Wikipedia

Venäjän ilmavoimat

Venäjän asevoimien puolustushaara

Venäjän ilmavoimat, virallisesti Venäjän federaation sotilasilmavoimat (ven. Военно-воздушные силы Российской Федерации, Vojenno-vozdušnyje sily Rossijskoi Federatsii, VVS) on osa Venäjän ilma- ja avaruusvoimia, joka on Venäjän asevoimien puolustushaara.[3]

Venäjän ilmavoimat
Tunnus
Tunnus

Konetunnus
Toiminnassa 1912–1918
1992–
Valtio  Venäjä
Osa joukkoa Venäjän ilma- ja avaruusvoimat
Koko 148 000 henkeä
Vuosipäivät 12. elokuuta 1912[1]
Komentajat
Nykyinen komentaja Sergei Dronov[2]

Ilmapuolustusjoukot liitettiin ilmavoimiin 1998. Tammikuusta 2003 lähtien kaikki armeijan ilmavoimien yksiköt siirrettiin ilmavoimiin. Venäjän federaation sotilasmerilaivaston ilmailu (ven. Авиация Военно-Морского Флота Российской Федерации, Aviatsija Vojenno-Morskogo Flota Rossijskoi Federatsii) toimii Venäjän merivoimien omina ilmavoimina. Ilmavoimien 37. ilma-armeija eli kaukotoimintailmavoimat on osa strategisia pidäkevoimia.

Historia muokkaa

Venäjän keisarikunta muokkaa

 
Ilja Muromets

Venäjän ilmavoimat luotiin vuonna 1912, hieman ennen ensimmäistä maailmansotaa. Tukikohtia sillä oli muun muassa Suomen suuriruhtinaskunnassa. Suomessa olevat tukikohdat sijaitsivat pääosin Lounais-Suomessa Pietarin suojana. Ilmavoimia tuki lentokoneteollisuus, jonka tehtaita oli etenkin Pietarissa. Venäjä oli kuuluisa ensimmäisistä raskaista Igor Sikorskyn suunnittelemista nelimoottorisista Ilja Muromets -pommikoneista. Nämä pommikoneet olivat erittäin onnistuneita ja moni muu valtio kopioi sittemmin konseptin.

Neuvostoliitto muokkaa

Pääartikkeli: Neuvostoliiton ilmavoimat

Venäjän federaation ilmavoimat (1991–) muokkaa

25. joulukuuta 1991 Neuvostoliitto purkautui synnyttäen Venäjän federaation ja muita maita kuten Ukrainan, Valko-Venäjän ja Kazakstanin. Neuvostoliiton lentokalusto ja henkilöstö jakautui näiden kesken. 40 % konekannasta ja 65 % henkilökunnasta jäi Venäjälle. Ukrainasta tuli toiseksi suurin Neuvostoliitosta syntynyt sotilasmahti – sen haltuun jäi muun muassa ydinohjuksia ja lentokoneteollisuutta.

Venäjällä ilmavoimat, VVS, organisoitiin uudelleen.

Venäjän ilmavoimat suoritti pommituslentoja Tšetšeniassa vuosina 1999–2002. Tässä sodassa ilmavoimien ongelma oli asymmetriselle sodankäynnille tyypillinen: selkeitä viholliskohteita ei ollut paljon ja niiden määrittely oli vaikeaa.

2000-luvulla Venäjän ilmavoimat on uudistanut kalustoaan hallituksen linjausten mukaisesti. Toisin kuin 1990-luvulla Venäjän kasvaneiden öljytulojen ansiosta ostot ovat pääosin realisoituneet. Vuonna 2009 Venäjän ilmavoimat sai toimituksina teollisuudelta 50 lentokonetta – 24 MiG-29-hävittäjää ja loput erityyppisiä Suhoin taistelukoneita – ja 50 helikopteria.[4]

Venäjän ilmavoimien konemenetyksiä eri lentotehtävissä ei tunneta kovin hyvin. Elokuussa 2009 kaksi Suhoin hävittäjää törmäsi toisiinsa taitolentoharjoituksessa, joka edelsi MAKS 2009 -ilmailunäyttelyä.

