Wikipedia

Yö ja päivä (näytelmä)

Aleksis Kiven näytelmä

Yö ja päivä (ruots. Natt och dag) on Aleksis Kiven vuonna 1867 kirjoittama näytelmä. Tyylilajiltaan se on draama ja siinä on yksi näytös. Näytelmän kantaesitys annettiin Oulussa heinäkuussa 1875.[1] Yö ja päivä kuuluu Kiven myöhäiskauden teoksiin ja sitä on esitetty suhteellisen harvoin. Juonena on kauan kestänyt sukuriita, joka mutkistuu, kun toraisten maatalojen tytär ja poika rakastuvat toisiinsa.[3]

Yö ja päivä
Kirjoittaja Aleksis Kivi
Kirjoitettu 1867[1]
Alkuperäiskieli suomi
Tyylilaji draama
Tapahtumapaikka ja -aika Savo, Saimaan ranta
Kantaesitys 23. heinäkuuta 1875[2]
Kantaesityspaikka Suomalainen Teatteri, Oulu[1]
Henkilöt
Henkilöt
  • Keimo, talonisäntä
  • Mannila, talonisäntä
  • Anna, Keimon vaimo
  • Saara, Mannilan vaimo
  • Liisa, Keimon ja Annan tytär
  • Tapani, Manniloiden poika
  • Kerttu, eräs vanha akka

Kirjoittaminen ja julkaisu muokkaa

Kivi kirjoitti Yön ja päivän vuosina 1866–1867. Se ilmestyi 1867 asessori Per Theodor Stolpen kustantamana.[1][4][5]

Esitykset muokkaa

Suomalainen Teatteri ja Suomen Kansallisteatteri muokkaa

Yö ja päivä sai kantaesityksensä Oulussa 1875. Esityskertoja oli kertynyt kesään 1917 mennessä yhteensä viisitoista. Esimerkiksi Kiven Nummisuutarit sai ensi-iltansa Suomalaisessa Teatterissa niin ikään 1875, ja sitä oli esitetty kesään 1917 mennessä 150 kertaa.[6]

Suomalainen Teatteri esitti Yötä ja päivää vuosina 1881, 1891 ja 1901. Teatteri vaihtoi nimensä Suomen Kansallisteatteriksi, ja siellä näytelmää esitettiin 1904 ja 1957. Kansallisteatteri esitti Yön ja päivän myös Kiven satavuotisjuhlan yhteydessä lokakuussa 1934 ja Kiven kuoleman satavuotismuistotilaisuudessa joulukuussa 1972.[7]

Yön ja päivän ensiesitys kesällä 1875 meni jossain määrin pieleen. Kirjailija ja teatterinjohtaja Jalmari Finne kertoo joulukuussa 1911 julkaistussa artikkelissa: "Näyttämöllä vallitsi kesäyön suloinen hämärä, sillä öljylamput, jotka valoa loivat, olivat kierretyt mahdollisimman pienelle liekille. Jo oli se hetki tullut, jolloin sokea tyttö saa näkönsä jälleen." Sattui kuitenkin kommellus: merilyhty, jonka oli määrä luoda auringonvaloa hetkenä, jolloin sokea tyttö saa näkönsä takaisin, ei toiminut odotetusti. Sokea tyttö eli Liisa joutui oikomaan käsiään kohti olematonta aurinkoa ja replikoimaan pimeydessä auringonvalon kauneudesta. Kömmähdykset jatkuivat, kun näyttelijät sekoilivat vuorosanojensa kanssa. Auringonvalokin paistoi lopulta päinvastaisesta suunnasta kuin mistä Liisa oli sanonut sen nähneensä. Liisan rooli näytteli Ida Aalberg.[8]

Aalberg näytteli Liisaa Suomalaisessa Teatterissa myös 1881. Muita Liisoja ovat olleet esimerkiksi Henny Valjus (1934) ja Soila Komi (1972). Liisan mielitiettyä Tapania ovat näytelleet muun muassa Bruno Böök (1881), Unto Salminen (1934) ja Arto Tuominen (1972).[7]

Talonisäntä Keimoa ovat näytelleet muun muassa Iisakki Lattu (1891), Aku Korhonen (1934) ja Lauri Leino (1972). Lattu teki myös Keimon vihamiehen Mannilan roolin 1901 ja 1904. Vuonna 1957 Mannilaa näytteli Kansallisen Pienellä näyttämöllä Holger Salin ja vuonna 1972 Pentti Irjala.[7]

Keimon vaimon Annan ovat saaneet näytelläkseen muun muassa Kirsti Sainio (1891), Asta Backman (1957) ja Leena Häkinen (1972). Mannilan vaimon Saaran roolin ovat näytelleet muun muassa Emmi Jurkka (1934), Kaisu Leppänen (1934 ja 1957) ja Eila Peitsalo (1972). Kertun roolin ovat näytelleet muun muassa Aurora Aspegren (1881), Hilda Pihlajamäki (1904) ja Henny Valjus (1972).[7]

