Hermann Hoth
Kenraalieversti Hermann ”Papa” Hoth (12. huhtikuuta 1885 Neuruppin – 26. tammikuuta 1971 Goslar) oli saksalainen upseeri, joka johti saksalaisia sotilasyksiköitä Ranskassa ja itärintamalla. Sodan jälkeen hän oli kuusi vuotta vankilassa sotarikoksista.
Hermann Hoth | |
---|---|
Hermann Hoth oikeudenkäynnissä vuonna 1947. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 12. huhtikuuta 1885 Neuruppin, Saksa |
Kuollut | 25. tammikuuta 1971 (86 vuotta) Goslar, Länsi-Saksa |
Sotilashenkilö | |
Palvelusmaa(t) |
Saksan keisarikunta Weimarin tasavalta Natsi-Saksa |
Palvelusvuodet | 1903–1945 |
Taistelut ja sodat | |
Sotilasarvo | Kenraalieversti |
Kunniamerkit | Rautaristin ritariristi tammenlehvin ja miekoin |
Nimikirjoitus |
|
Sodan hyökkäysvaihe
muokkaaKenraaliluutnanttina Hoth johti XV moottoroitua armeijaa 10. marraskuuta 1938 alkaen ja osallistui Puolan offensiiviin. Onnistuneen Ranskan valloituksen jälkeen hänet ylennettiin jalkaväenkenraaliksi 19. heinäkuuta 1940. Operaatio Barbarossan aikana Hoth komensi 3. armeijan komentajana. Hänen tehtäväkseen tuli Kaunasin valtaus ja sen jälkeen yhdessä kenraali Guderianin joukkojen kanssa Minskin operaatio. Heidän onnistui motittaa 290 000 neuvostosotilasta Białystokin luona. Lokakuussa 1942 Hoth nimitettiin Ukrainassa taistelleen 17. armeijan komentajaksi ja hän palveli tässä yksikössä myös Stalingradin ja Kurskin taisteluissa. Lähimmillään hänen joukkonsa etenivät vain 20 kilometrin päähän Moskovasta.[1]
Reservissä ja syytteessä
muokkaaSyksyllä 1943 Saksan kärsittyä raskaita tappioita puna-armeijalle Adolf Hitler syrjäytti Hothin ja siirsi tämän reserviin.[1] Keväällä 1945 Hoth ehti vielä toimia komentajana Harz-vuoristossa. Sodan jälkeen Hoth tuomittiin Nürnbergin oikeudenkäynnissä 15 vuodeksi vankeuteen sotarikoksista, mutta vapautettiin kuuden vuoden jälkeen vuonna 1954.
Lähteet
muokkaa- ↑ a b Drakenlordh, Rikard: Toisen maailmansodan avainhenkilöt, s. 76. Suomentanut Kortesuo, Petri. Karisto, 2005. ISBN 951-23-4674-5
Aiheesta muualla
muokkaa- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hermann Hoth Wikimedia Commonsissa