Vilho Rantanen (Vapaakirkko)

Vilho Einari Rantanen (16. helmikuuta 1899 Nurmo – 7. heinäkuuta 1978 Jyväskylä) oli suomalainen Vapaakirkon saarnaaja, sisälähetystyöntekijä, toimitussihteeri, päätoimittaja, kirjailija ja runoilija.

Vilho Rantanen
Vilho Rantanen 1960-luvulla
Henkilötiedot
Syntynyt	16. helmikuuta 1899 Nurmo
Kuollut	7. heinäkuuta 1978 (79 vuotta) Jyväskylä
Ammatti	Vapaakirkon saarnaaja, sisälähetystyöntekijä, toimitussihteeri, päätoimittaja, kirjailija, runoilija
Vanhemmat	Jaakko Rantamäki, myöh. Rantanen ja Sanna Rantamäki, Rantanen o.s. Kaataja
Puoliso	Jenny Wilhelma Rantanen, o.s. Auer
Lapset	Kari, Pentti, Paavo ja Anja
Kirjailija
Salanimi	Benjami Peltomäki, B. P-mäki, Markus Mäki, V. R., Pöytävieras, Päivämies
Aikakausi	1928−1977
Tyylilajit	runot, elämäkerrat, novellit, romaanit, lastenkirjat
Aiheet	lopun aika, muistokirjoitukset, kristittyjen kohtalo, jutusteleva elämänfilosofia
Esikoisteos	Ristinmerkki ja kihlasormus, 1928
Muuta tietoa
Keskuskauppakamarin kultainen ansiomerkki 1975 Valtion taiteilijaeläke 1975
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Vilho Rantanen 20-vuotiaana.

Perhe

Rantasen vanhemmat olivat Jaakko Matinpoika Rantamäki, myöhemmin Rantanen ja Sanna Salomonintytär Rantamäki, Rantanen o.s. Kaataja. Jaakko oli muiden nurmolaisten tavoin hankkinut viiden vuoden Amerikan passin vuonna 1887 ja lähtenyt metsuriksi Texasiin. Amerikan dollareilla Sannan kanssa oli aloitettu yhteinen matka vuonna 1891. Hankitussa talossa oli leipomo ja kauppa. Sanna leipoi. Kun Vilho syntyi viidentenä lapsena vuonna 1899, Jaakko Rantamäki katseli tilavampaa asuntoa ja osti Pakkalan tilan Nurmon Kourasta. Hän palasi isiensä ammattiin maanviljelijäksi. Perheen sukunimi vaihtui Rantaseksi. Perheeseen syntyi yhdeksän lasta.

Toimitussihteeri Vilho Einar Rantanen ja hammaslääketieteen kandidaatti Jenny Wilhelma Auer solmivat vuonna 1927 avioliiton. Perheeseen syntyi neljä lasta: Kari 1929, Pentti 1931, Paavo 1934 sekä Anja 1936. Lapsista Paavo Rantanen toimi muutamia kuukausia ulkoministerinä keväällä 1995.

Työ

Rantanen kävi Nurmonperän, myöhemmin Viitalaksi kutsutun kansakoulun. Kesällä 1914 Kouran rukoushuoneessa Rantanen tuli uskoon ja aloitti 16-vuotiaana Vapaakirkon saarnaajakoulun, josta hän valmistui vuonna 1918.

Rantanen kävi saarnaajakoulunsa Tampereella 1915−1918. Rantanen toimi Suomen Vapaakirkon pastorina ja saarnaajana. Vuosina 1919−1921 hän oli Etelä-Pohjanmaan Piirilähetyksen palveluksessa. CE-liiton matkasihteeriksi hänet siunattiin 1925 sekä CE-liiton liittohallituksen jäseneksi 1923. Näissä tehtävissä hän toimi vuoteen 1947 saakka eli liiton lakkauttamiseen asti.

Hän kiersi pitämässä kokouksia eri paikkakunnilla ja lisäksi kesäjuhlilla. Hän kävi myös Virossa paikallisen CE-liiton kutsumana ja Norjassa. Työskentely oli herätys- ja rakennustyötä ja Nuorten Todistus -lehden toimitustyötä.

Saarnoihin Rantasella kuului aina jokin kertomus, mikä teki ne eläviksi. Kuulijat eläytyivät, kun Vilho Rantanen ne kertoi. Rantasen kokoelmista löytyi kertomusnimikkeinä Kuopion takaa, Porin mummo, Jyväskylän äiti, Kyrön tyttö, Juoppo isä. Muita useammin Rantanen kertoi Suutari Antista puheissaan, lehdessään, liitti tarinan kertomuskirjoihinsa ja lopulta Rantasen viimeisenä teoksena vuonna 1977 julkaistiin teos Suutari Antti.

