Vjazma-Brjanskin kaksoistaistelu

toisen maailmansodan taistelu

Vjazma-Brjanskin kaksoistaistelu oli toisessa maailmansodassa Saksan ja Neuvostoliiton joukkojen välinen taistelu operaatio Barbarossan alkuvaiheilla, jonka tavoitteena oli Saksan eteneminen Moskovaan.

Vjazma-Brjanskin kaksoistaistelu
Osa Moskovan taistelua ja toisen maailmansodan itärintamaa
Päivämäärä:

30. syyskuuta – 21. lokakuuta 1941

Paikka:

Brjanskin ja Vjazman ympäristö, Neuvostoliitto

Lopputulos:

Saksan voitto

Osapuolet

 Saksa

 Neuvostoliitto

Komentajat

Saksa Fedor von Bock

Neuvostoliitto Andrei Jerjomenko
Neuvostoliitto Semjon Timošenko
Neuvostoliitto Georgi Žukov

Vahvuudet

1 500 000 sotilasta

ei tiedossa

Tappiot

ei tiedossa

80 000 kaatunutta
663 000 vangittua

Operaatio Taifuunin tavoitteena oli tuhota Neuvostoliiton viimeiset taistelukelpoiset joukot Moskovan edustalla ja saada Neuvostoliitto romahtamaan.[1]

Joukot

muokkaa

Sotamarsalkka Fedor von Bockin johtama Keskustan armeijaryhmä sisälsi seuraavat voimat [2][3]

Neuvostoliitto

muokkaa

[4]

Tavoite

muokkaa

Tuhota Moskovan edustalla olevat venäläiset joukot ja avata tie Moskovaan.selvennälähde?

Taistelujen kulku

muokkaa
 
Vjasma-Brjanskin taistelu

Hyökkäyksen aloitti 30. syyskuuta Guderianin 2. panssariryhmä. Sillä oli pisin matka edettävänä ja tavoitteena Orjolin alue.[5] Jo 3. lokakuuta joukot olivat edenneet Orjoliin, noin 200 kilometriä. Neuvostoliiton 13. armeija joutui väistymäänselvennä. Kaupunki oli täysin valmistautumaton[6], muun muassa raitiovaunut ajoivat reittejään panssarivaunujen saapuessa sinne.[7]selvennä Etenevät joukot motittivat kolme armeijaa, joissa oli yhteensä 26 divisioona, kahteen mottiin Brjanskin molemmin puolin.lähde?

Hoepnerin 4. panssariryhmä liittyi hyökkäykseen 2. lokakuuta ja eteni Roslavin alueelta kohti Moskovaa. Samaan aikaan Hothin 3. panssariryhmä lähti liikkeelle pohjoisempaa. Panssariryhmät 3 ja 4 kohtasivat toisensa 7. lokakuuta Vjasmassa. Mottiin oli jäänyt kuusi armeijaa, 55 divisioonaa.lähde?

10. lokakuuta puna-armeijan joukkojen johtoon nimitettiin kenraali Žukov[8].

Lopputulos

muokkaa

Neuvostoliitto kärsi katastrofaalisen tappion ja satoja tuhansia sotilaita kuoli, haavoittui tai jäi sotavangeiksi. Sotavankeja saatiin 663 000, lisäksi tuhottiin/vallattiin 5 000 tykkiä ja 1 200 panssaria.[9][10][11][12][13]

Lähteet

muokkaa
  • Paul Carell: Marssi Venäjälle. Gummerus, 1964. ISBN 951-20-6478-2
  • Konstantin Rokossovski: Sotilaan velvollisuus. Progress, 1982.
  • John Killen: Luftwaffe. WSOY, 1969.
  • William L. Shirer: Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho I-II. Gummerus, 2001. ISBN 951-20-4601-6
  • Alan Clark: Barbarossa. Quill, 1965. ISBN 0-688-04268-6
  • Peter McCarthy&Mike Syron: Panzerkrieg. Robinson, 2002. ISBN 1-84119-800-5
  • Guido Knopp: Wehrmacht. Gummerus, 2012. ISBN 978-951-20-9111-9
  • Theodor Plievier: Moskova. WSOY, 1965.
  • Kurt von Tippelskirch: Toisen maailmansodan historia 1-4. WSOY, 1962.

Viitteet

muokkaa
  1. Shirer II, s. 263
  2. Carell s. 132-139
  3. McCarthy-Syron s. 110-111
  4. Clark s. 148
  5. v. Tippelskirch 2, s. 379
  6. Rokossovski s. 58-59
  7. Knopp s. 116
  8. Rokossovski s. 67
  9. Carell s. 140
  10. McCarthy-Syron s. 111
  11. v. Tippelskirch 2, s. 382
  12. Knopp s. 117
  13. Shirer II s. 263
Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
  • Merkinnän syy: Taistelukuvaus pintapuolinen ja ainoastaan saksalaisten toimintaan keskittyvä.