Vasili Kulik

Vasili Kulik (ven. Василий Кулик; 17. tammikuuta 1956 Irkutsk – 1989) oli neuvostoliittolainen sarjamurhaaja. Hänestä käytettiin myös nimitystä "Irkutskin hirviö". Hän murhasi ainakin 13 naista ja lasta 1980-luvulla.

Tausta

Kulik syntyi luonnontieteiden alan professorin ja koulua johtaneen kasvatuspsykologin perheeseen. Lääkärit varoittivat 40-vuotiasta äitiä vaikean ja suhteellisen myöhäisen raskauden mahdollisista seurauksista. He suosittelivat aborttia, jota äiti ei kuitenkaan tehnyt. Synnytys oli ennenaikainen ja hyvin vaikea. Kulikilla oli ruumiillisia poikkeavuuksia, kuten vaillinaisesti kehittyneet korvat ja puuttuvat kynnet. Häneltä puuttuivat aluksi imemis- ja nielemisrefleksit, joten häntä ravittiin suonensisäisesti riittävän painon saavuttamiseksi. Vuoden ikäisenä Kulik sairastui vaikeaan tuhkarokkoon eikä saanut enää kunnolla nukutuksi. Äiti alkoi usein löydä poikaansa. Kouluiässä Kulik kärsi useista sairauksista ja väkivallasta, jossa hän oli sekä tekijänä että uhrina. Hän joutui isänsä pahoinpitelemäksi lyötyään luokkatoveriaan sillä seurauksella, että ikenet vaurioituivat.

Kulik ryhtyi joitain vuosia vanhemman kaverinsa kanssa pyydystämään kissoja ja hirttämään näitä puihin. Omia lemmikkejään (koiraa, kissaa ja kilpikonnia) hän ei tiettävästi vahingoittanut. Kulik aloitti myös nyrkkeilyharrastuksen, jossa hän sai jopa aluekilpailussa kultamitalin. Aivotärähdyksen saatuaan hän päätti lopettaa harrastuksensa. Kulik palveli neuvostoarmeijassa vuosina 1974–1976. Tämän jälkeen hän opiskeli Irkutskissa lääketiedettä. Hän myös työskenteli lääkärinä, mutta ei pitänyt työstään vaan ärsyyntyi varsinkin iäkkäämmistä potilaista. Kulik siirtyi työskentelemään ambulanssiasemalle, jossa hän menestyi paremmin.

Kulik meni naimisiin juristin kanssa, mutta hänen seksuaalisuutensa oli ongelmallinen. Hän tunsi lapsiin vetoa, mutta myös vihaa, koska oli muun muassa 24-vuotiaana joutunut alaikäisen joukon ryöstämäksi ja sairaalakuntoon pahoinpitelemäksi. Kulik sai kuitenkin yhteisen pojan vaimonsa kanssa.

Rikokset

Kulik oli pitkään passiivinen pedofiili, mutta ihastui 9-vuotiaaseen tyttöön, jolle alkoi kirjoittaa rakkauskirjeitä ja antaa lahjoja. Hän kutsui tytön myös treffeille, mutta tyttö kertoi tapahtumista äidilleen, joka vei rakkauskirjeet poliisin luettaviksi. Poliisit eivät aloittaneet rikostutkintaa. Kulik kuitenkin säikähti eikä enää halunnut groomata lapsia vaan keskitti huomionsa satunnaisiin uhreihin.

