Wikipedia

Vinny Appice

yhdysvaltalainen muusikko
(Ohjattu sivulta Vinnie Appice)

Vincent Samson ”Vinny” Appice (joissakin krediiteissä myös ”Vinnie”; s. 13. syyskuuta 1957 Brooklyn, New York) on yhdysvaltalainen rumpali. Parhaiten hänet muistetaan Black Sabbath- ja Dio-yhtyeiden rumpalina. Myös hänen isoveljensä Carmine Appice on rumpali.

Vinny Appice
Vinny Appice Heaven and Hellin konsertissa 2007.
Vinny Appice Heaven and Hellin konsertissa 2007.
Henkilötiedot
Koko nimi Vincent Samson Appice
Syntynyt13. syyskuuta 1957 (ikä 67)
Brooklyn, New York, Yhdysvallat
Muusikko
Tyylilajit heavy metal, hard rock
Soittimet rummut, perkussiot
Yhtyeet Black Sabbath
Dio
Heaven and Hell
Aiheesta muualla
www.vinnyappice.com

Uran alkuajat

muokkaa

Appice aloitti rumpujen soiton yhdeksänvuotiaana. Häntä opetti sama opettaja kuin veljeänsä Carminea. 16-vuotiaana Appice tapasi BOMF-yhtyeensä kanssa John Lennonin Record Plant -studioilla ja Lennon pyysi heitä avustamaan häntä ja Elton Johnia studiossa. Tämän jälkeen Appice oli mukana muutamassa John Lennonin projektissa ja myös videoilla.[1]

1970-luvun puolivälissä Appice liittyi Rick Derringerin yhtyeeseen ja oli mukana kolmella albumilla. Tämän jälkeen hän perusti Axis-yhtyeen, joka levytti yhden albumin, It's a Circus World, joka julkaistiin vuonna 1978. Yhtye kuitenkin hajosi pian managerointiongelmien takia.[2]

Black Sabbathissa

muokkaa

1980–1982

muokkaa

Syksyllä 1980 Appicea pyydettiin Black Sabbathiin, jonka rumpali Bill Ward oli eronnut kesken Pohjois-Amerikan kiertuetta. Laulaja Ronnie James Dio oli maininnut Appicen nimen ja yhtyeen kiertuemanageri otti yhteyttä Appiceen ja pikaisten koesoittojen jälkeen hän liittyi Sabbathiin ja kiertue jatkui.[3][2] Mielenkiintoisesti Appicea oli hieman aiemmin kysytty Sabbathin ex-laulajan Ozzy Osbournen uuteen sooloyhtyeeseen. Hän oli kuitenkin kuullut veljeltään, että Osbourne oli "täysin hullu tyyppi", ja ei näin ottanut tarjousta vastaan.[2]

Hän oli mukana vuoden 1981 Mob Rules- ja vuoden 1982 Live Evil -albumeilla. Ennen live-albumin julkaisua Dio kuitenkin erotettiin yhtyeestä albumin riitaisten miksaussessioiden jälkeen.[3] Sabbathin kitaristi Tony Iommi ja basisti Geezer Butler syyttivät Dioa sekä myös Appicea omien osuuksiensa korostamisesta miksauksessa, ja varsinkin Dion välit Butleriin ja Iommiin olivat tulehtuneet yhtyeen loppuaikoina.[3] Tämän jälkeen Dio perusti Dio-yhtyeen ja pyysi Appicen mukaan rumpaliksi. Appice suostui, koska halusi työskennellä Dion kanssa jatkossakin.

