Venäjän ilmavoimat
Venäjän federaation ilmavoimat (ven. Военно-воздушные силы Российской Федерации, Vojenno-vozdušnyje sily Rossijskoi Federatsii, VVS) on osa Venäjän ilma- ja avaruusvoimia, joka on Venäjän asevoimien puolustushaara.[3]
| Venäjän ilmavoimat | |
|---|---|
 Tunnus |
|
 Konetunnus |
|
 |
|
| Toiminnassa |
1912–1918 1992– |
| Valtio |
 Venäjä |
| Osa joukkoa | Venäjän ilma- ja avaruusvoimat |
| Koko | 148 000 henkeä |
| Vuosipäivät | 12. elokuuta 1912[1] |
| Komentajat | |
| Nykyinen komentaja | Sergei Dronov[2] |
Ilmapuolustusjoukot liitettiin ilmavoimiin 1998. Tammikuusta 2003 lähtien kaikki armeijan ilmavoimien yksiköt siirrettiin ilmavoimiin. Venäjän federaation laivaston ilmavoimat (ven. Авиация Военно-Морского Флота Российской Федерации, Aviatsija Vojenno-Morskogo Flota Rossijskoi Federatsii) toimii Venäjän merivoimien omina ilmavoimina. Ilmavoimien 37. ilma-armeija eli kaukotoimintailmavoimat on osa strategisia pidäkevoimia.
Historia
muokkaaVenäjän keisarikunta
muokkaa
Venäjän ilmavoimat luotiin vuonna 1912, hieman ennen ensimmäistä maailmansotaa. Tukikohtia sillä oli muun muassa Suomen suuriruhtinaskunnassa. Suomessa olevat tukikohdat sijaitsivat pääosin Lounais-Suomessa Pietarin suojana. Ilmavoimia tuki lentokoneteollisuus, jonka tehtaita oli etenkin Pietarissa. Venäjä oli kuuluisa ensimmäisistä raskaista Igor Sikorskyn suunnittelemista nelimoottorisista Ilja Muromets -pommikoneista. Nämä pommikoneet olivat erittäin onnistuneita ja moni muu valtio kopioi sittemmin konseptin.
Neuvostoliitto
muokkaa- Pääartikkeli: Neuvostoliiton ilmavoimat
Venäjän federaation ilmavoimat (1991–)
muokkaa25. joulukuuta 1991 Neuvostoliitto purkautui synnyttäen Venäjän federaation ja muita maita kuten Ukrainan, Valko-Venäjän ja Kazakstanin. Neuvostoliiton lentokalusto ja henkilöstö jakautui näiden kesken. 40 % konekannasta ja 65 % henkilökunnasta jäi Venäjälle. Ukrainasta tuli toiseksi suurin Neuvostoliitosta syntynyt sotilasmahti – sen haltuun jäi muun muassa ydinohjuksia ja lentokoneteollisuutta.
Venäjällä ilmavoimat, VVS, organisoitiin uudelleen.
Venäjän ilmavoimat suoritti pommituslentoja Tšetšeniassa vuosina 1999–2002. Tässä sodassa ilmavoimien ongelma oli asymmetriselle sodankäynnille tyypillinen: selkeitä viholliskohteita ei ollut paljon ja niiden määrittely oli vaikeaa.
2000-luvulla Venäjän ilmavoimat on uudistanut kalustoaan hallituksen linjausten mukaisesti. Toisin kuin 1990-luvulla Venäjän kasvaneiden öljytulojen ansiosta ostot ovat pääosin realisoituneet. Vuonna 2009 Venäjän ilmavoimat sai toimituksina teollisuudelta 50 lentokonetta – 24 MiG-29-hävittäjää ja loput erityyppisiä Suhoin taistelukoneita – ja 50 helikopteria.[4]
Venäjän ilmavoimien konemenetyksiä eri lentotehtävissä ei tunneta kovin hyvin. Elokuussa 2009 kaksi Suhoin hävittäjää törmäsi toisiinsa taitolentoharjoituksessa, joka edelsi MAKS 2009 -ilmailunäyttelyä.
