Suhoi Su-27
Suhoi Su-27 (Сухой Су-27, Nato-raportointinimi Flanker) on alun perin neuvostoliittolainen hävittäjälentokone. Se oli vastine Yhdysvaltojen F-15 Eagle -koneille. Koneesta suunniteltiin siksi hyvin ketterä ja sen kantama on pitkä. Kilpailu koneen suunnittelusta järjestettiin 1969 heti kun Neuvostoliitto tuli tietoiseksi Yhdysvaltain F-15 Eagle -hankkeesta. Suhoi -projektia nimitettiinkin "Anti-F-15:ksi". Kilpailuvaiheessa pyydettiin MiGiltä ja Suhoilta ehdotusta mahdolliseksi hävittäjäksi.
Suhoi Su-27 | |
---|---|
Su-27SKM MAKS 2005-lentonäytöksessä |
|
Tyyppi | ilmaherruushävittäjä |
Alkuperämaa | Neuvostoliitto |
Valmistaja | Suhoi OKB |
Suunnittelija | Mihail Simonov |
Ensilento | 20. toukokuuta 1977 (T-101) |
Esitelty | 1986 |
Valmistusmäärä | ~680 (Neuvostoliitossa) |
Suunnittelu
muokkaaSu-27:n kehitystyö alkoi 1969, ja prototyyppi Suhoi T10-1 (Flanker-A) lensi 20. toukokuuta 1977.[1] Prototyyppivaiheessa useita koneita menetettiin ja uudistettu lopullinen kone Su-27S (Flanker-B) lensi ja otettiin palveluskäyttöön vuonna 1984.
Konetta on rakennettu kolmessa paikassa: KnAAPO Komsomolsk-na-Amuressa valmisti kylmän sodan aikana yksipaikkaisia malleja ja IAPO Irkutsk kaksipaikkaiset koneet. Kolmas valmistuspaikka on NAPO Novosibirsk.[1]
Lännessä kone esiteltiin ensi kerran Le Bourgetissa kesäkuussa 1989.[1]
Eri malleja
muokkaa- Su-27S - Ensimmäinen tuotantomalli palveluskäyttöön 1984. Kyky Ilmasta-Ilmaan sekä rajallinen Ilmasta-Maahan (pommit sekä raketit) hyökkäyksiin. Radion kautta toteutettu suojattu datalinkki (ei nimetty, mainitaan vain "TLK (TeLeKodirovannaya Svyaz)" tiedolla lentäjän oppaassa) ilmasta-maahan (parven sekä GCI välillä) ja ilmasta-ilmaan (4 parven joissa jokaisessa 4 konetta) väliseen kohteiden jakamiseen sekä kohteiden valintaan koneiden välillä, välittää mm. kohteiden suunnan, korkeuden sekä nopeuden, myös automaattinen kohteiden uhan pinoaminen sekä ilmoitus kuka hyökkää mihinkin kohteeseen. Kantaa ensimmäistä N001 (RLPK-27) standardiversiota tutkasta, joka kykeni seuraamaan 10 kohdetta ja ohjaamaan ohjusta yhtäaikaisesti yhteen maaliin.
- Su-27SK - vientiversio (K=kommertšeski), maahyökkäyskyky, jota ei ole Venäjän ilmavoimien aikaisemmissa malleissa. Ensimmäisissä malleissa 4000 kg aselasti. Kiinaan viedyt Su-27SK:t tunnetaan nimellä J-11.[2] Joissain myöhemmissä malleissa päivitetty tutka ja 6200 kg aselasti. Intialle toimitetut koneet on suunniteltu intialaisen Akash-ohjuksen käyttöön ja varustettu kotimaisella tutkajärjestelmällä.[3]
- Su-27SM päivitys sisältäen jo ehdotettuja päivityksiä Su-27SK vientiversioon, AL-31FM tai AL25F -moottoreilla ja muilla parannuksilla kuten mm. N0001M tai N001VE (RLPK-27VE) tutkalla. Kykenevä ilmasta-maahan seurantaan, liikkuvan maakohteen tunnistus, havaitsemaan hitaasti lentävät tai leijuvat helikopterit. Kykenee seuraamaan 10 ilma-maalia ja ohjaamaan kahta semi-aktiivista tutkahakuista (R-27) ohjusta kahteen eri maaliin.
