Yusuf al-Qaradawi
Yusuf al-Qaradawi (1926 Niilin suisto – 26. syyskuuta 2022 Qatar) oli egyptiläissyntyinen, Qatarin kansalaisuuden saanut islamilainen uskonoppinut.[1] Häntä pidettiin usein aikansa vaikutusvaltaisimpana islamilaisena uskonoppineena ja Muslimiveljeskunnan hengellisenä johtajana.[2] Häntä pyydettiin kahdesti myös Muslimiveljeskunnan muodolliseksi johtajaksi, mutta hän kieltäytyi. Al-Qaradawi oli aktiivinen uskonnollinen ja poliittinen keskustelija.[1]
Al-Qaradawi pyrki edustamaan eräänlaista islamilaista sentrismiä, jota hän piti vaihtoehtona wahhabistien ja Talibanin kaltaisten tiukkojen literalistien sekä liberaalien uudistajien välimaastosta.[2] Monet arabimaiden intellektuellit ja kommentaattorit pitivät al-Qaradawin luentoja vaarallisina ja vailla yhteyttä moderniin maailmaan olleina.[3] Toisessa intifadassa al-Qaradawi puolusti palestiinalaisten tekemiä itsemurhapommituksia.[4] Hän esitti muitakin jyrkkiä näkemyksiä muun muassa puolustamalla tyttöjen ympärileikkausta ja homoseksuaalien teloittamista. Tästä huolimatta al-Qaradawi omaksui maltillisia kantoja tiettyihin kysymyksiin esimerkiksi hyväksymällä miesten ja naisten yhteisopiskelun ja tuomitsemalla syyskuun 11. päivän iskut.[2] Al-Qaradawi sai matkustuskieltoja useisiin länsimaihin.[3] Foreign Policy Research Instituten julkaisun mukaan al-Qaradawin opetukset olivat joiltain osin nykyajan vaatimuksiin paremmin sopeutettuja kuin wahhabilaiset opetukset, mutta useissa tapauksissa eivät perinteisiä tulkintoja maltillisempia.[2]
Elämä ja ura
muokkaaAl-Qaradawi opiskeli Al-Azharin yliopistossa islamilaista teologiaa ja valmistui sieltä vuonna 1953.[3] Hän sai filosofian tohtorin oppiarvon vuonna 1973.[1] Al-Qaradawi oli 1940-luvulta lähtien aktiivinen Muslimiveljeskunnassa, ja häneen vaikuttivat vahvasti Hassan al-Bannan näkemykset.[2] Hänen toimintansa Muslimiveljeskunnassa johti toistuviin vangitsemisiin 1940–1950-luvuilla. Al-Qaradawi muutti vuonna 1961 Qatariin opettamaan, mutta osittain myös paetakseen Muslimiveljeskunnan jäseniin kohdistettuja sortotoimia.[1] Hänestä tuli Qatarin yliopiston sharian tiedekunnan dekaani.[4] Al-Qaradawilla oli läheiset välit emiiri Ahmad bin Ali Al Thaniin, joka myönsi hänelle Qatarin kansalaisuuden.[1] Hän kirjoitti urallaan yli sata teosta, jotka hän julkaisi laajalle islaminuskoiselle yleisölle maallikoille ymmärrettävässä muodossa.[1] Yksi hänen tunnetuista varhaisista kirjoistaan oli Fiqh al-Zakat (1973).[4] Al-Qaradawin vaikutusvalta perustui suurilta osin siihen, että hän alkoi varhain hyödyntää massamediaa kantojensa esiin tuomiseksi. Hän aloitti uskonnollisten lähetysten pitämisen Qatarin radiossa ja televisiossa 1970-luvun alussa. 1990-luvun lopussa al-Qaradawi perusti IslamOnline-nettisivuston ja oman Qaradawi.net-sivunsa.[2] Hän oli suosittu myös sosiaalisessa mediassa.[3]
