Ägläjärvi (kylä)

Ägläjärvi oli kylä Korpiselän kunnan itäosassa Raja-Karjalassa Viipurin läänissä Suomen Neuvostoliitolle luovuttamalla alueella. Ägläjärven alue rajoittui lähes joka suunnalta naapurikuntaan Suojärveen ja muuhun Korpiselkään Ägläjärvi yhdistyi vain kapealta alueelta lännessä.[1] Ägläjärven kyläkeskus sijaitsi Ägläjärven itärannalla Korpiselän kirkonkylästä Suojärvelle johtavan maantien varrella, josta Ägläjärven kohdalla erkani pohjoiseen Yläjärvelle vievä kylätie. Matkaa Korpiselän kirkonkylään oli linnuntietä noin 45 kilometriä ja Suojärven ortodoksiseen kirkonkylään noin 30 kilometriä.[2]

Ägläjärven kirkko.

Ägläjärvellä sijaitsi Korpiselän ortodoksisen seurakunnan toinen kirkko ja tsasouna. Ägläjärven kirkko oli puurakenteinen ja pyhitetty apostolien Pietarin ja Paavalin muistolle.[3] Kirkko oli rakennettu alun perin vuonna 1789 Korpiselän kirkonkylään, mutta siirrettiin Ägläjärvelle vuonna 1903, kun kirkonkylään valmistui uusi kirkko.[4] Ägläjärvellä oli myös hautausmaa.[3] Ägläjärven kansakoulu aloitti toimintansa vuonna 1898.[5]

Ägläjärven maamiesseura perustettiin vuonna 1922.[6] Seurojentalo valmistui vuonna 1927 talkootyön, lahjoitusten ja lainan turvin. Ägläjärvi evakuoitiin heti talvisodan alussa 1939 ja kun kyläläiset pääsivät palaamaan koteihinsa jatkosodan takaisinvaltauksen jälkeen 1941, todettiin seurantalon tuhoutuneen.[6] Ägläjärvellä toimivat myös urheiluseura Ägläjärven Jehu ja vuonna 1918 perustettu Korpiselän suojeluskunnan kyläosasto, joka vuosina 1924–1937 oli liittyneenä Suojärven suojeluskuntaan.[7]

HistoriaMuokkaa

Vanhin kirjallinen tieto Ägläjärvestä on vuodelta 1500 olevasta Novgorodin Vatjan viidenneksen verokirjassa, jolloin Ägläjärven kylässä mainitaan olleen kolme taloa.[5] Kylä kasvoi 1500-luvun aikana ja 1580-luvulla Ruotsin miehitysvallan aikaisessa verokirjassa mainitaan Ägläjärven taloluvuksi 12.[5] Stolbovan rauhassa vuonna 1617 Ägläjärvi siirtyi Käkisalmen läänin mukana Ruotsille, jonka harjoittama verotus ja luterilaistaminen aiheuttivat Käkisalmen läänin alueelta pakolaisvirran Venäjän puolelle asuttamaan siellä sodan aikana autioituneita kyliä. Ägläjärveltä tähän pakolaisjoukkoon mainitaan liittyneen 26 asukasta.[5] Poismuuton myötä Ägläjärven taloluku kääntyi laskuun, ollen vuosien 1618 ja 1631 maakirjoissa kahdeksan.[5] Vuoden 1651 tietojen mukaan kylän taloluku oli kasvanut yhdellä. Vuonna 1657 alkoi Ruptuurisota, jossa Venäjä yritti vallata Käkisalmen läänin takaisin, mutta epäonnistui ja lisää asukkaita pakeni Venäjälle. Vuoteen 1581 mennessä Ägläjärveltä oli hävinnyt kolme taloa. Suuressa Pohjan sodassa Venäjä valloitti alueen ja Uudenkaupungin rauhassa vuonna 1721 Korpiselän alue siirtyi Venäjälle. Venäjän vuoden 1764 tiedoissa mainitaan Ägläjärveltä seitsemän numeroitua kantataloa, mutta viljelmiä oli kuitenkin yksi enemmän.[5] Uudisasutus lisääntyi siten että vuonna 1764 mainitaan kylässä olleen edelleen seitsemän kantatilaa, mutta ruokakuntia oli 14. Uudisasutus levisi kyläkeskustan ulkopuolelle Konnunselkään, Pojasvaaraan, Yläjärvelle ja Kitilänselkään.[5]