- Su-27SMK - päivitetty Su-27SK, 12 ripustinta 10 sijaan, 8000 kg lasti, uusi navigaatiojärjestelmä, GPS ja muita elektroniikkapäivityksiä, enemmän polttoainetta, lentotankkausmahdollisuus, elektronisen sodankäynnin varustus, hyppivätaajuuksinen radio. Tutka on edelleen alkuperäinen N001 mutta päivitetty N001VEP (RLPK-27VEP) versioon joka kykenee seuraamaan 10 ilmakohdetta ja ohjaamaan samalla yhtäaikaa neljään maaliin, tai ohjaamaan kahteen maa-maaliin samalla seuraten kymmentä. Lisäsi R-77 ohjuksen yhteensopivuuden.
- Suhoi Su-27UB, levennetty keula, jossa kaksipaikkainen rinnakkain istuttava ohjaamo, uusi tutka, Nato: Flanker-C. UBK on Kiinan ostama vientimalli. Tästä kehitettiin hävittäjäpommittaja Su-27IB, joka sai nimen Su-34.[4]
- Su-30, eli Su-27PU, kaksipaikkainen modernisoitu ilmaherruushävittäjä ja koulutuskone. Varustettu yli 10 tunnin tehtäviin, varustettu datalinkillä koneiden välillä, ei täsmäasemahdollisuutta ilmasta-maahan. GPS/Loran/Omega-navigointi, laseretäisyysmittari kypärätähtäimeen liitettynä, IRST.
- Su-30M / MK (M=modernisoitu, K=kaupallinen malli eli vientimalli) AL-37PP-moottorit, joissa on suihkuvirtauksen suuntaus, parannettu asejärjestelmä ja navigaatio, länsimainen avioniikka.
- Su-30MKK Kiinan vuosina 1999, 2001 ostama malli (modernizirovannyi kommertšeski dla Kitaja)
- Su-30MK2 Kiinalle 2002 toimitettu Su-30MKK:sta modernisoitu kone, joka on tarkoitettu X-31A -meritorjuntaohjuksella varustetuksi
- Su-30MKI on valmistettu Intian ilmavoimille. Koneissa on NIIP N011M Bars -PESA-tutka ja navigointijärjestelmä. Kone voi toimia eräänlaisen AWACSina muille koneille. Ensimmäiset Intiassa kootut tulivat käyttöön 2004 ja kokonaan valmistetut 2005.[3]
- Su-30MKM Malesialle toimitettu versio, perustuu Intian Su-30MKI:hen[5]
- Su-32FN Su-27UB/IB/Su-34:sta kehitetty kaksipaikkainen (rinnan istuttava) prototyyppi, jota esiteltiin Pariisin ilmailunäyttelyssä 1995.[6]
- Su-33 (Flanker-D), Su-27K:n edelleen kehitetty malli 24 kpl Venäjän Admiral Kuznetsov -lentotukialukselle.
- Su-33KUB (Koralbenyi Utšebno-bojevoi, "Laiva, koulutus/taistelu") prototyyppi, kaksipaikkainen rinnan istuttava, adaptiivinen (intellektualnoje) siipi, täysin automatisoitu navigaatio, AL-31F-moottorit suihkuvirtauksen suuntauksella. Happi- ja typpigeneraattori pitkän matkan tehtäviä varten ja parantamaan riippumattomuutta tukikohdasta.
- Su-34, kaksipaikkainen hävittäjäpommittaja, entinen Su-27IB (Istrebitel-bombardirovštšik, hävittäjäpommittaja). Venäjän ilmavoimien käytössä 2006–. Kahdeksan tonnin lasti. Kone korvaa vanhat Su-24:t.
- Su-35, kehitetty Su-27M-mallista. Su-35 oli alun perin Su-27M:n vuonna 1992 esitelty vientimalli, jota ei ole rakennettu. Su-27M-koneita on kuitenkin rakennettu Neuvostoliiton loppuvuosina noin 15 ja ne ovat Venäjän ilmavoimien käytössä.[7] Nykyisin nimeä Su-35 käytetään uudemmasta, mallin Su-35BM koneesta.[8]
- SU-35BM (Bolšaja modernizatsija, ”iso modernisointi”, Nato: Flanker-E), vuonna MAKS-2007 messuilla esitelty kone, uusi Irbis-E AESA-tutka ja 12 aseripustinta, suihkuvirtauksen suuntaus, vähennetty tutkaheijastus.[9]
- Su-37, hävittäjäprototyyppi, modernisoitu Su-35 suihkuvirtauksen suuntauksella. Kone esiteltiin Farnborough Air Show’ssa 1996.[10]
Tuotanto ja käyttäjät
muokkaaNoin 680 Su-27-konetta valmistettiin Neuvostoliitossa. Venäjällä on käytössä 400 Su-27-konetta. Kazakstanilla on 30 konetta ja se on tilannut 12 lisäkonetta. Valko-Venäjällä on mahdollisesti 20 konetta, Ukrainalla 66 ja Uzbekistanilla 20.
