Wikipedia

Verosuunnittelu

valinnat verojen minimoimiseksi

Verosuunnittelu on toimintaa, jossa verovelvollinen yhteisö tai kansalainen pyrkii ennakoimaan erilaisissa tilanteissa häneen kohdistuvat veroseuraamukset ja pyrkii minimoimaan veronsa. Siinä veronmaksaja valitsee eri vaihtoehdoista hänelle verotuksellisesti edullisimmat keinot.[1][2] Verosuunnittelun vaihtoehdot ovat verotuksessa ja oikeuskäytännössä yleensä hyväksyttyjä.[3] Verosuunnittelu on verottajan hyväksymää toimintaa, jossa noudatetaan lain henkeä. Sitä ei pidä sekoittaa veronkiertoon.[4]

Verosuunnittelusta puhutaan yleensä yritysten ja niiden omistajien verotuksen yhteydessä. Verosuunnittelun vaikutusaika voi olla lyhyt tai pitkä, mutta pitkälle tulevaisuuteen ulottuvaa suunnittelua saattaa vaikeuttaa lainsäädännön mahdollinen muuttuminen. Verosuunnittelu edellyttää kaikkien veromuotojen huomioon ottamista. Siksi tuloveron ohella on arvioitava muun muassa arvonlisäveron, varainsiirtoveron, varallisuusveron sekä perintö- ja lahjaveron vaikutukset.[5] Yrityksissä verosuunnitteluun liittyy usein tilinpäätössuunnittelu.

Yrityksen verosuunnittelussa pitää päättää

Laillinen verosuunnittelu voi olla passiivista, aktiivista tai aggressiivista. Kaikki nämä ovat myös verotuksessa pääasiassa hyväksyttäviä toimenpiteitä. Vaikka aggressiivinen verosuunnittelu on pääasiassa laillista[6], ovat yritykset joutuneet nykyisin harkitsemaan tarkkaan omaa verotusta keventäviin toimiin ja niiden eettisyyteen.[7]

Helsingin yliopiston kansainvälisen vero-oikeuden professori Marjaana Helminen katsoo, että laillinen verosuunnittelu on hyväksyttävää. Kyse on eduskunnan tarpeellisiksi katsomista keinoista, kuten vähennyksistä. Rajojen asettaminen on lainsäätäjän tehtävä. Tosin Helmisen mielestä on silti olemassa myös ei-toivottavaa verosuunnittelua, jossa verot kertyvät eri valtioon kuin liiketoiminta.[8]

Aggressiivinen verosuunnittelu muokkaa

Aggressiiviseksi verosuunnitteluksi kutsutaan toimia, joilla etsitään verolaeista aukkoja tai epäselvyyksiä. Koska verosuunnittelun piiri ei ole tarkkarajainen, saatetaan joutua veronkierron alueelle. Silloin verottaja voi soveltaa verotusmenettelylain säännöstä veronkierrosta tai peitellystä osingonjaosta.[9] Suunnitelmien veroseuraamuksia voi ennakoida hankkimalla niistä keskusverolautakunnan ennakkoratkaisun tai veroviraston ennakkotiedon.[5][10]

Kansalaisjärjestö Finnwatch arvioi vuonna 2016 julkaistussa selvityksessään, että Suomi menettää aggressiivisen verosuunnittelun takia vuosittain arviolta 430–1 400 miljoonaa euroa yhteisöverotuloja[11]. OECD:n vastaava maailmanlaajuinen arvio on 75–180 miljardia euroa[12].

Kansainvälisen vero-oikeuden professori Marjaana Helmisen mukaan Suomesta ei Finnwatchin selvityksessä löytynyt lainkaan tarkoitushakuista aggressiivista verosuunnittelu ja koko raportti oli tarkoitushakuinen, yllätyksetön ja turha. Se, että Suomessa on verokonsultointia harjoittavia yrityksiä, on hänen mukaansa hyvä asia. Veronkierto on muuttunut koko ajan monin tavoin hankalammaksi.[13]

Aggressiivisen verosuunnittelun menetelmiä muokkaa

Aggressiivinen verosuunnittelu on yleistä monikansallisissa yrityksissä. OECD:n mukaan tällainen verosuunnittelu on omiaan heikentämään valtioiden veropohjaa samalla heikentäen veronmaksumoraalia. Aggressiivinen verosuunnittelu ei tapahdu pelkästään veroparatiisien suuntaan vaan sitä voi tapahtua muidenkin maiden kesken. Usein verosuunnittelun menetelmät ovat hyvinkin monimutkaisia.

Markkinaehtoisuudesta poikkeaminen siirtohinnoittelussa muokkaa

Pääartikkeli: Siirtohinnoittelu

Yksi yleisimpiä verosuunnittelun menetelmiä on siirtohintojen virheellinen ilmoittaminen, jolloin konserninsisäisiä transaktioita hinnoitellaan niin, että saadaan lisättyä yrityksen kustannuksia korkean veroasteen maassa ja vähennettyä matalan veroasteen maassa. Veroa maksetaan silloin matalan veroasteen maassa. Tätä tehdään esimerkiksi firman sisällä myytyjen ja ostettujen patenttien vaikeasti määriteltäviä markkinahintoja muuttelemalla.

