Zahra Kazemi

Zahra Kazemi (1948 – 11. heinäkuuta 2003) oli iranilais-kanadalainen valokuvaaja, joka pidätettiin, kun hän oli ottamassa kuvia mielenosoittajista Teheranissa lähellä Evinin vankilaa. Häntä kidutettiin, ja lääketieteellisten tutkimusten perusteella hänen kuolemansa aiheutui kidutuksesta ja väkivallasta.

Iranin viranomaiset kertoivat, että kuolemansyy oli onnettomuus kuulustelujen aikana. Iranin viranomaisia ei ole tuomittu murhan johdosta, vaikka Kazemia tutkinut lääkäri tuli siihen tulokseen, että kuoleman on aiheuttanut kidutus ja raiskaus.

Zahra Kazemin kuolema herätti paljon kansainvälistä huomiota, ja hänelle myönnettiin postuumisti Tara Singh Hayer -palkinto hänen työstään sananvapauden puolesta.

Elämä ja kuolema

Kazemi syntyi Shirazissa, josta hän muutti Pariisiin opiskelemaan kirjallisuutta ja elokuvaa. Vuonna 1993 hän muutti poikansa kanssa Kanadaan, jossa hän sai Kanadan kansalaisuuden Iranin kansalaisuuden ohella. Hän työskenteli Afrikassa, Etelä-Amerikassa ja Lähi-idässä. Hänen aiheitaan olivat köyhyys, pakolaisuus ja sorto sekä naisten asema.

Hän matkusti Iranin passilla entiseen kotimaahansa ja sai luvan ottaa kuvia vuoden 2003 mielenosoituksista. Noin 4000 opiskelijaa katosi mielenosoituksissa, ja omaiset ajattelivat heidän olevan Evinin vankilassa, jossa pidettiin poliittisia vankeja. Siksi omaisilla oli tapana kokoontua vankilan ulkopuolella odottamaan tietoja kadonneista. Kazemi saapui vankilaan ottamaan valokuvia perheistä. Hänelle oli myönnetty lehdistökortti, jonka hän ajatteli olevan lupa ottaa valokuvia Teheranissa, mukaan lukien Evinin edessä. Vankilan virkailija vaati Kazemia luopumaan kamerasta, koska valokuvaus on kiellettyä Evinissä. Kazemi kuitenkin halusi pitää filmirullan itsellään, koska hän pelkäsi, että omaisille tulee ongelmia, jos viranomaiset näkevät heidät kuvissa. Hänet pidätettiin ja häntä kuulusteltiin kolme päivää. Hänen kerrottiin olleen vankilan kielletyillä alueilla, vaikka hän itse vakuutti pysyneensä vain kadulla ja vankilan ulkopuolella. Iranilaiset kovan linjan lehdet kirjoittivat, että hän on vakooja, joka on saapunut Iraniin lehtimiehenä.

Yksitoista päivää vangitsemisen jälkeen Kazemi kuoli sairaalassa. Aluksi kerrottiin, että hän on saanut aivoinfarktin, mutta myöhemmin ilmoitettiin, että hän on kaatunut ja lyönyt päänsä. Iranin varapresidentti Ali Abtahi paljasti jälkeenpäin, että Kazemia on lyöty eikä hän perunut ilmoitustaan, vaikka häntä painostettiin siihen.

Oikeudenkäynnissä vuonna 2004 Kazemin perhettä avusti Shirin Ebadi, joka sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 2003. Kazemin äiti ilmoitti haluavansa tuomion todelliselle murhaajalle. Hän oli nähnyt ruumiin, jossa oli merkkejä kidutuksesta. Kanadan hallitus tuomitsi murhan ankarasti. Iranin hallitus ilmoitti, että koska Kazemilla oli Iranin kansalaisuus eikä Iran tunnusta kaksoiskansalaisuutta, tapaus on Iranin sisäinen asia. Ketään ei tuomittu murhasta. Myöhemmin lisättiin Kazemin kuolinsyihin vielä nälkälakko, jonka seurauksena hänen verenpaineensa olisi alentunut ja aiheuttanut onnettomuuden. Mutta se ei selitä rikottuja luita, sukuelinten vammoja, irrotettuja kynsiä ja syviä haavoja.

Kazemin poika halusi haudata äitinsä Kanadassa, mutta Iranin viranomaiset eivät suostuneet lähettämään ruumista Kanadaan. Hänet haudattiin Shiraziin, ja hänen äitinsä kertoo, että viranomaiset painostivat häntä suorittamaan hautauksen mahdollisimman nopeasti. Vuonna 2005 tohtori Shahram Azam, joka tutki Kazemin ruumiin sairaalassa, kertoi järkyttyneensä Kazemin kärsimästä kidutuksesta. Hän pakeni Iranista Kanadaan kertoakseen tarinan Kazemin kuolemasta.