Vilho Rantasella oli nuoresta asti ollut haaveena Amerikan matka. Hän lähti matkaan vuonna 1951 ja kirjoitti matkakirjeitä Nuorten Todistukseen.

Vilho Rantanen Nuorten Todistusta toimittamassa. Kuvaaja Juhani Eriksson

Julkaisutoiminta

Rantanen toimitti Nuorten Todistus -lehteä vuosina 1921−1965. Vuoteen 1947 asti hän oli toimitussihteerinä ja loppuajan päätoimittajana. Lehden alkaessa ilmestyä vuonna 1915 tiedotettiin, että lehden tarkoituksena on erityisesti tehdä työtä nuorten ajalliseksi ja iankaikkiseksi hyväksi. Lehti hyväksyttiin CE-liikkeen viralliseksi äänenkannattajaksi. Kun Rantanen tuli toimitussihteeriksi, oli Eeli Jokinen päätoimittaja. Muissa jutuissa kuin saarnoissa tai pääkirjoituksissa Rantanen saattoi käyttää salanimenä Benjami Peltomäki, joskus B. P-mäki tai Markus Mäki tai V. R. Ajankohtaisia asioita valottivat kirjoitussarjat Tähdenvälejä ja Toimittajan kynästä. Rantasen laati kirjoitussarjan Pöytäpuheet, aiheena hengelliset laulut. Allekirjoittajana oli Pöytävieras. Vuodesta 1962 jatkui kirjoitussarja nimellä Arkisana kirjoittajanimellä Päivämies.

Merkittävä julkaisu oli Jouluaatto toimittajina Eeli Jokinen ja Vilho Rantanen.

Rantanen perusti Tähtipolku-nimisen lastenlehden, jonka päätoimittajana hän oli 1949−1965. Hän oli Tähtipolun Veka-setä. Tämä tuotti Metsälän väen seikkailut, kilpailut, runot, mutta myös vakavan sanan lehteen.

Rantasen kirjallinen tuotanto koostui runoista, elämäkerroista, romaaneista ja lastenkirjoista. 2. lokakuuta 1928 Gummerus Oy:n ja Rantasen välillä tehtiin kustannussopimus kirjasta Ristinmerkki ja kihlasormus. Siitä lähtien alkuvuosina hän julkaisi kirjan vuodessa. Lastensa kasvaessa Rantanen tuotti lukemista lapsille vuodesta 1933. Hän kirjoitti 14 lastenkirjaa. Laajin oli Risu-Tuomo, ja viimeinen lapsille suunnattu kirja Hekki Hiireläisen seikkailut julkaistiin 1974. Elämäkertakirjoina syntyivät teokset Aatu Heiskasesta ja Artturi Pylkkäsestä. Israelin matkansa tiimoilta Rantanen kirjoitti lopun ajan tapahtumiin liittyvän Israel lopun ajan merkkinä. Useissa teoksissa Rantanen tutkaili lopun aikoja vuodesta 1931 lähtien. Teoksessaan Kuninkaasta on lauluni Rantanen esittelee hengellisten laulujen historiaa, niiden tekijöitä ja syntyvaiheita. Ristin ja Siperian tie perustui tositapahtumiin kristittyjen kohtaloista itärajan takana. Hän kuvasi siinä Railon pariskunnan selviytymistä 5000 kilometrin matkasta Siperiasta Suomeen. Teos ilmestyi myös ruotsin, saksan ja unkarin kielillä. Unkarinkielisessä oli Vilho Rantanen muutettu Wilmos Rantaseksi. Siitä lähtien perhepiirissä Vilho olikin Wilmos.

Rantasen runokirjoja olivat Tähtisilta, Sävel vuoritieltä, Viisi pappia taivaan portilla ja Jälkiharava. Näistä koostettiin teos Runot, josta osa julkaisuun Päivä kerrallaan. Rantasen runoja julkaistiin myös Suomen Viikkolehdessä ja Nuorten Todistuksessa. Yleisradion ohjelmasarjasta Tämän runon haluaisin kuulla toimitettiin samanniminen runoantologia, jossa on kuusi Rantasen runoa. 12. sijalle nousi Rantasen Viisi pappia.

