Avaa päävalikko

Yrjänän emännän synti (Yrjänä-värdinnans synd) on suomalainen mustavalkoinen draamaelokuva vuodelta 1943. Se perustuu Artturi Leinosen samannimiseen romaaniin vuodelta 1937.[1] Elokuva on Edvin Laineen esikoisohjaus.

Yrjänän emännän synti
Yrjänän emännän synti.jpg
Ohjaaja Edvin Laine
Käsikirjoittaja Toivo Särkkä
Perustuu Artturi Leinosen romaaniin Yrjänän emännän synti (1937)
Säveltäjä Väinö Haapalainen
Kuvaaja Armas Hirvonen
Leikkaaja Armas Vallasvuo
Pääosat Mirjami Kuosmanen
Edvin Laine
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomen Filmiteollisuus
Ensi-ilta 24. lokakuuta 1943
Kesto 88 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Elokuvassa Yrjänän maatilaa vaivaa isännästä johtuva lapsettomuus. Talon emäntä päättää hankkia lapsen keinoja kaihtamatta. Hän on syntyään Yrjänän tytär ja haluaa jatkaa maineikasta sukuaan. Yrjänän isäntä kokee tulleensa syrjäytetyksi ja nolatuksi. Emäntä joutuu konfliktiin paitsi miehensä, myös kirkon edustajien kanssa.

TuotantoMuokkaa

Yrjänän emännän synti kuvattiin vuonna 1943. Ulkokuvauksia suoritettiin syysaikaan Kangasalla Suinulan kylässä, missä Yrjänän tilaa esittänyt Markkulan talo sijaitsi. Kesällä kuvattiin Oulaisissa, Pyhäjoella ja Merijärvellä. Sisäkuvat otettiin SF:n studioilla.[2]

JuoniMuokkaa

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Nuorehko Selma on mahtavan, parisataa vuotta vanhan synnyinmaatilansa Yrjänän emäntä. Tilan päärakennuksen yläkerrassa on kaksi kamaria, joista toisessa ovat asuneet Yrjänän pojat ja toisessa Yrjänän tyttäret. Tilaa isännöi kotivävy Antti. Pariskunnan onnea varjostaa lapsettomuus, jonka syy on Antin lapsena sairastamassa taudissa. Selma alkaa vakavasti hakea sijaissiittäjää lapsen saamiseksi. Adoptio ei tule kysymykseen. Hän kertoo aikeistaan Josefiinalle, joka on uskovainen ja itsekin lapseton. Selman mielestä lapsen hankkiminen toisen miehen kanssa ei ole syntiä, jos se ei tapahdu intohimojen vallassa. Josefiinan mielestä lapsettomuus on Jumalan tahto. Eräänä kesäpäivänä Selma on uimassa ja samaan aikaan veteen pulahtaa naapurin komea nuori mies Sauli. Selma on jo aiemmin kiinnittänyt huomionsa Sauliin. Juhannuksena hän soutelee Saulin kanssa syrjäiselle rantaniitylle, jossa yhdyntä suoritetaan katseilta piilossa. Selma tulee kerrasta raskaaksi. Hän kuitenkin haluaa Saulin unohtavan koko jutun. Antti kuulee vaimonsa raskaudesta puolivahingossa kylän juoruämmiltä, jotka ihmettelevät kun Yrjänän emäntä alkoi odottaa lasta vasta useiden aviovuosien jälkeen.