Venäjän federaation ilmavoimat ovat osallistuneet Syyrian sisällissotaan pommittamalla syyskuun lopusta 2015 alkaen Syyrian hallitusta vastustavia joukkoja.
Venäjän ilma- ja avaruusvoimat
muokkaaIlma- ja avaruusvoimien (VKS) puolustushaaran kolme osaa ovat Ilmavoimat, Avaruusvoimat sekä Ilma- ja ohjuspuolustusvoimat. Puolustushaara muodostettiin 1.8.2015 yhdistämällä Ilmavoimat ja Ilma- ja avaruuspuolustusvoimat.[5] Jälkimmäinen oli perustettu 1.12.2011.[6]
Ukrainassa
muokkaaAsiantuntijoille oli suuri yllätys, kun Venäjä ei pystynyt saavuttamaan ilmaherruutta Ukrainan sodassa. Venäjä oli kartoittanut Su-24MR Fencer-E ja Il-20 Coot -tiedustelukoneillaan sekä vakoojien tiedoilla Ukrainan ilmapuolustuksen jo kuukausia ennen sotaa. Sodan alkukuukausina Ukraina menetti niin paljon lentokalustoa, että päätti pitää loput koneet piilossa, mutta ilmatorjunta säilyi. Sen hajauttaminen oli aloitettu viikkoa ennen sotaa. Hajautettujen SAM-yksiköiden takia venäläiskoneet joutuivat vihollisalueella lentämään alempana, olkapääohjusten (MANPADS) ulottuvilla. Niinpä Ukrainan ilmasodankäynnissä droonit olivat vuonna 2022 käytännössä korvanneet lentokoneet.[7]
Tunnukset
muokkaa-
Lippu -
Kansallistunnus -
Kansallistunnus -
Hihamerkki -
Tunnus (keskikoko)
Lentokalusto
muokkaa- Pääartikkeli: Luettelo Venäjän ilmavoimien kalustosta
Hävittäjätmuokkaa1 295 konetta
Rynnäkkökoneetmuokkaa767 konetta Strategiset pommikoneetmuokkaa368 konetta
|
Kuvia
muokkaa
Lähteet
muokkaa- ↑ Russian Air Force - History GlobalSecurity.org. Arkistoitu Viitattu 1.9.2017.
- ↑ Dronov Sergey Vladimirovich Russian Ministry of Defense. Arkistoitu Viitattu 26.5.2023. (venäjäksi).
- ↑ Aerospace Forces Ministry of Defence of the Russian Federation. Arkistoitu
- ↑ http://www.aviationweek.com/aw/generic/story_channel.jsp?channel=defense&id=news/RUSSIA031009.xml[vanhentunut linkki]
- ↑ New branch of the Russian Armed Forces – Space Forces – has been put on combat duty Ministry of Defence of the Russian Federation.,
- Bodner, Matthew: Russian Military Merges Air Force and Space Command 3.8.2015. The Moscow Times. Arkistoitu
- ↑ Aerospace Defence Forces Ministry of Defence of the Russian Federation. Arkistoitu
- ↑ Sankaran, Jaganath: How Ukraine Fought Against Russia’s Air War 22.1.2023. The Lawfare Institute. Arkistoitu,
- Goncharenko, Roman: Against all odds: How Russia is failing in Ukraine 27.12.2022. DW.,
- What happened to the air war in Ukraine? (Video 8m 52s) 30.11.2022. Imperial War Museums.
Aiheesta muualla
muokkaa
- Batashvili, David: Russian Military Forces: Interactive Map 9.2.2022. Georgian Foundation For Strategic and International Studies.
- Lappalainen, Mikko: Ilmasodankäynnin näkymiä. Ilmatorjuntaupseeri 1/2005. Arkistoitu
- Nikunen, Heikki: The Current State of Russian Air Force 2005. Fighter Tactics Academy. Arkistoitu Viitattu 11.9.2008.
- Russian Air Arms. VVS (Air Force) and AV-MF (Naval Air Forces) (Arkistoitu – Internet Archive) www.scramble.nl (englanniksi)
- Valokuvia MAKS-ilmailunäyttelystä
- Vasquez, Tim: Survey of Russian Airfields (incl. Soviet air bases) 2009. weathergraphics.com.