...ja Helena soittaa (vuoden 1951 elokuva)

suomalainen elokuva

...ja Helena soittaa on Lasse Pöystin ohjaama suomalainen elokuva vuodelta 1951. Elokuva on Pöystin esikoisohjaus.[1] Elokuva pohjautuu Aino Räsäsen romaaniin ... ja Helena soittaa (1950) ja on toinen Helena-elokuva.

...ja Helena soittaa
Ja Helena soittaa -elokuvajuliste.jpg
Ohjaaja Lasse Pöysti
Käsikirjoittaja Lasse Pöysti
Perustuu Aino Räsäsen romaaniin ... ja Helena soittaa, 1950
Tuottaja Mauno Mäkelä
Säveltäjä Einar Englund
Kuvaaja Esko Töyri
Leikkaaja Nils Holm
Lavastaja August Lindström
Lasse Pöysti
Pääosat Irma Seikkula
Leena Häkinen
Erkki Viljos
Jussi Jurkka
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Fennada-Filmi Oy
Ensi-ilta 1951
Kesto 91 min
Alkuperäiskieli suomi
Edeltäjä Soita minulle, Helena!
Seuraaja Näkemiin Helena
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

JuoniMuokkaa

Kolmiodraamassa maatilan poika Arttu (Jussi Jurkka) lähtee sotaan vapaaehtoisena. Kun hänen paluunsa viivästyy, hänen morsiamensa Elina (Leena Häkinen) lupautuu haavoittuneena palanneelle rovastin pojalle Karille (Leif Wager). Kun Arttu palaa, myös hänen äitinsä puuttuu sotkun selvittämiseen.[1] Kirjan suhteen tarinaa on tiivistetty ja osittain muutettu, henkilökuvia muokattu ja lisätty joitakin uusia henkilöhahmoja.[2] Lisäksi elokuvan loppu poikkeaa sekä kirjasta että elokuvan käsikirjoituksesta.[2]

NäyttelijätMuokkaa

 Irma Seikkula  Helena Junkkeri  
 Leena Häkinen  Elina Tupanen  
 Erkki Viljos  Jari Junkkeri  
 Jussi Jurkka  Arttu Eero Junkkeri  
 Sirkka-Liisa Wilén  Mirjam  
 Leif Wager  Kari Karstela  
 Gunnel Hanén  Eeva Junkkeri-Mäkelä  
 Matti Ranin  Jyrki  
 Mai-Brit Heljo  Kirsti  
 Heikki Savolainen  Pehtori Martti Mäkelä  
 Leena Rahikka  Päivi  
 Sirkka Saarnio  Päivi pienenä  
 Rakel Laakso  Hanna Tupala  
 Emmi Jurkka  Liina, Kallen morsian  
 Reino Valkama  kanttori Johannes Tupanen  
 Vilho Siivola  Kalle  
 Wilho Ilmari  rovasti Karstela  
 Sven Relander  merikapteeni Korpela  
 Irma Wickström  keittäjä  
 Anton Soini  asemapäällikkö Jantuinen  
 Elvi Saarnio  sikapiika  
 Esko Töyri  Ateneumin opettaja  

VastaanottoMuokkaa

Aikalaisarvioissa Lasse Pöysti sai ensi elokuvansa ohjaajana varsin myönteisen vastaanoton.[2] Esimerkiksi Eugen Terttula (Suomen Sosialidemokraatti) kirjoitti: ”Lasse Pöysti rikastuttaa – niin uskaltaa sanoa – jo tällä ensimmäisellä ohjaustyöllään kotimaista elokuvaa.” Samalla linjalla on Juha Nevalainen (Ilta-Sanomat), joka kiittää elokuvaa tyylikkääksi. Elokuvan heikkoudet löytyivät Aino Räsäsen tarinasta, jota esimerkiksi Ville Repo (Uusi Suomi) piti pintapuolisena, kepeänä ja hajanaisena. Näyttelijät eivät saaneet erityisemmin kehuja, mutta sen sijaan kuvaaja Esko Töyri ja säveltäjä Einar Englund saivat.[3]

Tv-kriitikko Arto Pajukallio (Helsingin Sanomat) pitää filmiä neljästä Helena-elokuvasta parhaana.[4]

Elokuvan yleisömenestys oli vuoden 1952 keskitasoa selvästi parempi, vaikka tuona vuonna kotimaisista elokuvista oli jopa ylitarjontaa.[2]

LähteetMuokkaa

  1. a b Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat 13.5.2011, s. D 9.
  2. a b c d Petra Himberg: Helena-elokuvista kiitetyimmät syntyivät Pöystin ohjauksessa Yle.fi 26.6.2015. Viitattu 29.7.2020.
  3. ...ja Helena soittaa (vuoden 1951 elokuva) Elonetissä Lehdistöarvio, viitattu 20.4.2014
  4. Pajukallio, Arto: ...ja Helena soittaa. Viikon tv-elokuvia. Tv-maailma 16/2014, s. 15.
Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.