Avaa päävalikko

Yhtenäinen Venäjä (ven. Единая Россия, Jedinaja Rossija) on Venäjän valtapuolue, joka tukee vallitsevaa presidentti Vladimir Putinin ja pääministeri Dmitri Medvedevin hallituksen politiikkaa.[2] Viimeisimpien, vuoden 2016 vaalien jälkeen Yhtenäisellä Venäjällä on ollut kahden kolmasosan enemmistö alahuoneen, eli duuman paikoista.[7] Puolueella on ainoastaan epävirallinen vaikutus ylähuoneessa eli liittoneuvostossa, koska liittoneuvosto ei tunnusta poliittisia edustusryhmiä toiminnassaan.[8]

Yhtenäinen Venäjä
Единая Россия

Yhtenäinen Venäjä.logo.svg

Perustettu 1. joulukuuta 2001 (17 vuotta sitten)
Johto Dmitri Medvedev
Ideologia keskustalaisuus[1][2]
konservatismi[2]
valtiojohtoisuus[1]
Toimisto Vannii pereulok 3 D,
129110 Moskova[3]
Jäsenmäärä 2,01 milj. (2011)[4]
Liittoneuvosto[5]
125 / 170
Valtioduuma[6]
341 / 450
Nuorisojärjestö Yhtenäisen Venäjän Nuori Kaarti
Kotisivu www.er.ru

Vladimir Putin on ollut keskeinen henkilö puolueen menestyksen takana. Samalla hänen myötävaikutuksellaan Yhtenäisestä Venäjästä on rakennettu hallinnon oma puolue.[9] Yhtenäinen Venäjä syntyi, kun Sergei Šoigun Yhtenäisyys ja entisen pääministerin Jevgeni Primakovin johtama Isänmaa – Koko Venäjä -puolueet yhdistyivät joulukuussa 2001.

HistoriaMuokkaa

”Yhtenäisyyden” syntyvaiheen tapahtumatMuokkaa

Yhtenäisen Venäjän edeltäjä oli ”Yhtenäisyys”-blokki, joka luotiin kolme kuukautta ennen joulukuun 1999 duumanvaaleja Juri Lužkovin johtaman ”Isänmaa - Koko Venäjä” -puolueen (OVR) vastapuoleksi. Perustamista tukemassa oli vahvasti Kremlin sisäpiiri, joka oli varma OVR:n voitosta. Se ei uskonut Yhtenäisyyden menestykseen, koska presidentti Boris Jeltsin oli erittäin epäsuosiossa ja pääministeri Vladimir Putinin suosio oli vielä minimaalista. Yhtenäisyys yritti mukailla OVR:n menestyskeinoja korostamalla pätevyyttä ja pragmaattisuutta. Karismaattinen Venäjän hätätilaministeri Sergei Šoigu valittiin puolueen puheenjohtajaksi.[10]

Syksyllä 1999 Putinin kansansuosio kasvoi kaksinumeroisissa luvuissa sen jälkeen, kun hän oli lähettänyt Venäjän armeijan Tšetšenian kapinoivaan tasavaltaan Moskovan kerrostaloräjähdysten ja tšetšeeni-islamistien joukkojen Dagestaniin suuntautuneen hyökkäyksen jälkeen. Putinin aloittama toinen Tšetšenian sota oli erittäin suosittu ja sotaretkeä esiteltiin positiivisessa valossa niin Boris Berezovskin johtamalla ORT-kanavalla kuin valtio-omisteisella RTR:lläkin.[11]

Duuman vaalit 1999Muokkaa

Vastoin puolueen perustajien oletuksia Yhtenäisyyden vaalikampanja oli menestys ja puolue sai 23,3 % äänistä ja huomattavasti enemmän kuin OVR, joka joutui tyytymään 13,3 % ääniosuuteen. Venäjän kommunistinen puolue oli vaalien suurin 24,35 ääniosuudellaan.[10][11] Pääministeri Putinin suosio oli siivittänyt Yhtenäisyyden voittoon.[11] Vaalitulos kertoi myös selvästi myös sen, että Putin oli ennakkosuosikki vuoden 2000 presidentinvaalin pudottaen näin aiemmat ehdokassuosikit Juri Lužkovin ja Jevgeni Primakovin pois presidenttikaavailuista. Jeltsin antoi Putinille lisää nostetta eroamalla presidentin tehtävistä 31. joulukuuta 1999 tehden Putinista vt. presidentin.[10]