Vuonna 1982 Kulik raiskasi kaksi 8-vuotiasta tyttöä ja pojan. Nämä rikokset saatiin myöhemmin toteennäytettyä, mutta Kulik kertoi raiskanneensa myös monia lapsia, joita poliisit eivät koskaan kyenneet jäljittämään. Kulik menetti isänsä vuoden 1983 lopussa ja yritti hautajaisten jälkeen itsemurhaa. Hän selviytyi hoidon avulla täpärästi. Maaliskuussa 1984 Kulik kohtasi kadulla entisen potilaansa: 72-vuotiaan naisen, joka alkoi puhua hänelle terveysongelmistaan. Kulik muisti naisen asuvan yksin ja tarjoutui suorittamaan terveystarkastuksen tämän kotona. Hän injektoi uhriin itse tuottamaansa lääkeyhdistelmää, jonka valehteli olleen tarkoitettu verenpaineen lääkitsemiseen. Kulik raiskasi ja kuristi uhrinsa, jonka ruumis löydettiin joitain päiviä myöhemmin. Tapaus kuitattiin iän johdosta luonnollisena ja kirjattiin sydäninfarktista johtuneeksi.

Kulik oli ryhtynyt tappamaan lasten lisäksi myös vanhuksia. Hän kirjoitti listaan entisten potilaidensa nimiä ja viivasi yli tappamiensa henkilöiden nimet. Kulik käytti samaa toimintatapaa kuin ensimmäisen vanhusuhrinsa kohdalla. Hän antoi vanhuksille injektioita, minkä jälkeen hän raiskasi ja kuristi uhrinsa. Poliisi piti kaikkia kuolemantapauksia pitkään luonnollisina. Yhden uhrin emättimestä löydettiin aterin, mutta poliisi ei tutkinut asiaa vaan kuittasi sen merkkinä itsetyydytyksestä. Toisen ruumis löydettiin kylpyammeesta, johon hänen olisi ollut vaikea päästä itsenäisesti, mutta poliisi ei syventynyt yksityiskohtiin. Yksi Kulikin uhreista selviytyi ja meni ilmoittamaan poliisille rikoksesta, mutta poliisi väitti uhrin olleen vanhuudenhöperö.

Toukokuussa 1984 Kulik houkutteli 9-vuotiaan tytön mukaansa kuurupiilon leikkimisen verukkeella. Hän vei tytön kerrostalon kellarikerrokseen, jossa hän hakkasi, raiskasi ja kuristi uhrinsa. Toisin kuin vanhusten murhat, tämä kuolemantapaus herätti myös poliisin mielenkiinnon. Yhden uhrin naapuria ja paikallista rikoksenuusijaa epäiltiin, mutta Kulikia ei vielä saatu kiinni. Hän murhasi välillä lisää vanhoja naisia, mutta joulukuussa 1984 hän sieppasi nuorimman uhrinsa, 2,5-vuotiaan tytön, jonka hän myös hakkasi, raiskasi ja kuristi. Myöhemmän tunnustuksensa mukaan Kulik etsi lapsia useimmin niistä Irkutskin paikoista, joista hän itse oli lapsena pitänyt. Väitetysti Kulik suunnitteli jopa oman poikansa murhaamista. Kerran hän riisuikin pojan housut, mutta jäätyään kiinni vaimolleen hän vakuutteli olleensa tekemässä lääketieteellistä tarkastusta. Kulikilla oli monia avioliiton ulkopuolisia suhteita. Erään naisystävän lapsi kertoikin miehen menneen tämän kanssa sänkyyn, mitä nainen ei kuitenkaan uskonut. Osa Kulikin uhreiksi houkuttelemista lapsista kieltäytyi lähtemästä tämän matkaan, mikä auttoi poliisia epäillyn ulkonäön hahmottelussa. Poliisi harjoitti lisäksi peitetoimintaa, mikä epäonnistui, koska Kulik ei ollut kiinnostunut uhreina nuorehkoista naisista. Yhden tyttöuhreistaan hän raiskasi ja kuristi ollessaan perheensä kanssa lomalla Kirovogradissa (nykyinen Kropyvnytskyi, Ukraina).