Al-Qaradawi oli Kansainvälisen muslimioppineiden liiton puheenjohtaja neljäntoista vuoden ajan alkaen sen perustamisesta 2004.[3] Hän oli lisäksi mukana perustamassa Euroopan fatwa- ja tutkimusneuvostoa. Al-Qaradawi sai Al-Jazeeralla lähes seitsemäntoista vuoden ajan juontamallaan televisio-ohjelmalla al-Shariʿa wa-l-Ḥayah ("Sharia ja elämä") enimmillään kymmeniä miljoonia katsojia.[1] Vuonna 2008 al-Qaradawi pyrki Isoon-Britanniaan lääketieteellistä hoitoa varten, mutta viisumi evättiin. David Cameron luonnehti häntä "vaaralliseksi ja jakavaksi" henkilöksi. Hänellä oli jo ennestään matkustuskielto Yhdysvaltoihin.[3] Vuonna 2009 Israelin tiedustelupalvelu Shin Bet syytti al-Qaradawia 21 miljoonan dollarin allokoinnista Hamasin ylläpitämälle säätiölle, jonka tarkoitus oli tuoda militanttia infrastruktuuria Jerusalemiin. Hamas kiisti väitteen.[4] Vuonna 2012 al-Qaradawilta kiellettiin pääsy Ranskaan.[3]
Al-Qaradawi oli äänekkäin maailmanlaajuisesti tunnettu islaminoppinut, joka tuki arabikevään vallankumouksia vuonna 2011. Bahrainin kansannousua hän kuitenkin vastusti, minkä tulkittiin johtuvan pelosta Iranin vaikutusvallan kasvusta.[1] Al-Qaradawi palasi Egyptiin Hosni Mubarakin hallinnon kaatumisen jälkeen ja pääsi johtamaan perjantairukouksia Tahririn aukiolle. Hän palasi maanpakoon Muslimiveljeskunnan tukeman Muhammad Mursin hallinnon kaaduttua vuonna 2013.[3] Hän ei enää voinut palata Egyptiin, koska vastusti presidentti Abdel Fattah al-Sisia.[4] Vuonna 2015 al-Qaradawille langetettiin Egyptissä kuolemantuomio poissaolevana. Muslimiveljeskunta oli Egyptissä luokiteltu tässä vaiheessa terroristijärjestöksi.[3]
Vuonna 2018 Al-Qaradawi vetäytyi julkisuudesta ja keskittyi kokoamaan kirjoitustensa pohjalta 50-osaista tietosanakirjaa.[1]
Näkemykset
muokkaaAl-Qaradawi kannatti toisessa intifadassa palestiinalaisten tekemiä itsemurhapommituksia.[4] Toisen intifadan aikana hän laati useita fatwoja, joissa vaadittiin jihadia Israelia vastaan. Al-Qaradawi piti kaikkia aikuisia juutalaisia Palestiinassa miehittäjinä ja taistelijoina. Vuonna 2004 hän piti BBC:n Newsnight-ohjelmassa palestiinalaisten tekemiä itsemurhapommituksia marttyyrikuolemina.[3] Al-Qaradawi puolusti myös Irakin vastarintaa, joka alkoi reaktiona Yhdysvaltain hyökkäykseen vuonna 2003. Nämä kannat tekivät hänestä länsimaissa pahamaineisen.[4] Al-Qaradawi tuomitsi voimakkaasti syyskuun 11. päivän iskut ja kannusti Yhdysvaltain armeijaan kuuluneita muslimeja palvelemaan Afganistanissa. Kannustuksensa Afganistanissa palvelemiseen hän perui myöhemmin. Itsemurhapommitusten puolustamisesta Palestiinassa hän luopui myöhemmin vedoten muuttuneisiin olosuhteisiin. Al-Qaradawi tuomitsi Al-Qaidan ja Isis-järjestön.[1] Hän piti itsemurhapommituksia sallittuina sellaisissa maissa, jotka hänen mukaansa olivat miehitettyjä. Hän ei ollut ainoa tätä näkemystä edustanut merkittävä uskonoppinut, mutta esimerkiksi Al-Azharin suurimaami ja Saudi-Arabian suurmufti vastustivat al-Qaradawin mielipidettä. Al-Qaradawi piti joissain tilanteissa itsemurhapommituksia ainoana tapana puolustautumiseen hyökkäyksiltä.[2]
Al-Qaradawi hylkäsi osittain Koraanin ja hadithien kirjaimellisen tulkinnan toteamalla ne tiettyyn ajankohtaan ja paikkaan sidotuiksi. Hän kiinnitti ennemmin huomion kirjoitusten taustalla olleisiin ajatuksiin soveltaen niitä moderneihin olosuhteisiin. Myös monet islamin reformistit ovat käyttäneet tätä ijtihadiksi kutsuttua järkeilyä muodostaen kuitenkin al-Qaradawista poiketen islamista liberaaleja tulkintoja. Al-Qaradawi esimerkiksi piti hijabia pakollisena naisille vedoten Koraanin suoraan määräykseen. Naisen asemaan islamissa perehtynyt Nikki Keddie kiisti näkemyksen perustumisen Koraaniin ja katsoi al-Qaradawin käsityksen perustuvan myöhempään tulkintaan. Al-Qaradawi kritisoi ankarasti Turkin, Ranskan ja Tunisian pyrkimyksiä rajoittaa hijabiin pukeutumista yleisillä paikoilla.[2]