Yhtenäisen Venäjän perustaminenMuokkaa

Alun perin Yhtenäisyys oli perustettu vain vaalipuolueeksi vuoden 1999 duuman vaaleja varten, mutta voiton jälkeen valtion virkamiehet alkoivat suunnitella puolueen muuttamista pysyväksi. Suuri määrä itsenäisinä duumaan valittuja edustajia kutsuttiin liittymään puolueen edustajaryhmään. Moni OVR:n edustajista liittyi myös mukaan lukien puheenjohtaja Lužkov.[10] Huhtikuussa 2001 OVR:n ja Yhtenäisyyden johtajat ilmoittivat yhteisessä julistuksessaan aloittavansa yhdistymisprosessin. Heinäkuussa 2001 ”Yhtenäisyyden ja Isänmaan liitto” piti ensimmäisen puoluekokouksensa ja 18. joulukuuta 2001 siitä tuli ”Yleisvenäläinen Yhtenäisyyden ja Isänmaan puolue”.[12]

Venäläistä poliittista keskustelua oli koko 1990-luvun hallinnut ”kommunismi vastaan kapitalismi” -vastakkainasettelu, mutta 1999–2000 vaalikaudelta alkaen Putin nosti esiin uuden syyn äänestää puolueettaan: vakaus. Tämä oli kansalaisiin vetoava lupaus vallankumouksellisen kaaoksen ja muutoksen vuosikymmenen jälkeen. Lukuun ottamatta Pohjois-Kaukasuksella jatkuvia sotatoimia Putin alkoi vakauttamaan venäläistä yhteiskuntaa.[11]

Venäjän oikeusministeriö rekisteröi puolueen 31. tammikuuta 2003. Maaliskuussa pidetyssä II puoluekokouksessa Sergei Šoigu jättäytyi puheenjohtajan paikalta Boris Gryzlovin hyväksi.[12] Puolue lyhensi nimensä nykymuotoonsa Yhtenäiseksi Venäjäksi 24. joulukuuta 2003.[2] Yhtenäisellä Venäjällä oli vuoden 2003 alussa noin 257 000 jäsentä. Edellä olivat Venäjän liberaalidemokraattinen puolue (n. 600 000 jäsentä) ja kommunistinen puolue (n. 500 000 jäsentä).[12]

Duuman vaalit 2003Muokkaa

Putinin presidenttikauden alkuvuosina Venäjän talous kehittyi vahvasti kasvaen jokaisena vuonna enemmän kuin aiempina vuosikymmeninä koskaan. Hänen kannatuksensa kansan keskuudessa oli reilusti yli 70 prosenttia. Venäjän taloudellinen elpymistä helpottivat huomattavasti tärkeiden vientituotteiden, kuten öljyn, kaasun ja raaka-aineiden, korkeat maailmanmarkkinahinnat.[11]

Lakiesitysten määrä kasvoi huomattavasti sen jälkeen, kun Yhtenäisestä Venäjästä oli tullut oli tullut duuman johtava puolue. Vuosina 1996–1999 presidentti allekirjoitti vain 76 prosenttia kolmannen käsittelyn läpäisseistä laeista. Sen sijaan vuosina 1999–2003 presidentti allekirjoitti jo 93 prosenttia laeista. Jeltsinin oli monesti tarvinnut turvautua asetusvaltaansa suurista asioista päättäessään, kun taas Putinin ei tarvinnut juuri koskaan. Yhtenäisen Venäjän valta-asema mahdollisti Putinin viedä useita laajoja perustavanlaatuisia uudistuksia läpi duumassa,[8] kuten 13 prosentin tasaveron, tuloverojen vähennykset, työmarkkinoiden korjaukset ja kansallisten monopolien murtamiset sekä uudet maankäyttöä ja oikeuskäytäntöä koskevat lait.[8][13][14] Yhtenäinen Venäjä korostautui Putinin linjan ehdottomana tukijana, mikä oli omiaan tuomaan puolueelle suurvoiton vuoden 2003 duuman vaaleissa, joissa se sai noin 36 prosenttia äänistä.[11]