Venäjän vallan aikana ägläjärveläisistäkin tuli lahjoitus­maa­talon­poikia, kun koko laaja Suojärvi, johon Korpiselän aluekin kuului, lahjoitettiin venäläiselle aatelissuvulle. Vuonna 1812 Vanha-Suomi ja Korpiselkä sen mukana liitettiin Suomen suuriruhtinaskuntaan. Suomen valtio lunasti korpiselkäläisten tilat vuonna 1880, jonka jälkeen heistä tuli kruunun vuokralaisia eli lampuoteja ja vasta vuonna 1922 lampuodit saivat tilansa omikseen. Isojako Ägläjärvellä suoritettiin vuoden 1890 tienoilla ja osakkaita jakokunnassa oli 35. Isojaossa tilat saivat verolukunsa mukaisen määrän metsää ja loput jäivät valtionmetsäksi. Isojaon myötä Ägläjärvelle muodostettiin 38 kantatilaa. Kyläkeskustasta siirrettiin taloja Väistönselkään, Ojaselkään, Korkeaanselkään, Latšuperkinselkään, Konnunselkään ja Jurvanniemeen. Konnunselän jo aiemmin asutetulta alueelta siirryttiin Kuusselkään ja Suureenselkään sekä Yläjärveltä Hamanvaaraan ja Tuomivaaraan.[5] Siirtyjät raivasivat uudet pellot ja heidän vanhat peltonsa siirtyivät paikalleen jääneille taloille, jonka vuoksi kylän pieni peltoala kasvoi.[5]

Talvisodassa Ägläjärven siviilit evakuoitiin vasta sodan sytyttyä osin sekasortoisessa tilassa. Suomalaiset joukot onnistuivat kuitenkin pysäyttämään neuvostoliittolaisten etenemisen Tolvajärven–Ägläjärven taisteluissa Tolvajärvelle, jonka jälkeen neuvostojoukot joutuivat perääntymään. Suomalaiset valtasivat Ägläjärven kylän takaisin 22. joulukuuta 1939, jonka jälkeen neuvostojoukot työnnettiin edelleen itäänpäin Aittojoelle.[8] Rauhanteossa Ägläjärvi oli kuitenkin luovutettava. Jatkosodassa Ägläjärvi vallattiin takaisin 1941 ja asukkaat pääsivät jälleenrakentamaan kotejaan, mutta uusi evakuointi oli edessä vuonna 1944, kun Suomi vetäytyi alueelta.[5][9]

LähteetMuokkaa

  1. Rapo Seppo: Korpiselkä v. 1939 Luovutettukarjala.fi. 6.12.2001. Viitattu 15.10.2010.
  2. Laatokan Karjala 1938 Pohjois-Karjala ja Savo 1:400 000. (Näköispainos maanmittaushallituksen vuonna 1939 julkaisemasta Suomen tiekartan lehdestä n:o 8) Helsinki: Karttakeskus, 1991.
  3. a b Koponen Paavo: Karjalan kirkkokummut, s. 81. Espoo: Tammi, 1999. ISBN 951-31-1431-7.
  4. Durchman Osmo: Tietoja erikoislaatuisista seurakunnista ynnä vastaavista historia- ja rippikirjoista. Genos, Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja, 1932, 3. vsk, s. 85-120. Suomen Sukututkimusseura ry. Artikkelin verkkoversio Viitattu 14.10.2010.
  5. a b c d e f g h i j Saloheimo Veijo: Korpiselkä (Korpiselän pitäjän puoli vuosituhatta) kiinet.com. Viitattu 15.10.2010.
  6. a b Rajakarjalaiskylät – Hoilola – Maamiesseuratyö (Ägläjärvi) kiinet.com. Viitattu 17.11.2010.
  7. Korpiselkä (Seuratoiminta) Karjalan Liitto ry. Viitattu 30.11.2010.
  8. 22.12.1939: Ägläjärvi vallataan - puna-armeijan tappiot suuria (Talvisodasta 70 vuotta) YLE Uutiset. 22.12.2009. Yleisradio. Viitattu 26.10.2010.
  9. Nurmiluoto Timo: Karjala kuvina Laatokan Karjala, s. 64-65. Helsinki: Kustannus Oy Constator, 1995. ISBN 951-97086-4-2.