Avaa päävalikko
Vihreällä merkityissä maissa hyväksytään kaksoiskansalaisuus.

Kaksoiskansalaisuudella tarkoitetaan sitä, että yhdellä henkilöllä on kahden tai useamman maan kansalaisuus. Puolet maailman maista sallii kaksoiskansalaisuuden[1].

Suhtautuminen kaksoiskansalaisuuteen vaihtelee maittain. Ankarimmillaan ensimmäisen kansalaisuuden menettää automaattisesti, jos vapaaehtoisesti hakee toista kansalaisuutta ja saa sen. Tämä tilanne on muun muassa Azerbaidžanissa, Intiassa, Japanissa, Kiinassa ja Norjassa. Vapaaehtoisuusvaatimus merkitsee ainakin Norjassa sitä, että jos ihminen saa automaattisesti (esim. jo syntymän myötä) kaksoiskansalaisuuden, hän ei menetä Norjan kansalaisuutta. Toisissa valtioissa kuten Etelä-Afrikassa kansalaisuuden saattaa menettää, mikäli saa toisen kansalaisuuden, mutta tähän liittyy harkintaa. Toisena ääripäänä voidaan nähdä valtiot kuten Australia ja Sveitsi, jotka ovat jo pitkään edistäneet ja kannustaneet kansalaisiaan kaksoiskansalaisuuteen. Yksittäistapauksena voidaan myös mainita Sveitsiläiskaartin jäsenet, joille kaksoiskansalaisuus on pakollinen. Sveitsiläiskaartin jäsenten tulee olla sekä Sveitsin että Vatikaanivaltion kansalaisia.

SuomessaMuokkaa

Kaksoiskansalaisuus on hyväksytty Suomen lainsäädännössä 1. kesäkuuta 2003 alkaen. Näin ollen suomalainen ei menetä Suomen kansalaisuutta, kun hän saa toisen valtion kansalaisuuden. Myöskään ulkomaalaisen ei tarvitse luopua nykyisestä kansalaisuudestaan saadessaan Suomen kansalaisuuden, jos alkuperäinen kotimaa sallii kaksoiskansalaisuuden.lähde?

Vuonna 2016 lopussa Suomessa asui vakituisesti 104 997 henkilöä, joilla oli Suomen ja jonkin muun maan kansalaisuus. Heistä 84 673 oli toisen maan kansalaisia, joille myönnettiin Suomen kansalaisuus, kun taas 20 324 oli syntymästään lähtien Suomen kansalaisuuden saaneita henkilöitä, joille myönnettiin toisen maan kansalaisuus.[2]

Suurimmat Suomessa asuvat kaksoiskansalaisuusryhmät vuonna 2016 olivat Suomen ja Venäjän kansalaiset (27 456), Suomen ja Ruotsin kansalaiset (7 380), Suomen ja Somalian kansalaiset (4 650), Suomen ja Viron kansalaiset (4 601) sekä Suomen ja Yhdysvaltain kansalaiset (3 934)[2].

Pääsy turvallisuustietoihin ja virkoihinMuokkaa

Vuonna 2017 nousi kohu siitä, että joidenkin Suomen ja Venäjän kaksoiskansalaisten pääsyä Suomen turvallisuustietoihin olisi rajoitettu. Suojelupoliisi väitti haluavansa suojella heitä Venäjän kiristykseltä. Supon mukaan Venäjä voi tulkita Suomen valtiolle työskentelevän neuvoneen tai auttaneen Suomea Venäjän turvallisuutta vaarantavassa asiassa, mikä Venäjän rikoslain mukaan johtaisi maanpetossyytteeseen.[3] Helsingin Sanomien artikkelin mukaan kaksoiskansalainen syyllistyy rikokseen, jos hän ei auta Venäjän viranomaisia.[4]

Vuoden 2019 heinäkuun alusta voimaan tulleen lain mukaan Puolustusvoimien sotilasvirkaan nimitettävällä ei saa olla toisen valtion kansalaisuutta. Työnhakijat on seulottava niin, että heillä ei ole toisen valtion kansalaisuutta tai yleistä turvallisuutta, maanpuolustusta, Suomen kansainvälisiä suhteita tai palvelusturvallisuutta vaarantavaa ulkomaansidonnaisuutta. Myös Rajavartioston sotilasvirkoihin pääsy estetään kaksoiskansalaisilta.[5]

Kaksoiskansalaisen syrjintätapausMuokkaa

Käräjäoikeus katsoi kesäkuussa 2019, että Vekaranjärven varuskunnan ulkoistetun yrityksen keittiöapulaisen paikkaa hakenut Venäjän kaksoiskansalainen tuli syrjityksi vuonna 2017 kansalaisuutensa vuoksi. Oikeus tulkitsi, että lainvastainen ohjeistus henkilön kelpaamattomuudesta tuli Puolustusvoimista.[5]

YhdysvalloissaMuokkaa

Yhdysvalloissa haetaan ja myönnetään eniten kaksoiskansalaisuuksia maailmassa. Vielä toisen maailmansodan aikaan oli yleistä, että Yhdysvaltain kansalaisen kanssa avioitunut sai automaattisesti myös puolisonsa kansalaisuuden, mutta nykyisin se on melko harvinaista.[6]

Yhdysvaltalainen lainsäädännön mukaan Yhdysvalloissa syntynyt lapsi saa Yhdysvaltojen kansalaisuuden automaattisesti melkein aina. (ius soli / jus soli käytäntö). Jotta lapsella ei olisi automaattista kansalaisuutta, vanhempien pitää olla muuten Yhdysvaltalaisen lainsäädännön ulkopuolella, kuten esimerkiksi diplomaatit virkatoimissaan diplomaattisilla passeilla.[7]

LähteetMuokkaa

  1. http://www.norden.org/fi/ajankohtaista/uutiset/kaksoiskansalaisuus-taerkeae-identiteettikysymys
  2. a b Markus Rapo: Tilastokeskus - Väestörakenne 2016 tilastokeskus.fi. 29.3.2017. Tilastokeskus. Viitattu 12.10.2017.
  3. Paavo Teittinen HS: Ulkoministeriön turvallisuusjohtaja: Monelle Venäjän kaksoiskansalaiselle ei anneta pääsyä arkaluontoisiin tietoihin Helsingin Sanomat. 3.2.2017.
  4. Tuomo Pietiläinen HS: Suojelupoliisi: Kaksoiskansalaiset alttiita kiristykselle. (Sivu A 14.) Helsingin Sanomat, 2017.
  5. a b Puolustusvoimien virkoihin valittavia kaksoiskansalaisia seulova laki tuli voimaan Yle Uutiset. 1.7.2019. Yleisradio Oy. Viitattu 17.7.2019.
  6. Rich Wales: Dual Citizenship FAQ richw.org. 10.9.2006. Viitattu 8.8.2008. (englanniksi)
  7. US Department of State: Acquisition and Retention of US Citizenship and Nationality (pdf) state.gov. 21.08.2009. Viitattu 2.3.2011. (englanniksi)
Tämä lakiin tai oikeuteen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.