Koko olemassaolonsa ajan Yhtenäinen Venäjä on ollut menestyksellinen käyttäessään hallintoa vastustajiensa heikentämiseksi. Esimerkiksi valtiojohtoiset tiedotusvälineet kuvasivat kommunistipuolueen tekopyhäksi ottaessaan vastaan rahaa useilta ”dollarimiljonääreiltä” vuoden 2003 vaalien aikana.[10] Yhtenäinen Venäjä vaati myös tiukempia äänestäjien ja puolueiden rekisteröintiehtoja ja nosti äänikynnyksen viidestä prosentista seitsemään prosenttiin.[11]

Oppositiopuolueet tekivät myös useita strategisia virheitä. Esimerkiksi Jabloko ja Oikeistovoimien liitto keskittyivät enemmän toisiansa vastaan taistelemiseen, mikä teki Yhtenäiselle Venäjälle helpommaksi kerätä liberaaleja äänestäjiä Putinin talousuudistusten taakse.[10] Oppositiopuolueet kompuroivat vuoden 2003 duuman vaaleissa. Kommunistipuoluekin sai vain 52 paikkaa, joka oli hurja pudotus vuoden 1999 vaaleissa saaduista 113 paikasta. Liberaalit oppositiopuolueet epäonnistuivat vielä pahemmin, kun Jabloko ja Oikeistovoimien liitto eivät edes onnistuneet ylittämään viiden prosentin äänikynnystä.[11]

Duuman vaalit 2007Muokkaa

 
Presidentti Vladimir Putin (oik.) kuvattuna Sergei Šoigun (vas.) ja Boris Gryzlovin (kesk.) kanssa Yhtenäisen Venäjän puoluekokouksessa 2007.

Talouden jatkaessa kasvuaan ja Putinin tehdessä kansansuosiota nauttivia toimia, kuten epäsuosittujen oligarkkien aseman heikentäminen, hän nautti suurta kansansuosiota. Vuoden 2004 presidentinvaaleissa hän oli saanut yli 70 prosenttia äänistä.[11]

Puoluekokouksessa 2007 Vladimir Putin valittiin johtamaan Yhtenäistä Venäjää vuoden 2007 duuman vaaleihin. Samalla varapääministerinä toiminut Dmitri Medvedev nimitettiin puolueen ehdokkaaksi tulevaan presidentinvaaliin.[2] Duuman vaalit olivat jälleen menestys Yhtenäiselle Venäjälle, kun se sai 64,3 prosenttia äänistä ja 315 paikkaa. Lisäpaikkoja tuli 92, vaikka kampanjaa kuvailtiin vaisuksi. Vaalien kakkonen oli kommunistinen puolue, joka jäi kauas valtapuolueen taakse 11,57 prosentin ääniosuudellaan. Vladimir Putin oli ainut nimi puolueen ehdokaslistalla, joten hänen suosionsa siivitti myös puolueen voittoon.[11]

Kremlin ja Yhtenäisen Venäjän vaikutuksesta perustettu näennäisoppositiopuolue vasemmistolainen Oikeudenmukainen Venäjä (ven. Справедливая Россия) sai vaaleissa 38 paikkaa ja 7,7 % äänistä. Oikeudenmukainen Venäjä perustettiin viemään kannatusta kommunisteilta, jotka taas eivät tue Putinia ja Yhtenäistä Venäjää. Kremlin ja Yhtenäisen Venäjän apupuolueena toimii peitellymmin myös liberaalidemokraattinen puolue.[15][16] Kremliä ja Putinia tukevilla duumassa oli siis vuoden 2007 vaalien jälkeen 393 paikkaa 57-paikkaisen kommunistisen puolueen edustaessa oppositiota.