Kiina osti 26 Su-27-konetta vuosina 1991–92 ja 24 lisäkonetta vuosina 1995–96. Se osti 200 koneen valmistuslisenssin 1995. Venäjä peruutti myyntilisenssin 2006, kun paljastui että Kiina oli kehittänyt koneesta oman J-11B-kopion, joka varustettaisiin kiinalaisilla järjestelmillä. Tätä ennen Kiina oli valmistanut ainakin 95 konetta.[11]
Vietnamilla on 24 Su-27:aa ja on tilannut 12 lisää. Etiopialla on 10 konetta. Malesia on tilannut 18 Su-30-konetta. Indonesialla on 2 Su-27:aa ja 2 Su-30-konetta. Kuusi on viety Eritreaan, 8 Angolaan ja 14 Syyriaan.
Intia on tilannut 50 Su-30-konetta ja sillä on lisenssi valmistaa 140 konetta.
Venäjän ilmavoimien 2009–2015 hankkimat koneet ovat tyyppejä Su-27SM (12 kpl), Su-30M2 (4) ja Su-35 (BM) (48).[12]
Suomeen liittyen Suhoi Su-27:ää käyttävät Venäjän Leningradin sotilaspiirissä 159. lentorykmentti Karjalan Besovetsissa (Petroskoissa), 177. lentorykmentti Karjalan Lotinanpellossa ja 9. lentorykmentti Kilpajärvellä. Yksiköt kuuluvat Venäjän 6. ilma-armeijaan.
Venäläinen taitolentoryhmä Russian Knights käyttää Su-27-koneita.[13]
Onnettomuuksia
muokkaa- 2002 27. heinäkuuta Ukrainan ilmavoimien Su-27 putosi väkijoukkoon Lvivissä ilmailunäytöksessä.[14] 77 katselijaa kuoli, mutta lentäjät pelastuivat. Ohjaaja tuomittiin 14 vuodeksi vankeuteen ja toinen lentäjä viideksi vuodeksi.
- 2005 15. syyskuuta Venäjän ilmavoimien 177. lentorykmentin Su-27 putosi Liettuaan lentäjän pelastauduttua heittoistuimella.
- 2009 16. elokuuta Kaksi Su-27 hävittäjää törmäsi yhteen kesken Venäjän ilmavoimien taitolentoryhmän harjoituksia Moskovassa. Lentäjät olivat osa Russkie Vitjazi -taitolentoryhmää ja harjoittelivat kansainväliseen MAKS2009 -ilmailunäyttelyn lentonäytökseen. Toisen koneen lentäjä onnistui pelastautumaan heittoistuimella, mutta toinen lentäjä kuoli. Lisäksi neljä ihmistä loukkaantui vakavasti koneiden pudotessa maahan asutusalueelle sytyttäen rakennuksen tuleen.
- 2009 30. elokuuta Valko-Venäjän ilmavoimien kone putosi maahan Radomissa Puolassa kesken taitolentonäytöksen.[15]
- 2010 14. tammikuuta Kone putosi noin 30 km:n päässä Dzemgin lentokentästä lähellä Komsomolsk-na-Amurea. Lentäjä kuoli.[16]
- 2012 28. helmikuuta Vastavalmistunut Su-30 putosi koelennolla 130 km Komsomolsk-na-Amuresta moottorin sytyttyä tuleen. Molemmat lentäjät pelastuivat.[17]
- 2012 26. kesäkuuta Su-27 putosi harjoituslennolla Karjalassa. Molemmat lentäjät pelastuivat heittoistuimilla.[18]
- 2016 9. kesäkuuta Su-27 putosi Pushkinin alueella Moskovan lähellä ja sen lentäjä kuoli koneen räjähtäessä maahansyöksyssä.[19]
Tekniset tiedot
muokkaaLähde: lähde?