Velkojen korkomenojen vähennysoikeus muokkaa

Toinen menetelmä on käyttää hyväksi velkojen korkomenojen vähennysoikeutta, joka on voimassa useimmissa maissa. Konsernin verot vähenevät helposti siten, että se käyttää enemmän velkaa toimintansa rahoittamiseen siellä, missä verot ovat korkeat, kuin siellä missä verot ovat matalat. Kokonaisuutena velkojen määrää ei tällöin lisätä.

Veroparatiisissa olevan rahoitusyhtiön käyttäminen muokkaa

Eräs menetelmä on perustaa rahoitusyhtiö veroparatiisimaahan. Tämä rahoitusyhtiö myöntää lainan korkean verotason maassa sijaitsevalle yhtiön osalle, jossa korkotulot ovat kevyesti verotettuja tai täysin verottomia.

Tappioiden vähentäminen muokkaa

Tappioiden vähentäminen toimii myös eri maissa eri tavalla ja tätäkin voidaan käyttää hyväksi verosuunnittelussa. [14]

Rojaltimaksujen maksaminen omille yrityksille muokkaa

Suuret kansainväliset yritykset (esim. Ikea, McDonalds, Starbucks, Microsoft ja Google) maksavat omille ulkomailla sijaitseville yrityksilleen rojaltimaksuja tuotemerkkiensä käytöstä ja voivat siten vähentää veroprosenttiaan huomattavasti. Suomesta maksettiin vuonna 2013 noin 1015 miljoonaa euroa rojaltimaksuja ulkomaille. Näistä maksuista jouduttiin Suomen valtiolle tilittämään lähdeveroa vain noin 0,4 %. Rojaltimaksuja maksetaan tuotemerkin, lisenssin tai patentin hallinnoimisesta. Tuotemerkkien hallinnointi on keskitetty kevyen verotuksen maihin ja niin sanottuihin ”veroparatiiseihin”, esim. Sveitsiin. Luxemburgiin ja Hollantiin. Suomesta esimerkiksi Sveitsiin ja Hollantiin maksetuista rojaltituloista ei maksetaan lainkaan veroa.[15]

Aggressiivisen verosuunnittelun haitat kansantaloudelle muokkaa

OECD:n arvioiden mukaan aggressiivisella verosuunnittelulla on useita haitallisia vaikutuksia. Sillä on etenkin veropohjaan vaikuttavia haitallisia vaikutuksia, eli verotuloja tulee huomattavasti vähemmän kaikissa verosuunnittelun kohteena olevissa maissa. [14]

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Päätoimittaja: Haarala, Risto et al.: CD-perussanakirja. Sitaatti: ”verosuunnittelu suunnittelu jonka avulla verovelvollinen pyrkii minimoimaan veronsa.”. Helsinki: Edita, 1997. ISBN 951-37-2076-4. Teoksen verkkoversio.
  2. ↑ ”verosuunnittelu”, CD-Facta 2005: suomenkielinen tietosanakirja. Sitaatti: "verosuunnittelu, toimintaa, jossa pyritään selvittämään ne veroseuraamukset, jotka liittyvät verovelvolliselle erilaisissa suunnittelutilanteissa avoinna oleviin toimintavaihtoehtoihin. Verosuunnittelulla pyritään huolehtimaan myös siitä, että veroseuraamukset tulevat otetuiksi huomioon arvosteltaessa vaihtoehtojen edullisuutta verovelvollisen kannalta.". Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-29149-8.
  3. ↑ Verosuunnittelua vai veron kiertämistä Verottaja. Viitattu 9.5.2020.
  4. ↑ Pieni verosanasto Reilu vero ry. Viitattu 9.5.2020.
  5. ↑ a b c Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa V palstat 1157–1158.
  6. ↑ Veronkiertoa vai verosuunnittelua? - BOWA Legal
  7. ↑ https://web.archive.org/web/20201125074941/http://suuntakasvuun.kpmg.fi/2013/12/18/jattaako-yrityksesi-vastuullisen-verojalanjaljen/ Jättääkö yrityksesi vastuullisen verojalanjäljen?]. KPMG.fi. Web Archive 2020.
  8. ↑ Vero-oikeuden tuntijat moittivat suomalaista keskustelua verosuunnittelusta Helsingin Sanomat. 17.4.2016. Arkistoitu 19.4.2016. Viitattu 19.4.2016.
  9. ↑ Laki verotusmenettelystä, 1558/1995, 28–29 §. (Arkistoitu – Internet Archive)
  10. ↑ Laki verotusmenettelystä, 1558/1995, 8 luku.
  11. ↑ Finnwatch: Suomi menettää 430–1400 miljoonaa euroa yhteisöveroja vuodessa www.finnwatch.org. 15.11.2016. Viitattu 1.11.2017.
  12. ↑ Measuring and Monitoring BEPS, Action 11 – 2015 Final Report – en – OECD www.oecd.org. Viitattu 1.11.2017.
  13. ↑ Professori: Suomessa verosuunnittelu ei ole ollut aggressiivista – muuhun Eurooppaan verrattuna Yle Uutiset. 13.12.2017.
  14. ↑ a b http://www.taloustieteellinenyhdistys.fi/wp-content/uploads/2014/09/Kosonen.pdf
  15. ↑ Miljardi euroa verottomia rojalteja – Ikea ja muut kansainväliset yritykset hallinnoivat tuotemerkkejään veroparatiiseista, Jyri Hänninen, Helsingin Sanomat 17.1.2015 s. B6
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Verosuunnittelu&oldid=22263707”