Vaalien aikana äänestäjät, oppositiopuolueet ja vaalitarkkailijajärjestö GOLOS syyttivät puoluetta useista perustuslaissa säädettyjen vaalilakien rikkomuksista.[17] Vaaleja leimasivat myös Yhtenäisen Venäjän tapa käyttää hallintokoneistoa vaalimenestyksenssä takaamiseksi. Viranomaiset painostivat ihmisiä äänestämään puoluetta ja liittymään sen jäseniksi. Miliisi- ja muut viranomaiset vaikeuttivat tai estivät opposition vaalitoimintaa, kokoontumisia ja ehdolle asettamisia.[18] Samoin työpaikoilla esimiehet, kollegat ja työnantajat painostivat äänestämään Yhtenäistä Venäjää.[16] Keskustelua länsimaissa herättivät myös Yhtenäisen Venäjän saamat kannatusluvut Pohjois-Kaukasiassa.[19] Naapuritasavallassa Ingušiassa 99 prosenttia äänestäjistä sanottiin äänestäneen ja näistä käytännössä kaikkien antaneen äänensä Yhtenäiselle Venäjälle, vaikka tarkkailijoiden mukaan äänestysprosentti oli pikemminkin lähempänä kahdeksaa prosenttia.[20]

Lainsäädännön linja muuttui vuoden 2007 vaalien jälkeen. Terrorisminvastainen lainsäädäntö, suuret lisäykset sosiaalibudjettiin ja uusien suurten valtionyhtiöiden perustamiset nousivat tärkeiksi hankkeiksi taloudellisten uudistusten kustannuksella.[8]

Medvedev presidentiksi, Putin pääministeriksiMuokkaa

Vuoden 2008 presidentinvaaliin Yhtenäinen Venäjä oli nimittänyt Putinin seuraajaksi Dmitri Medvedevin, jonka Putin hyväksyi. Valinta oli käytännössä tällä selvä ja itse vaalissa Medvedev sai vaalissa noin 70 % äänistä. Medvedev ei osallistunut vaaliväittelyihin tai tv-ohjelmiin, mutta oli muista ehdokkaista reilusti enemmän esillä tiedotusvälineissä. Ensitöikseen presidenttinä Medvedev nimitti Putinin pääministerikseen. Alkuvuodesta 2008 Yhtenäinen Venäjä muutti sääntöjään siten, että puolueen puheenjohtajaksi voitiin valita ei-jäsen. Putin hyväksyikin 15. huhtikuuta 2008 valintansa Yhtenäisen Venäjän puheenjohtajaksi, mutta ilmoitti, ettei tämä tarkoittaisi hänen ottavan puolueen jäsenyyttä. Medvedev ei myöskään suostunut presidenttinä ottamaan puolueen jäsenyyttä.[10]

Venäjä ajautui muun maailman tapaan talouskriisiin 2008–2009. Lokakuussa 2009 järjestetyt alue- ja paikallisvaalit olivat ensimmäiset merkittävät vaalit kriisin alettua. Yhtenäinen Venäjä voitti vaalit selvästi, mutta oppositio syytti puoluetta rikkomuksista ja laajasta vaalivilpistä. Opposition lisäksi monet vaalitarkkailijat pitivät vaaleja ei-demokraattisina, muun muassa Jablokon johtaja Sergei Mitrohin syytti viranomaisia puolueensa toiminnan sabotoinnista vaalien alla.[21]

Vuoden 2011 duuman vaalien alla puolueen kannatus oli selvästi laskussa ja ovensuukyselyissä sen kannatukseksi mitattiin VTsIOM:n mukaan 48,5 % ja FOM:n mukaan 46 %.[22] Yhtenäinen Venäjä sai lopulta vaaleissa 49,3 prosenttia äänistä ja 238 paikkaa 450-paikkaiseen duumaan. Vaaleihin liittyneet vilppiepäilyt johtivat mielenosoituksiin ja Yhtenäistä Venäjää syytettiin tulosten manipuloinnista. Boris Gryzlov erosi puhemiehen paikalta joulukuussa 2011. Eroilmoituksella arveltiin pyrkivän rauhoittamaan protesteja.[23]

OrganisaatioMuokkaa

 
Vladimir Putin Yhtenäisen Venäjän IX puoluekokouksessa 15. huhtikuuta 2008.