Al-Qaradawi piti islamia yhteensopivana demokratian kanssa. Hänen mukaansa muslimien velvollisuus oli osallistua politiikkaan. Hän näki tämän koskevan myös länsimaissa asuvia muslimeja. Al-Qaradawi näki politiikassa oleellisena "hyveiden edistämisen ja paheiden torjumisen". Hän oli fiqh al-aqalliyyat -lainsäädäntötulkinnan edelläkävijä. Ajattelu koski islamin lain tulkintaa vähemmistöasemassa ei-muslimimaissa asuvien muslimien osalta. Al-Qaradawi käytti taysir-käsitettä esittäessään, että shariaa tulisi "heikkouden" vuoksi tulkita länsimaissa asuvia muslimeita kohtaan lempeästi. Al-Qaradawi hyväksyi islamiin kääntyneiden eurooppalaisten naisten pysymisen naimisissa ei-islaminuskoisten miesten kanssa. Lisäksi hän salli eurooppalaisille muslimeille asuntolainat. Nämä näkemykset ovat perinteisten sharian tulkintojen vastaisia, mutta al-Qaradawi kannatti tilannesidonnaista tulkintaa, sillä se mahdollisti uskonoppineiden vaikutusvallan osittaisen säilymisen. Lain tulkinnoissa joustaminen oli al-Qaradawin näkökulmasta parempi vaihtoehto kuin muslimien vetäytyminen tai eristäytyminen länsimaisissa yhteiskunnissa. Al-Qaradawi kannatti tällaista perinteisistä tulkinnoista poikkeamista vain niissä tilanteissa, joissa koki islamilaisen yhteisön yleisen edun sitä vaativan.[2] Vuonna 2007 al-Qaradawi totesi islamin voittavan Euroopan ilman fyysistä taistelua. Hänen mukaansa Eurooppaa kurjistivat materialismi ja "promiskuiteetin filosofia". Al-Qaradawin mukaan Euroopan tuli herätä ja löytää tilastaan ulospääsytie, joka hänen mukaansa voisi olla vain islam. Saudi-Arabia, Egypti, Arabiemiraatit ja Bahrain suhtautuivat al-Qaradawiin terroristina. Vuonna 2019 al-Qaradawi puolusti itseään Twitterissä ja kertoi viettäneensä viimeiset 25 vuotta edistäen maltillista ajattelua ja vastustaen ekstremismiä.[3]
Al-Qaradawi käsitteli puheissaan ja kirjoituksissaan myös ilmastonmuutoksen kaltaisia teemoja islamilaisesta näkökulmasta.[1] Hänen kuoltuaan Arab News -lehti syytti häntä "myrkyllisen vihan ja islamilaisen ylivallan perinnön" jättämisestä. Lehden mukaan al-Qaradawin fatwat olivat naisia alentavia, minkä lisäksi häntä kritisoitiin itsemurhapommitusten oikeuttamisesta Palestiinassa ja juutalaisten kollektiivisesta tuomitsemisesta.[3]
Lähteet
muokkaa- ↑ a b c d e f g h i j k Usaama al-Azami, Yusuf al-Qaradawi, the Muslim scholar who influenced millions Al Jazeera 27.9.2022, viitattu 19.7.2024 (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i Samuel Helfont, Islam and Islamism Today: The Case of Yusuf Al-Qaradawi Foreign Policy Research Institute 8.1.2010, viitattu 19.7.2024 (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l Yusuf Al-Qaradawi is dead but his poison lives on Arab News 28.9.2022, viitattu 19.7.2024 (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Influential Muslim religious leader Yusuf al-Qaradawi dies Al Jazeera 26.9.2022, viitattu 19.7.2024 (englanniksi)