Kulik ymmärsi lasten lähestymisen kadulla olevan riskialtista, joten hän alkoi hakeutua lääkärin työn varjolla asuntojen oville. Jos aikuiset avasivat oven, Kulik väitti erehtyneensä osoitteesta. Jos yksin kotona ollut lapsi avasi oven, Kulik hyökkäsi tämän kimppuun. Elokuussa 1985 hän raiskasi ja 9-vuotiaan tytön ja hirtti tämän leikkihuoneeseen uhrin äidin ollessa töissä. Kulik lähestyi myös ikääntyneitä uhrejaan vastaavalla tavalla. Maaliskuussa 1985 hän meni 75-vuotiaan naisen asunnolle, jossa hän antoi tälle injektion ja suoritti raiskauksen. Kulik puukotti uhrinsa aiemmista toimintatavoistaan poiketen.

Kiinnijääminen, oikeudenkäynti ja teloitus

Kulik vietti 30-vuotispäiväänsä sukulaistensa kanssa 17. tammikuuta 1986. Hän oli hakemassa leipää kaupasta, mutta huomasi matkalla pojan, jonka hän vei kädestä pitäen rakennustyömaalle. Irkutskin sarjamurhaajan saama julkisuus sai työmaaruokalan työntekijän suhtautumaan epäluuloisesti omituiseen kaksikkoon. Hän kutsui työtovereitaan mukaan lähestyäkseen Kulikia ja poikaa. Työmaaruokalan työntekijä alkoi huutaa nähdessään pojan menettäneen tajuntansa ja miehen ollessa polvistunut tämän viereen. Kulikin selitystä lääkärin työstä ei uskottu, jolloin hän juoksi pakoon. Huutoon havahtuneet kaksi miestä juoksi Kulikin perään ja sai hänet kiinni tämän yrittäessä ylittää aitaa. Miehet löivät Kulikia ja veivät hänet poliisiasemalle.

Kulik koetti aluksi vakuuttaa myös poliiseja tarinastaan, jonka mukaan hän olisi tarjonnut pojalle lääketieteellistä apua. Poika kuitenkin palasi tajuihinsa ja kertoi Kulikin hyökänneen hänen kimppuunsa. Tämän jälkeen Kulik tunnusti kolmekymmentä raiskausta ja kolmetoista murhaa. Hän kertoi myös paikkansapitävästi tapahtumapaikat. Rikostutkinta tehtiin puutteellisesti ja esimerkiksi Kulikin omat muistiinpanot tulivat hänen vaimonsa tuhoamiksi. Asianajajansa ohjeistuksesta Kulik kertoi oikeudessa keksittyä tarinaa jengiläisten juonen uhriksi joutumisestaan. Hän väitti jengiläisiä todellisiksi rikoksentekijöiksi. Tunnustuksensa hän väitti kuvanneen hänen omia painajaisiaan.

Rikostutkinnan puutteet johtivat lisätutkinnan tarpeeseen. Selviytyneitä löydettiin lisää, ja he kykenivät tunnistamaan hyökkääjän tämän poikkeuksellisen kävelytavan ja puhevian perusteella. Kulik yritti vedota silmissään olleeseen ongelmaan, joka olisi estänyt häntä toimimasta, mutta silmälääkärin tarkistus osoitti kertomuksen valheelliseksi. Myös tekninen todistusaineisto Kulikia vastaan vahvistui. Rikostutkijoiden väitteen mukaan Kulik teki rikoksensa aina uudenkuun tai täysikuun aikana. Tutkijat uskoivat Kulikin olleen epätasapainoinen kyseisinä ajankohtina ja päätti kuulustella tätä "psykologisesti otollisena" ajankohtana kesäkuussa 1987. Asiakirjojen mukaan Kulik tunnustikin tällöin rikoksensa uudelleen ja jopa vaati itselleen kuolemantuomiota. Oikeuteen palattiin vuonna 1988, jolloin todistusaineisto katsottiin riittävän vahvaksi. Kulik tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin ampumalla eri lähteiden mukaan joko kesäkuussa tai joulukuussa 1989.