Maaliskuun 2008 presidentinvaalin jälkeen noin 30 % venäläisistä arveltiin olevan lojaaleja Yhtenäiselle Venäjälle.[10] Puolue ilmoitti vuonna 2011 jäsenmääräkseen 2,01 miljoonaa.[4] Yhtenäisen Venäjän nuorisojärjestö on vuonna 2005 perustettu Yhtenäisen Venäjän Nuori Kaarti, jolla on noin 170 000 jäsentä.[2]

Yhtenäinen Venäjä on suuri ja kirjava puolue. Tämän takia puolueen sisällä on erinäisiä ryhmiä. Puolueen sisällä on katsottu olevan ainakin markkinamyönteisten, sosiaalidemokraattien, isänmaallisten ja moraalikysymyksiin keskittyvien ryhmät.[8]

PuolueohjelmaMuokkaa

Yhtenäinen Venäjä on määritellyt ideologiakseen vakautta ja kehitystä korostavan ”venäläisen konservatismin”.[24] Samoin se katsoo olevansa poliittisella kentällä keskustalainen.[25] Ulkopuoliset tarkkailijat ovat kuvailleet sen ideologiaa myös putinismiksi.[26][27] Puolue onkin käyttänyt yhtenä tunnuslauseenaan ”План Путина – Победа России!” (Plan Putina – Pobeda Rossii!, suom. Putinin suunnitelma – Venäjän voitto!).

Vuoden 2003 puolueen poliittisessa manifestissa Tie kansalliseen menestykseen Yhtenäinen Venäjä ilmoitti tehtäväkseen kerätä yhteen Venäjän vastuulliset poliittiset voimat pyrkien kaventamaan eroja rikkaiden ja köyhien välillä, vanhojen ja nuorten, valtion, talouden ja yhteiskunnan välillä. Talouden tulisi yhdistellä valtionsääntelyä ja vapaita markkinoita ja jakaa talouden kasvun voittoja myös vähäosaisemmille. Puolue hylkää vasemmisto-oikeisto-jaottelun tukiessaan ”poliittista sentrismiä”, jonka tulisi yhdistää kaikki yhteiskunnan osa-alueet.[12] Tämän lisäksi virallinen puolueohjelma korosti pragmaattisuutta ja antiradikalismia. Puolue on kuvaillut olevansa Venäjän niin tsaristisen kuin kommunistisenkin valtiollisen perinteen jälkeläinen perillinen.[28]

Yhtenäinen Venäjä on aina korostanut olevansa Vladimir Putinin politiikan ehdoton tukija, mikä on ollut sen menestyksen salaisuus. Vuonna 2008 tehdyn mielipidetutkimuksen mukaan venäläiset yhdistävät puolueeseen markkinataloussuuntauksen, kommunismin vastaisuuden, maltillisen länsimielisen ulkopolitiikan ja tiukan linjan kapinallisia vähemmistöalueita, kuten Tšetšeniaa, kohtaan. Tällaisia poliittisia arvoja tukevat äänestäjät todennäköisimmin Yhtenäistä Venäjää. Tutkimus osoitti myös, että venäläiset pitivät talouden kehitystä Yhtenäisen Venäjän ja Putinin ansiona.[10]

Ulkomainen media ja tarkkailijat ovat kuvailleet Yhtenäistä Venäjää ”presidentin puolueeksi”, jonka pääasiallisena tarkoituksena on turvata Kremlin valta. Suuri enemmistö Venäjän viranomaisista on puolueen jäseniä, minkä takia sitä on kuvailtu ”viralliseksi puolueeksi” tai "hallinnon puolueeksi". Näiden piirteidensä takia sitä pidetään ”valtapuolueena”.[29]