1991–1992

muokkaa

Ronnie James Dio oli palannut Black Sabbathin laulajaksi vuoden 1990 lopulla. Yhtyeessä oli tuolloin rumpalina Cozy Powell, mutta koska hänen ja Dion välit olivat kireät ja lisäksi myöhemmin Powell loukkaantui ratsastusonnettomuudessa, niin yhtye pyysi Appicen hänen tilalleen.[3] Kokoonpano levytti Dehumanizer-albumin, joka ei ollut kaikkien toivoma menestys vahvasta materiaalista huolimatta. Lisäksi kokoonpanon vanhat riidat alkoivat jälleen nousta esiin ja viimeiseksi niitiksi tuli ex-laulajan Ozzy Osbournen kutsu tulla lämmittelemään häntä hänen "jäähyväiskonsertteihinsa" Costa Mesaan marraskuussa 1992. Dio ei tähän suostunut ja noissa konserteissa hänen tilallaan nähtiin Rob Halford. Pian tämän jälkeen Appice ja Dio kokosivat Dio-yhtyeen uudelleen.

1998–1999

muokkaa

Black Sabbath oli tehnyt paluun alkuperäisellä kokoonpanollaan vuonna 1997. Rumpali Bill Ward sai kuitenkin lievän sydänkohtauksen keväällä 1998 ja ei pystynyt osallistumaan Sabbathin kesäkiertueelle ja näin ollen yhtye pyysi jälleen Appicen apuun. Appice oli mukana yhtyeen vuoden 1998 Euroopan kiertueella varsinaisena rumpalina ja oli myös varamiehenä vuoden 1999 Pohjois-Amerikan kiertueella, jos Ward ei pystyisikään soittamaan vielä kokonaista kiertuetta.[2]

Dio-yhtyeessä

muokkaa

1983–1989

muokkaa

Ronnie James Dio ja Appice perustivat Dio-yhtyeen vuonna 1983 erottuaan Black Sabbathista. Kitaristiksi tuli nuori irlantilainen Vivian Campbell ja basistiksi skotti Jimmy Bain, joka oli soittanut Dion kanssa Rainbow-yhtyeessä 1970-luvulla. Yhtyeen kolme ensimmäistä albumia Holy Diver (1983), The Last in Line (1984) ja Sacred Heart (1985) saivat hyvän vastaanoton ja myivät myös hyvin. Appice ja yhtye olivat myös mukana Dion organisoimassa Hear ’n Aid -hyväntekeväisyysprojektissa, joka levytti "Stars"-kappaleen.

Vuoden 1987 Dream Evil ei menestynyt enää aiempien albumien tavoin ja Ronnie James Dio päätti uudistaa yhtyettä radikaalisti ottamalla mukaan nuoria soittajia ja tämän myötä myös Appice jätti yhtyeen vuonna 1989.[2]

1993–1998

muokkaa

Erottuaan jälleen Black Sabbathista Dio ja Appice kokosivat Dio-yhtyeen uudelleen. Kitaristiksi tuli Tracy G ja basistiksi Jeff Pilson. Kokoonpano julkaisi studioalbumit Strange Highways (1993) ja Angry Machines (1996), jotka edustivat aiempaa raskaampaa linjaa, sekä live-albumin Inferno - The Last in Live (1998).

Dio-yhtyeen suosio ei kuitenkaan ollut tuolloin enää 1980-luvun veroista ja yhtye keikkaili lähinnä klubeilla ja pienemmillä areenoilla. Tähän kyllästyneenä Appice otti vastaan Black Sabbathin tarjouksen tulla tuuraamaan Bill Wardia vuoden 1998 kesän Euroopan kiertueelle.[2]

Heaven & Hell-yhtyeessä

muokkaa

2006–2010

muokkaa

Vuonna 2006 uutisoitiin, että Black Sabbathin Heaven and Hell -albumin tehnyt kokoonpano (Dio, Iommi, Butler ja Ward) lähtee kiertueelle vuonna 2007 nimikkeellä Heaven & Hell promotoidakseen Sabbathin The Dio Years -kokoelmaa. Tämä ei kuitenkaan aivan toteutunut, sillä Ward jäi pian pois projektista ja hänen tilalleen palasi luonnollisesti Vinny Appice. Tämä oli myös loogisempaa, sillä kokoonpano tulisi soittamaan vain Dion aikaisia Sabbath-kappaleita, joilla suureksi osaksi Appice oli alun perinkin ollut rumpalina.

