Yhdysvaltain presidentinvaalit 1972

Yhdysvaltojen 1972 vaaleja sävytti Vietnamin sota. Suosittu Alabaman kuvernööri George Wallace pyrki sodanvastaisuudellaan demokraattien ehdokkaaksi, mutta hän halvaantui murhayrityksessä ja virka jäi häneltä haaveeksi. Demokraattien ehdokkaana vaaleissa oli lopulta George McGovern vastassaan istuva presidentti Richard Nixon.

Yhdysvaltain presidentinvaalit 1972
Yhdysvallat
1968 ←
7. marraskuuta 1972 → 1976

538 valitsijamieskokouksen valitsijamiesääntä
270 valitsijamiesääntä tarvitaan voittoon
Äänestysprosentti 55,2 %[1] Laskua 5,7 %-yks.
  Richard Nixon George McGovern
Ehdokas Richard Nixon George McGovern
Puolue Republikaanit Demokraatit
Kotiosavaltio Kalifornia Etelä-Dakota
Varapresidenttiehdokas Spiro Agnew Sargent Shriver
Valitsijamiesäänet 520 17
Voitetut osavaltiot 49 1 + DC
Äänet 47 168 710 29 173 222
Kannatus 60,7 % 37,5 %

Punaisissa osavaltioissa Nixon voitti valitsijamiehet ja sinisissä McGovern.
Kulta merkitsee Hospersia äänestänyttä valitsijamiestä. Numerot kertovat jokaisen osavaltion valitsijamiesäänten määrän. [2]

Presidentti ennen vaaleja

Richard Nixon
Republikaanit

Uusi presidentti

Richard Nixon
Republikaanit

Nixon valittiin Yhdysvaltain presidentiksi suurella äänivyöryllä. Nixonin konservatiivisuus vetosi etenkin traditionalisteihin, jotka olivat voimistuneet Yhdysvalloissa 1960-luvun poliittisen ja yhteiskunnallisen kuohunnan seurauksena. Nixonista tuli hippiliikkeen vastustajien sankari, "hiljaisen enemmistön" puolustaja. Vuoden 1972 vaalien on nähty entisestään syventäneen maan kahtiajakautuneisuutta ja vastakkainasettelua.

Nixonin toinen presidenttikausi jäi kuitenkin lyhyeksi, koska hän erosi kesken virkakauden Watergate-skandaalin vuoksi. Hänen tilalleen nousi varapresidentti Gerald Ford.

Vaalit ovat tähän asti viimeiset, joissa republikaaniehdokas on kyennyt voittamaan itselleen Minnesotan osavaltion valitsijamiehet.

Esivaalit

muokkaa

Senaattori Edward M. Kennedy oli vahva ennakkosuosikki demokraattipuolueen ehdokkaaksi vuoden 1972 vaaleihin, mutta lopulta hän ei lähtenyt ehdokkaaksi autokolarinsa ja siinä tapahtuneen sihteerinsä oudon kuolemantapauksen vuoksi (Chappaquiddickin sillan onnettomuus). Ehdokkaaksi valittiin Wallacen vammautumisen jälkeen suurella enemmistöllä McGovern.

 
Lapset tervehtivät Richard Nixonia vaalikampanja-aikana.

Nixon keräsi 68 prosentin kannatuksen ja tuli valituksi ehdokkaaksi puolustamaan virkaansa.

Tulokset

muokkaa
  • Richard Nixon Republikaani 47 168 710 ääntä (60,7 %) 520 valitsijamiestä
  • George McGovern Demokraatti 29 173 222 ääntä (37,5 %) 17 valitsijamiestä
  • John G. Hospers 3 674 ääntä (0 %) 1 valitsijamies
    Virginialainen valitsijamies oli sitoutunut äänestämään Nixonia, mutta muutti mieltään.
  • John G. Schmitz American Independent 1 100 868 ääntä (1,4 %) ei valitsijamiehiä
  • Linda Jenness 83 380 ääntä (0,1 %) ei valitsijamiehiä
  • Benjamin Spock 78 759 ääntä (0,1 %) ei valitsijamiehiä

Lähteet

muokkaa
  1. Voter Turnout in Presidential Elections Kalifornian yliopisto, Santa Barbara. Viitattu 9.2.2021. (englanniksi)
  2. Savage, David G.: Electoral College's Critics Have Exhibit A 9.11.2000. Los Angeles Times. Viitattu 6.2.2021. (englanniksi)