Vuoden 2005 alussa muutama puolueaktiivi ehdotti kolmen siiven luomista puolueen sisälle (oikeisto, keskusta ja vasemmisto). Keskustelu loppui kuitenkin lyhyeen presidentinhallinnosta tulleen tyrmäyksen jälkeen. Vuodesta 2006 lähtien monet puolueen johtohenkilöistä ovat käyttäneet käsitettä ”suvereeni demokratia” sen jälkeen, kun hallinnon ideologi Vladislav Surkov kehitti sen kuvaamaan Venäjän järjestelmää.lähde?

Kansainväliset suhteetMuokkaa

Yhtenäinen Venäjä on tavoitellut Euroopan kansanpuolueen (EPP) jäsenyyttä.[30] Puolueen kerrottiin myös vuonna 2008 käyneen neuvotteluja jäsenyydestä kristillisdemokraattisen Centrist Democrat Internationalin kanssa.[31]

Suomesta kokoomuksen ja keskustan poliitikkoja on käynyt vierailemassa Yhtenäisen Venäjän puoluekokouksissa.[30] Viron keskustapuolue solmi Yhtenäisen Venäjän kanssa yhteistyösopimuksen vuonna 2004. Latviassa puolestaan Harmonia-puolue solmi samankaltaisen sopimuksen 2009, minkä se hylkäsi vuonna 2017.[32] Itävallan vapauspuolueeen kanssa Yhtenäinen Venäjä solmi yhteistyösopimuksen vuoden 2016 lopulla. Sopimuksen mukaan puolueet konsultoisivat toisiaan ja vaihtaisivat näkemyksiään muun muassa kansainvälisiin suhteisiin liittyvissä kysymyksissä.[33] Keväällä 2017 kerrottiin Yhtenäisen Venäjän tehneen samankaltaisen sopimuksen Italian Pohjoisen liiton kanssa.[34]

Israelissa puolueella on ollut yhteystoimisto Kadiman kanssa tehdyn sopimuksen myötä.[35] Puolue solmi myös strategisen yhteistyösopimuksen Kiinan kommunistisen puolueen kanssa vuonna 2009.[36] Yhtenäinen Venäjä on keskustellut kiinalaisten kanssa kokemuksista yhden puolueen järjestelmästä ja talouspolitiikan johtamisesta.[37]

VaalimenestysMuokkaa

Duuman vaalit

Vuosi Ääniosuus Äänimäärä Paikkoja Tulos
2003 37,6 % 22 779 279
225 / 450
enemmistö
2007   64,3 %   44 714 241
315 / 450
määräenemmistö
2011   49,3 %   32 448 000
238 / 450
enemmistö
2016   54,2 %   28 271 600
343 / 450
määräenemmistö