Yleiset ominaisuudet
- Miehistö: 1
- Pituus: 21,9 m
- Kärkiväli: 14,7 m
- Korkeus: 5,93 m
- Siipipinta-ala: 46,5 m²
- Tyhjäpaino: 16 380 kg
- Voimalaite: Saturn-Ljulka AL-31F -suihkumoottoria; 75,22 kN per moottori kuivana, 122,6 kN jälkipolttimella 2 ×
Suoritusarvot
- Suurin nopeus: 2 500 km/h
- Lentomatka: 3 900 km
Aseistus
- 30 mm Grjazev–Šipunov GŠ-30-1 tykki, 150 ammusta
- 8 000 kg kymmenessä siipiripustuspisteessä
- 6 × R-27-ohjusta, 4 × R-73-ohjusta
Lähteet
muokkaa- Modern Combat Aircraft: Reference guide pp. 50–51 Minsk, "Elida", 1997, ISBN 985-6163-10-2 (venäjäksi).
Muut lähteet
muokkaa- Russkiye Vityazi (Russian Knights) Acrobatic Team (Arkistoitu – Internet Archive)
- GlobalSecurity.org
- Sukhoi Su-27 page by the Federation of American Scientists
- The Su-27SKM
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c Su-27 Flanker GlobalSecurity.org. 13.9.2021. (englanniksi)
- ↑ J-11 [Su-27 Flanker] Su-27UBK / Su-30MKK/ Su-30MK2 GlobalSecurity.org. 9.2.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Su-30 Flanker (Sukhoi) GlobalSecurity.org. 24.2.2020. (englanniksi)
- ↑ Su-34 (Su-27IB) Fullback GlobalSecurity.org. 24.2.2017. (englanniksi)
- ↑ Armements: un ministre malaisien a volé sur un Su-30MKM (Sukhoi) . RIA Novosti. 19.4.2010. Arkistoitu 26.5.2012. (englanniksi)
- ↑ http://www.ilmatorjuntaupseeriyhdistys.fi/2_98/sukhoit.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Su-35 (Su-27M) Flanker-E GlobalSecurity.org. 19.6.2022. (englanniksi)
- ↑ Kramnik, Ilja: Su-35, a younger son of Su-27. RIA Novosti. 9.7.2008. Arkistoitu 12.7.2008. (englanniksi)
- ↑ SU-35BM (Bolshaya Modernizatsiya - Big Modernization) GlobalSecurity.org. 10.4.2019. (englanniksi)
- ↑ Su-37 "Super Flanker" GlobalSecurity.org. 13.9.2021. (englanniksi)
- ↑ Chapligina, Maria: Russia downplays Chinese J-15 fighter capabilities. RIA Novosti. 4.6.2010. Arkistoitu 26.5.2012. (englanniksi)
- ↑ Russian Defense Ministry orders 64 Su-family fighters. RIA Novosti. 18.8.2009. Arkistoitu 21.8.2009. (englanniksi)
- ↑ Russkiye Vityazi (Russian Knights) Acrobatic Team knights.ru. Arkistoitu 27.2.2010. Viitattu 16. kesäkuuta 2008.
- ↑ Remembering Sknyliv: The Deadliest Air Show Disaster In History Radio Free Europe/Radio Liberty – RFE/RL. 27.7.2022. Viitattu 15.10.2024. (englanniksi)
- ↑ Taas vakava lentoturma Puolan taitonäytöksessä Yle Uutiset. 30.8.2009. Viitattu 15.10.2024.
- ↑ Kiselev, V.: Russia suspends flights of Su-27 fighters after crash. RIA Novosti. 16.1.2010. Arkistoitu 26.5.2012. (englanniksi)
- ↑ Машатина, Майя: Su-30 Caught Fire Before Crash – Investigators. RIA Novosti. 28.2.2012. Arkistoitu 13.7.2012. (englanniksi)
- ↑ SU-27 crashes in Karelia. The Moscow News. 28.6.2012. Arkistoitu 28.4.2013. (englanniksi)
- ↑ Venäläinen suihkuhävittäjä putosi Moskovan lähellä Yle Uutiset. Viitattu 24.12.2019.
Aiheesta muualla
muokkaa- Suhoin virallinen sivu englanniksi Su-27:n suunnittelun eri vaiheista (Arkistoitu – Internet Archive) OKB Suhoi
- Suhoin virallinen sivu Su-27:n ominaisuuksista (Arkistoitu – Internet Archive) OKB Suhoi
- Suhoin virallinen sivu Su-27:n aseistuksesta (Arkistoitu – Internet Archive) OKB Suhoi
Hävittäjät | |
---|---|
Pommi- ja rynnäkkökoneet | |
Tiedustelukoneet | |
Koulukoneet | |
Kuljetuskoneet | |
Kokeelliset |