilista ja videomateriaalia katsottavissa. Metalliluola. 23.4.2019. Viitattu 13.6.2019.
  66. Metalliluolan toimitus: Accept kiinnitti Philip Shousen kolmanneksi kitaristiksi Metalliluola. 3.11.2019. Viitattu 3.11.2019.
  67. Blabbermouth: ACCEPT Expands Lineup With Addition Of Third Guitarist, PHILIP SHOUSE BLABBERMOUTH.NET. 1.11.2019. Viitattu 3.11.2019.
  68. Martin Popoff: The Top 5000 Heavy Metal Songs of all Time, s. 28-29. ECW Press, 2002.
  69. Power to the People. Kerrang #59, 1/12-25/84.
  70. Esa Lilja: Theory and Analysis of Classic Heavy Metal Harmony, s. 42. Helsingin yliopisto, 2009.
  71. Accept’s Wolf Hoffmann Never Realized The Band’s Classical Influence Loudwire. Viitattu 28.11.2018.
  72. METALEATER.COM - Interviews - Accept - Wolf Hoffmann web.archive.org. 21.4.2013. Viitattu 9.10.2019.
  73. ACCEPT Remembered - Discography - Restless and Wild web.archive.org. 23.1.2001. Viitattu 9.10.2019.
  74. a b Goldmine:: Accept: The wild and the restless.. Goldmine, Issue 517, 5/19/00. Krause Publications..
  75. a b Toni Keränen: ”Elannon ansaitseminen valokuvaamisella on huomattavasti helpompaa kuin musiikkibisneksessä” – haastattelussa Acceptin Wolf Hoffmann Inferno.fi. 22.10.2017. Viitattu 9.10.2019.
  76. Wolf Hoffmann - ACCEPT History web.archive.org. 17.4.2001. Viitattu 9.10.2019.
  77. Tiedot levyjen kansilehdillä
  78. Bryan Reesman: Interview with Mark Tornillo from Accept: Living The Metal Scream Dream | The Aquarian www.theaquarian.com. Viitattu 21.10.2019. (englanniksi)
  79. Accept | Biography & History AllMusic. Viitattu 8.7.2019. (englanniksi)
  80. Ian Christie: Pedon meteli. Heavy metallin vanha ja uusi testamentti., s. 123. Sound of the Beast. Suomentanut Jone Nikula. Johnny Kniga, 2006. ISBN 951-0-31126-X.
  81. a b Revolvy LLC: "Accept (band)" on Revolvy.com www.revolvy.com. Viitattu 8.7.2019. (englanniksi)
  82. a b Accept (Music) TV Tropes. Viitattu 8.7.2019.
  83. [http://www.spirit-of-metal.com/biographie-groupe-Accept-id_bio-651-l-en.html
    Biography - Spirit of Metal] www.spirit-of-metal.com. Viitattu 8.7.2019.
  84. Interview with Wolf Hoffmann (Accept) Wikimetal. 20.3.2013. Viitattu 11.7.2019. (portugaliksi)
  85. TOM ANGELRIPPER (SODOM) / JULY 2017 :: Universal-metal-interface www.universalmetalinterface-heavy.com. Viitattu 8.7.2019. (englanniksi)
  86. Annihilator | Similar Artists AllMusic. Viitattu 8.7.2019. (englanniksi)
  87. Helloween | Similar Artists AllMusic. Viitattu 8.7.2019. (englanniksi)
  88. interview_gamma_ray www.metalcovenant.com. Viitattu 8.7.2019.
  89. a b bravewords.com: HAMMERFALL Guitarist OSCAR DRONJAK - "I Don't Like The Term 'Power ´Metal'; I Think It's Misleading To What HammerFall Is Doing" bravewords.com. Viitattu 8.7.2019. (englanniksi)
  90. Discover who influenced Accept inflooenz.com. Viitattu 8.7.2019. (englanniksi)
  91. 7 Questions with Doro Pesch First Order Historians. 7.11.2014. Viitattu 8.7.2019. (englanniksi)
  92. Interview with Wolf Hoffmann (Accept) Wikimetal. 20.3.2013. Viitattu 21.10.2019. (portugaliksi)
  93. Joe Bosso 2010-06-23T16:50:00 173Z Guitars: Dream Theater's Mike Portnoy answers your questions MusicRadar. Viitattu 8.7.2019. (englanniksi)
  94. Philip Trapp: Anthrax's Charlie Benante Has 30-Foot KISS Boots Outside His Home Loudwire. Viitattu 8.7.2019. (englanniksi)
  95. Interview with Alex Skolnick (Testament) Wikimetal. 2.8.2012. Viitattu 8.7.2019. (portugaliksi)
  96. Oscar Dronjak, HammerFall: A Tribute to Accept CD sisäsivut, s. 2., 1999.
  97. Laakso, Markus: Amorphis, s. 30, 34. Like Kustannus Oy, 2015. ISBN 978-952-011601-9.
  98. TOP 10 Favorite Albums : Dimebag Darrell - Pantera RateYourMusic. Viitattu 8.7.2019.
  99. Joe DiVita: 10 Best German Metal Bands Loudwire. Viitattu 7.11.2019. (englanniksi)
  100. Dom Lawson2016-07-20T16:00:00Z Metal Hammer: The Top 10 Best Metal Bands From Germany Metal Hammer Magazine. Viitattu 7.11.2019. (englanniksi)
  101. Chad Bowar Chad Bowar is a music journalist specializing in the heavy metal genre He publishes in national music publications, reviews major music festivals including Ozzfest, the Warped Tour: The 10 Best German Heavy Metal Bands LiveAbout. Viitattu 7.11.2019. (englanniksi)
  102. Top 10 German Bands of All Time www.ultimate-guitar.com. Viitattu 7.11.2019. (englanniksi)
  103. Malcolm Dome2016-11-10T10:14:00Z Classic Rock: 10 of the best rock bands from Germany Classic Rock Magazine. Viitattu 7.11.2019. (englanniksi)
  104. Deutsche Welle (www.dw.com): The Top 10 rock bands from Germany | DW | 13.01.2017 DW.COM. Viitattu 7.11.2019. (englanniksi)
  105. Alex Distefano: The 10 Best German Metal Bands OC Weekly. 25.2.2015. Viitattu 7.11.2019. (englanniksi)
  106. Accept Metal or Die: A Tribute to Accept - Various Artists | Songs, Reviews, Credits AllMusic. Viitattu 8.7.2019. (englanniksi)
  107. VARIOUS ARTISTS: A Tribute To Accept Soundi.fi. Viitattu 8.7.2019.
  108. A Tribute to Accept, Vol. 2 - Various Artists | Songs, Reviews, Credits AllMusic. Viitattu 8.7.2019. (englanniksi)

Aiheesta muuallaMuokkaa