Rantasen runoja on julkaistu sävellettyinä hengellisissä laulu- ja virsikirjoissa. Aluevaltaukseksi Rantasella tuli Sävelsilta. Yhteistyö Rantasen sekä säveltäjien Juhani Pohjanmies, Yrjö Karanko ja Iina Karttunen kanssa alkoi. Sävelsilta-vihkosia julkaistiin kaksitoista, painosmäärä oli yli 200 000. Säveltäjä Mika Piiparisen sävellystuotantoa Rantasen runoista ovat Herää jo kantele, Parempi, Kädet ja Hiljaa.

Huomioita

Vilho Rantanen oli Suomen Vapaakirkon hallituksen varajäsen 1923−1926, jolloin hänestä tuli varsinainen jäsen kausiksi 1926−1951 ja 1957−1959. Hän toimi Suomen Vapaakirkon Nuoret ry:n hallituksen jäsenenä 1947−1963. Tehtäessä Hengellistä Laulukirjaa Rantanen kuului päätoimikuntaan sen jäsenenä 1972−1976. Sota-aikana hän oli Valtionlainajärjestön lääninasiamies 1941−1944. Samoin sota-aikana Rantanen oli Jyväskylän Suojeluskuntapiirin kenttäpappi. Hän oli myös Suomen kirjailijaliiton jäsen.

Ansioistaan Vilho Rantaselle myönnettiin vuonna 1975 Keskuskauppakamarin kultainen ansiomerkki 50 vuoden lehti- ja kirjallisuustyöstä. Samana vuonna hän sai valtion taiteilijaeläkkeen. Vilho Rantanen oli yksi Vapaakirkon lahjakkaimmista ja ahkerimmista työntekijöistä.

Rantasella todettiin mahasyöpä 1972, joka leikattiin. Hän toipui ja jatkoi kirjoittamista ja saarnaamista entisenlaisella uutteruudella. Tosin näköä alkoi haittaamaan harmaakaihi. Lieneekö lääkitykselläkin ollut osuutensa näön heikkenemiseen. Vuodesta 1975 pojanpoika Raimo toimi isoisä Wilmoksen kirjurina. Rantanen makasi sängyllä ja saneli, Raimo kirjoitti ajatukset ylös koneella. Viimeinen yhteistyö oli Suomen Viikkolehteen keväällä 1978 saneltu "Silmävoidetta". Rantasen syöpä uusiintui ja ilmeni maksassa vuoden 1977−1978 vaihteessa. Kaksi kiinnostavaa asiaa Rantasella oli enää mielessä: mökille Muurameen nouseva uusi sauna. Sitä hän ei kuitenkaan nähnyt. Toinen, tärkeämpi oli: ”Mitä minä näen rajan takana?” Kuolema tuli 7. heinäkuuta 1978 ja odottamansa vaihe.