LähteetMuokkaa

  1. a b Russia Parties and Elections in Europe. 2011. Viitattu 7.5.2015. (englanniksi)
  2. a b c d e f Everything you need to know about United Russia party tass.com. 22.12.2017. TASS. Viitattu 28.12.2018. (englanniksi)
  3. Minjust.fu
  4. a b Minjust.ru
  5. Члены Совета Федерации РФ - члены партии «Единая Россия» er.ru. Yhtenäinen Venäjä. Viitattu 28.12.2018. (venäjäksi)
  6. Фракции duma.gov.ru. Venäjän valtioduuma. Viitattu 28.12.2018. (venäjäksi)
  7. Hirvonen, Saara & Kuusisalo, Mikko: Presidentti Putinin puolue voittaa Venäjän parlamenttivaalit yle.fi. 19.9.2016. Yle Uutiset. Viitattu 30.12.2018.
  8. a b c d e Remington, Thomas F. & White, Stephen (toim.): ”Parliamentary Politics in Russia”, Developments in Russian Politics 7. New York: Palgrave Macmillan. ISBN 9780230224490. (englanniksi)
  9. Novaja Gazeta
  10. a b c d e f g h i Hale, Henry E. & White, Stephen: Developments in Russian Politics 7. Russia's political parties and their substitutes. New York: Palgrave Macmillan. ISBN 9780230224490. (englanniksi)
  11. a b c d e f g h i j McFaul, Michael; Stoner-Weiss, Kathryn & White, Stephen (toim.): ”Elections and Voters”, Developments in Russian Politics 7. New York: Palgrave Macmillan. ISBN 9780230224490. (englanniksi)
  12. a b c d White, Stephen: ”The Political Parties”, Developments in Russian Politics. Duke University Press. ISBN 0822335220. (englanniksi)
  13. The Putin Paradox 24.6.2004. American Progress. Viitattu 2.3.2010. (englanniksi)
  14. Sharlet, Robert: ”In Search of the Rule of Law”, Developments in Russian Politics. Duke University Press. ISBN 0822335220. (englanniksi)
  15. Hs.fi., Ulkomaat Yhtenäinen Venäjä murskavoittoon Venäjän vaaleissa
  16. a b http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Satelliittipuolueet+tarpeen+voittajalle/1135232292595
  17. Russians complain of being pressured to vote 29.3.2009. International Herald Tribune. Viitattu 13.4.2010. (englanniksi)
  18. Helda.helsinki.fi
  19. Big Putin vote in Chechnya has locals puzzled Reuters. 3.12.2007. Viitattu 3.12.2007. (englanniksi)
  20. Russia's election. How it was rigged economist.com. 3.12.2007. The Economist. Viitattu 3.12.2007. (englanniksi)
  21. Kremlin nykyjohto voitti sunnuntain alue- ja paikallisvaalit yle.fi. 11.10.2009. Yle Uutiset. Viitattu 28.12.2018.
  22. Putinin puolue kärsimässä rökäletappion is.fi. 4.12.2011. Taloussanomat. Viitattu 28.12.2018.
  23. Gutterman, Steve: Russian speaker quits in bid to cool election fury 14.12.2011. Reuters. Viitattu 28.12.2018. (englanniksi)
  24. Er.ru
  25. Предвыборная программа Политической партии "Единая Россия" "Центризм, которым руководствуется "Единая Россия" - это не идеология в привычном смысле слова. Мы не призываем к абстрактному "светлому будущему", которое привлекает левых и правых романтиков. Центризм - это прагматизм, способность решать реальные проблемы реальных людей."
  26. aei.org
  27. The Russian Monitor
  28. Edinros.ru Kuollut linkki, Huhtikuu 2010
  29. esim. http://www.globalsecurity.org/wmd/library/news/russia/2005/russia-050616-rianovosti02.htm Fpc.org.uk
  30. a b Kotkavirta, Johannes: Myös kokoomuksella tiiviit välit Yhtenäiseen Venäjään is.fi. 16.12.2014. Ilta-Sanomat. Viitattu 18.5.2016.
  31. ЕР вступает в Центристский демократический интернационал gazeta.ru. 27.6.2008. Gazeta.ru. Viitattu 28.12.2018. (venäjäksi)
  32. Latvia's Saskaņa party ditches agreement with Putin's United Russia news.err.ee. 9.10.2017. ERR News. Viitattu 28.12.2018. (englanniksi)
  33. Putin’s United Russia Signs Cooperation Agreement With Far-Right Austrian Party The Moscow Times. 19.12.2016. Viitattu 28.12.2018. (englanniksi)
  34. Seddon, Max & Politi, James: Putin’s party signs deal with Italy’s far-right Lega Nord ft.com. 6.3.2017. Financial Times. Viitattu 29.12.2018. (englanniksi)
  35. "Russian PM Putin to open official party branch in Israel" Haaretz. Viitattu 18.5.2016. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  36. Partido Rusia Unida y el Partido Comunista de China firman acuerdo de cooperación estratégica mundo.sputniknews.com. 2.6.2009. Sputnik News. Viitattu 28.12.2018. (espanjaksi)
  37. Kommersant.ru [vanhentunut linkki]

Aiheesta muuallaMuokkaa