Antti tajuaa vähitellen Saulin olevan lapsen biologinen isä. Seuraa miesten välinen väkivaltainen yhteenotto metsässä. Talvella rovasti ja kappalainen tulevat ahdistelemaan Selmaa uteluillaan Yrjänän emännän siunatusta tilasta. Emäntä ajaa kirkonmiehet ulos. Josefiina koettaa selvitellä Yrjänän emännän ja isännän tulehtuneita välejä. Antti tulee juovuksissa räyhäämään vaimolleen Josefiinan läsnä ollessa, ja hieman myöhemmin asioita selvitetään raihnaiseksi käyneen Josefiinan kamarissa. Synnytys on Antille tiukka paikka, mutta hän pyrkii tilanteen herraksi. Kun Tuomas on parivuotias, Antti vieroksuu häntä edelleen. Kaikki puhuvat ”Selman pojasta”. Eräänä kohtalokkaana kesäpäivänä Tuomas putoaa Yrjänän läheisyydessä raivoavan kosken kuohuihin. Antti ryntää pelastamaan poikaa ja onnistuu. Tällöin hän toteaa Tuomaksen vihdoinkin omaksi pojakseen.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

HenkilötMuokkaa

 Mirjami Kuosmanen  … Yrjänän emäntä ja perijätär, Selma  
 Edvin Laine  … Yrjänän isäntä, Antti  
 Aino Lohikoski  … Josefiina Turunen  
 Esko Vettenranta  … Sauli Utti  
 Veikko Linna  … Samuel Utti  
 Liisa Autere  … Yrjänän piika, Mari  
 Aku Peltonen  … Yrjänän renki, Aakusti  
 Toppo Elonperä  … Iisakki  
 Veikko Huuskonen  … pastori Eljas Kaarto  
 Jalmari Rinne  … rovasti  

HuomioitaMuokkaa

Toivo Särkkä kirjoitti Yrjänän emännän syntiin synkän lopun, jossa haudotaan itsemurhaa ja Antti jättää Selman. Laine muutti loppuratkaisun valoisammaksi yhdessä toimittaja Olavi Vesterdahlin kanssa. Selman poikaa Tuomasta esitti vuonna 1942 syntynyt Jarmo Laine, Edvin Laineen ja Mirjam Noveron esikoinen, joka kuoli keuhkokuumeeseen talvella 1944.[1]

VastaanottoMuokkaa

Yrjänän emännän synnin kaupallinen menestys oli Helsingissä sangen huono, mutta Tampereella sitä vastoin erittäin hyvä. Suomen muissa kaupungeissa elokuva sai hieman vuoden keskiarvoa paremman yleisömenestyksen.[1]

Uusi Suomi arvioi Yrjänän emännän synnin voitoksi Edvin Laineelle. Lehti piti elokuvaa ”huolellisena ja varmana työnä”, joskin Laineen teatteritausta näkyi esimerkiksi runsaissa ”sisään- ja ulosmenoissa”. Helsingin Sanomat arvosteli ohjaustyötä teatterinomaiseksi ja käsikirjoitusta leimallisen kirjalliseksi; ”--- mitä parempi aikaansaannos on, sitä selvemmin siinä näkyvät myös viat”, lehden elokuvakriitikko summasi. Aikalaiskriitikot antoivat kunniaa myös Yrjänän emännän synnin kuvaajalle Armas Hirvoselle ja säveltäjälle Väinö Haapalaiselle. Kuosmasen, Laineen ja Vettenrannan roolitulkinnat saivat kiitosta. Suomen Sosialidemokraatti kirjoitti Haapalaisen musiikista: ”--- hän löytää herkästi elokuvan tekstissä piilevät tunne- ja maalaukselliset arvot, kuten esim. koskenpauhun taustasäveleissä, tappelumyötäilyssä ja suuressa loppuhuipennuksessa”.[3]

Televisiossa Yrjänän emännän synti esitettiin ensimmäisen kerran 21. syyskuuta 1974. Elokuva on julkaistu myös DVD:nä.

LähteetMuokkaa

  • Suomen kansallisfilmografia 3, Suomen elokuva-arkisto 1993, ISBN 951-37-1019-X
  • Elonet Yrjänän emännän synti

ViitteetMuokkaa

  1. a b c Suomen kansallisfilmografia 3, s. 235.
  2. Suomen kansallisfilmografia 3, sivu 232
  3. Suomen kansallisfilmografia 3, s. 234 ja 235.