Teokset

• Ristinmerkki ja kihlasormus : kertomus. Gummerus 1928, 2. painos 1928, 3. painos Päivä, Hämeenlinna 1978
• Kaikki hänen tähtensä : romaani. Gummerus 1929
• Kun loppu tulee : englantilaisen papin M. Baxterin 40 ennustuksen ihmettä vuosien 1908–31 välillä-nimisen teoksen mukaan Vilho Rantanen. Gummerus 1931
• Tähtisilta : uskonnollisia runoja. Gummerus 1932
• Lasten kertomus- ja kuvakirja. Nuorten todistus, Jyväskylä 1933
• Sävelsilta : tekstikirja, toimittanut Vilho Rantanen. 2. lis. painos Nuorten todistus, Oulu 1934
• Lasten käteen. Nuorten todistus, Jyväskylä 1935
• Ristin ja Siperian tie : kappale kahden Siperiaan karkoitetun ja Siperiasta paenneen inkeriläisen kohtalon teistä. Gummerus 1935, näköispainos Päivä, Hämeenlinna 1990
• Lapsia varten. Kristillinen raittiusliitto, Kotka 1936, 2. painos 1936, 3. painos 1938
• Elämän virroilla : valittuja sanoja joka päivälle, toimittanut Vilho Rantanen. Gummerus 1936, 2. uud. painos 1949
• Tunnetko itsesi - tunnetko Kristuksen?. Nuorten kristittyjen CE-liiton kirjasia 3. Nuorten todistus, Jyväskylä 1936, 2. painos 1937, 3. painos 1941
• Lasten polulla : kertomuksia ja kuvia lapsille. Gummerus 1937
• Lapsille ratoksi. Nuorten todistus, Jyväskylä 1938
• Totuuden pappi : uskonnollinen romaani. Gummerus 1939
• Elämän tapauksia. Nuorten todistus, Jyväskylä 1940
• Itsenäisyytemme ja vapautemme on aina ollut työväenliikkeen ohjelmassa tärkeällä sijalla. Turun ja Porin läänin henkisen huollon Satakunnan keskus, Pori 1941
• Lasten kirja. Nuorten todistus, Jyväskylä 1941
• Kokouslauluja, toimittanut Vilho Rantanen. Nuorten todistus, Jyväskylä 1944
• Tähtitie : lukemisto lapsille, kirjoittaneet Vilho Rantanen ja Jorma Mannero. Nuorten todistus, Jyväskylä 1944
• Ketun radio. Kuva ja sana, Helsinki 1945
• Lasten kertomus- ja kuvakirja : vakavia ja iloisia kertomuksia sekä runoja, kuvittanut Aila Kolat. Nuorten todistus, Jyväskylä 1945
• Aatu Heiskasen elämänrata. Päivä, Helsinki 1946
• Sävelsilta : vihkojen 1-9 sanat, toimittaja Vilho Rantanen. Nuorten todistus, Jyväskylä 1946
• Iloksi lapsille. Nuorten todistus, Jyväskylä 1947
• Sävel vuoritieltä : uskonnollisia runoja. Gummerus 1947
• Mitä me nyt odotamme? : tutkisteluja lopun ajasta, M. Baxterin ja Grattan Guinessin ennustusten tulkintoja. Päivä, Helsinki 1948
• Siunausten tie : lyhykuvia vapaakirkollisesta herätyksestä. Nuorten todistus, Jyväskylä 1949
• Viisi pappia taivaan portilla : runoja. Gummerus 1952
• Himalajan julistaja : Arthur Pylkkäsen, palavahenkisen lähetyssaarnaajan elämäntie, kuvat Kirsti Liimatainen. Nuorten todistus, Jyväskylä 1953
• Risu-Tuomo : kertomus huutolaispojan kohtalontiestä. Gummerus 1954, 2. painos 1955, 3. painos 1964, 4. painos Ari-kustannus, Saarijärvi 1975, 5. painos 1976, nimellä Risu-Tuomo, Päivä, Hämeenlinna 1996
• Tie vei yli virran : lähikuvia. Gummerus 1955
• Kuuluisia sananjulistajia. Nuorten todistus, Jyväskylä 1956
• Metsän väen satumailta : runosatuja, kuvitus Asmo Alho. Gummerus 1956
• Runot : Tähtisilta, Sävel vuoritieltä, Viisi pappia taivaan portilla, Jälkiharava. Gummerus 1958, 2. laaj. painos Päivä, Hämeenlinna 1972, 3. painos 1966, 4. painos 1996
• Lasten oma kirja. Nuorten todistus, Jyväskylä 1959
• Kuninkaasta on minun lauluni. Päivä, Hämeenlinna 1965
• Israel ajan merkkinä. Päivä, Hämeenlinna 1966, 2. painos 1967
• Pako Lapin erämaassa. Päivä, Hämeenlinna 1967, 2. painos 1968, 3. painos 1973, 4. painos 1978, 5. painos 1988
• Metsäpolkujen väkeä : Vekan eläinrunoja. Päivä, Hämeenlinna 1968
• Rajan tuolta puolen. Päivä, Hämeenlinna 1969, 2. painos 1970, 3. painos 1975
• Pöytäpuheita : Pöytävieraan pakinoita vuosilta 1928-67. Päivä, Hämeenlinna 1970
• Tapahtui tässä elämässä : Seitsemäntoista kirjoittajan aina ajankohtaista sanomaa. Päivä, Hämeenlinna 1971
• Lopun profetian sanoma. Päivä, Hämeenlinna 1973, 2. painos 1973
• Hekki Hiireläisen seikkailut, kuvitus Merja Voipio. Päivä, Hämeenlinna 1974
• Johdatusta arkiteillä. Päivä, Hämeenlinna 1975, 2. painos 1975
• Matkanäkyjä. Ari-kustannus, Saarijärvi 1976
• Vakavaa ja hupaisaa sanaa. Päivä, Hämeenlinna 1976
• Suutari-Antti. Päivä, Hämeenlinna 1977, 2. painos 2004 (saarnaaja Antti Heikkosen elämäkerta)
• Päivä kerrallaan : Vilho Rantasen valikoituja runoja teoksesta Runot. Päivä, Hämeenlinna 1992

Lähteet

• Vilho Rantanen SKS:n kirjailijamatrikkelissa (toimimaton linkki)
• Hanna-Sisko Wahlroos, Joki virtaa yhä. Päivä 1981.
• Raimo Rantasen täydennys artikkeliin 2020.