Kokoonpano sai hyvän vastaanoton ja se julkaisi kaksi live-cd/dvd:tä sekä hyvin vastaanotetun studioalbumin The Devil You Know (2009) ja teki useita kiertueita. Yhtyettä kohtasi kuitenkin takaisku, kun vuoden 2009 syksyllä Diolla todettiin vatsasyöpä, johon hän lopulta kuoli toukokuussa 2010. Heaven & Hell soitti vielä yhden konsertin Dion muistolle kesällä 2010 High Voltage -festivaalilla. Glenn Hughes ja Jørn Lande lauloivat.

Muut yhtyeet ja projektit

muokkaa

1990-luvun alussa Appice oli mukana Mandy Lionin ja Jimmy Bainin kanssa World War III -nimisessä yhtyeessä, joka julkaisi samannimisen albumin. 2000-luvulla hän oli mukana 3 Legged Dogg -yhtyeessä yhdessä Bainin, Carlos Cavazon ja Chas Westin kanssa sekä Big Noize -projektissa, jonka muut jäsenet olivat Cavazo, Joe Lynn Turner ja Phil Soussan. Appice on vuosien varrella vieraillut myös useiden muiden artistien albumeilla.

Appicen viimeisin yhtye on nimeltään Kill Devil Hill, jossa hänen lisäkseen soittavat Rex Brown, Dewey Bragg ja Mark Zawon. Yhtyeen debyyttialbumi julkaistiin toukokuussa 2012.

Appice osallistuu usein myös "Drum Wars"-nimisiin rumpunäytöksiin yhdessä veljensä Carminen kanssa. Vinny pitää myös omia rumpuklinikoita.

Vuonna 2012 uutisoitiin myös, että Dio-yhtyeen elossa olevat alkuperäisjäsenet (Appice, Campbell, Bain sekä kosketinsoittaja Claude Schnell) lähtevät kiertueelle ja esittävät Dio-yhtyeen alkuajan materiaalia.[4]

Soittotyyli

muokkaa

Appice tunnetaan tavastaan lyödä rumpuja voimalla.[2] Hän on vuosien aikana käyttänyt isoja rumpusettejä, joissa on varsinkin useita tom tom -rumpuja mutta kuitenkin vain yksi bassorumpu. Appicen soittaminen näyttää eleettömältä ja kuulostaa raskaalta mutta on kuitenkin myös monipuolista filleineen, ja hänen jalkatekniikkaansa on myös kehuttu. Hänen Black Sabbathin ja Dion albumeilta tuttu rumpusoundinsa on hyvin tunnistettava. Hän käyttää dDrums-yhtiön rumpuja.[2] Aiempina vuosina hän on käyttänyt myös Ludwigin ja DW:n rumpuja.

Tunnustukset

muokkaa

Vuonna 2017 Appice nimettiin Hall of Heavy Metal Historyn jäseneksi.[5]

Yksityiselämä

muokkaa

Appice on sukujuuriltaan amerikanitalialainen, ja hän on naimisissa Justine Appicen kanssa.[6]

Diskografia

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  1. ↑ http://www.drummerworld.com/drummers/Vinnie_Appice.html artikkeli Drummerworld-sivustolla
  2. ↑ a b c d e f g h http://www.ultimate-guitar.com/interviews/interviews/vinny_appice_ronnie_was_into_heavy_music_and_thats_all_i_liked_to_play.html (Arkistoitu – Internet Archive) Appicen haastattelu Ultimate Guitar.com-sivustolla, kesäkuu 2011
  3. ↑ a b c d Garry Sharpe-Young: Never Say Die 1979–1997, RockDetector, 2003
  4. ↑ http://www.classicrockmagazine.com/news/viv-campbell-reboots-original-dio/ artikkeli aiheesta Classic Rock-lehdessä
  5. ↑ First Ever Hall of Heavy Metal History a Rockstar-Studded Success 8.2.2017. The Hall of Heavy Metal History. Viitattu 1.10.2018. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  6. ↑ http://www.bravewords.com/features/1000912 (Arkistoitu – Internet Archive) haastattelu Brave Words -sivustolla

Aiheesta muualla

muokkaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Vinny_Appice&oldid=22461578”