Emmi Jurkka sai laajalti kehuja Saara-tulkinnastaan vuonna 1934. Samassa tuotannossa Liisaa näytellyt Henny Valjus sai niin ikään myönteiset arvostelut.[9]

Muut teatterit muokkaa

Suomen Maaseututeatteri esitti Yön ja päivän 1906–1907 ja 1908–1909. Tampereen Teatterissa teosta näyteltiin 1906, 1917 ja 1954–1955. Näytelmää on esitetty myös esimerkiksi Jyväskylän Työväen Teatterissa, Lahden Teatterissa ja Riihimäen Teatterissa.[7]

2000-luvulla Yötä ja päivää on näytelty Raision teatterissa. Mervi Rankilan ohjaama tuotanto esitettiin Kiven 170-vuotisjuhlavuoden kunniaksi syksyllä 2004. Liisaa näytteli Saara Santanen.[3] Kesällä 2017 Yö ja päivä näyteltiin Nurmijärven Taaborinvuorella Atro Kahiluodon ohjaamana.[10]

Ruotsinkielinen versio muokkaa

Svenska Teatern on esittänyt Yön ja päivän nimellä Natt och dag. Ensi-ilta oli 10. lokakuuta 1934 ja esityskertoja oli neljä.[7]

Juoni muokkaa

Yössä ja päivässä eletään Savon sydämessä kesäisen Saimaan rannalla. Keimon ja Mannilan perheet ovat olleet tukkanuottasilla jo pari vuosikymmentä. Syynä on isäntien erilaiset käsitykset vihollisen loitolla pitämisestä aikoinaan käydyssä taistelussa. Toraisat perheet joutuvat toisaalta tukahduttamaan vihanpitonsa, sillä jokapäiväinen toimeentulo vaatii keskinäistä kanssakäymistä. Eripuraa seuraa sivusta maalaisakka Kerttu kommentoiden, kysyen ja kauhistellen: "Kauhea viha! Mikä synnytti sen, mikä hirviö, mikä helvetin lohikäärme puhalsi sen siemenen näiden perheitten kohtuun?". Tilanne muuttuu ratkaisevasti, kun Keimon tytär Liisa ja Mannilan poika Tapani rakastuvat toisiinsa. Draaman huippukohdassa pikkutyttönä sokeutunut Liisa saa näkönsä takaisin ja huumaantuu näkemästään. Liisan ja Tapanin kihlauksen myötä sukuviha laantuu.[11]

Lähteet muokkaa

  1. ↑ a b c d KIVEN TEOKSET : Yö ja päivä Nurmijärven kunnan kulttuuripalvelut. Arkistoitu 12.11.2018. Viitattu 21.12.2018.
  2. ↑ Koskimies, 1953, s. 450
  3. ↑ a b Haapanen, Irmeli: Raision teatteri: Yö ja päivä 28.9.2004. Turun Sanomat. Arkistoitu 22.12.2018. Viitattu 21.12.2018.
  4. ↑ Kiven elämä ja tuotanto : Yö ja päivä. Näytelmä yhdessä näytöksessä Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS). Arkistoitu 23.10.2015. Viitattu 21.12.2018.
  5. ↑ Kivi digikirjastossa : Kiven ensipainokset SKS:n kirjastossa Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS). Arkistoitu 29.10.2015. Viitattu 21.12.2018.
  6. ↑ Koskimies, 1953, s. 447
  7. ↑ a b c d e f Ilona-tietokanta : Esityshaku: Yö ja päivä Teatterin tiedotuskeskus (TINFO) ja Teatterimuseo. Viitattu 21.12.2018.
  8. ↑ Finne, Jalmari: Iloisia juttuja Suomalaisesta Teatterista : Aurinko, joka ei noussut 1.12.1911. Helsingin Kaiku. Viitattu 22.12.2018.
  9. ↑ Koskimies, 1972, s. 327–328
  10. ↑ Aleksis Kivenrakkausjuhla: Kihlaus & Yö ja päivä Nurmijärven kunta. Viitattu 22.12.2018.
  11. ↑ Kihlaus, Yö ja päivä 22.10.2018. SAGA Egmont. Viitattu 22.12.2018.

Kirjallisuutta muokkaa

  • Kivi, Aleksis: Yö ja päivä, Lea, Alma, Margareta. Kriittinen editio. Toim. Pentti Paavolainen (päätoimittaja), Sakari Katajamäki, Ossi Kokko, Petri Lauerma, Juhani Niemi ja Jyrki Nummi. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2019.
  • Koskimies, Rafael: Suomen Kansallisteatteri 1902/1917. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1953.
  • Koskimies, Rafael: Suomen Kansallisteatteri II 1917–1950. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1972.

Aiheesta muualla muokkaa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Yö_ja_päivä_(näytelmä)&oldid=21751528”