Venäjän federaation ilmavoimat ovat osallistuneet Syyrian sisällissotaan pommittamalla syyskuun lopusta 2015 alkaen Syyrian hallitusta vastustavia joukkoja.

Venäjän ilma- ja avaruusvoimat muokkaa

Ilma- ja avaruusvoimien (VKS) puolustushaaran kolme osaa ovat Ilmavoimat, Avaruusvoimat sekä Ilma- ja ohjuspuolustusvoimat. Puolustushaara muodostettiin 1.8.2015 yhdistämällä Ilmavoimat ja Ilma- ja avaruuspuolustusvoimat.[5] Jälkimmäinen oli perustettu 1.12.2011.[6]

Ukrainassa muokkaa

Asiantuntijoille oli suuri yllätys, kun Venäjä ei pystynyt saavuttamaan ilmaherruutta Ukrainan sodassa. Venäjä oli kartoittanut Su-24MR Fencer-E ja Il-20 Coot -tiedustelukoneillaan sekä vakoojien tiedoilla Ukrainan ilmapuolustuksen jo kuukausia ennen sotaa. Sodan alkukuukausina Ukraina menetti niin paljon lentokalustoa, että päätti pitää loput koneet piilossa, mutta ilmatorjunta säilyi. Sen hajauttaminen oli aloitettu viikkoa ennen sotaa. Hajautettujen SAM-yksiköiden takia venäläiskoneet joutuivat vihollisalueella lentämään alempana, olkapääohjusten (MANPADS) ulottuvilla. Niinpä Ukrainan ilmasodankäynnissä droonit olivat vuonna 2022 käytännössä korvanneet lentokoneet.[7]

Tunnukset muokkaa

  •  

    Lippu

  •  

    Kansallistunnus

  •  

    Kansallistunnus

  •  

    Hihamerkki

  •  

    Tunnus (keskikoko)

Lentokalusto muokkaa

Pääartikkeli: Luettelo Venäjän ilmavoimien kalustosta

Hävittäjät muokkaa

1 295 konetta

Rynnäkkökoneet muokkaa

767 konetta

  • Su-24, 497 kpl, joista 130 laivastolla
  • Su-25 262 kpl, joista 70 laivastolla
  • Su-34, 8 kpl

Strategiset pommikoneet muokkaa

368 konetta

Elektroninen ja valokuvaustiedustelu muokkaa

180 konetta

  • Su-24, 100 kpl, joista 20 laivastolla
  • MiG-25, 80 kpl

Ennakkovaroitus- ja taistelunjohtokoneet muokkaa

Kuljetuskoneet muokkaa

345 konetta

Tankkauskoneet muokkaa

  • Il-78 (Il-76aan perustuva)

Kuvia muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Russian Air Force - History GlobalSecurity.org. Arkistoitu Viitattu 1.9.2017.
  2. ↑ Dronov Sergey Vladimirovich Russian Ministry of Defense. Arkistoitu Viitattu 26.5.2023. (venäjäksi).
  3. ↑ Aerospace Forces Ministry of Defence of the Russian Federation. Arkistoitu
  4. ↑ http://www.aviationweek.com/aw/generic/story_channel.jsp?channel=defense&id=news/RUSSIA031009.xml[vanhentunut linkki]
  5. ↑ New branch of the Russian Armed Forces – Space Forces – has been put on combat duty Ministry of Defence of the Russian Federation.,
  6. ↑ Aerospace Defence Forces Ministry of Defence of the Russian Federation. Arkistoitu
  7. ↑ Sankaran, Jaganath: How Ukraine Fought Against Russia’s Air War 22.1.2023. The Lawfare Institute. Arkistoitu,

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Venäjän ilmavoimat.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Venäjän_ilmavoimat&oldid=21589478”