Valdemar Salmelo

Valdemar Salmelo ent. Sundqvist (29. elokuuta 1892 Helsinki1. joulukuuta 1939) oli suomalainen jääkärikapteeni. Hänen vanhempansa olivat rautatienesimies Karl Sundqvist ja Maria Ulrika Lindros. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1923 Tyyne Yliojan kanssa, joka kuoli vuonna 1927 ja toisen kerran Salmelo avioitui vuonna 1936 apteekkari Eeva Johanna Ervastin kanssa.[1][2] Molemmat on haudattu Oulun hautausmaalle Intiöön.

Valdemar Salmelo
Salmelo valdemar.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt 29. elokuuta 1892
Helsinki
Kuollut 1. joulukuuta 1939 (47 vuotta)
Jääkäri
Korkein sotilasarvo jääkärikapteeni

OpinnotMuokkaa

Hän kävi kansakoulun ja suoritti yksityisesti viidennen luokan Rovaniemen yhteiskoulussa vuonna 1923. Taistelukoulun kapteenikurssin vuosina 1931 - 1932.[1][2]

 
Jääkäripataljoona 27:n soittokunta.

JääkärikausiMuokkaa

Tämä helsinkiläinen konttoristi liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 20. lokakuuta 1915 ja otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella sekä Aa-joella. Hän kuului myös pataljoonan soittokuntaan.[1][2]

Suomen sisällissotaMuokkaa

 
Jääkärit kortilla Lockstedtissa vuonna 1916, vasemmalta jääkärit Julius Salin, Ragnar Johannes Vaara ja Valdemar Sundqvist myöh. Salmelo.

Hän saapui Suomeen jääkärien pääjoukon mukana vänrikiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918 ja sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan joukkueenjohtajaksi ensin 7. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan ja 31. maaliskuuta 1918 alkaen 6. Jääkärirykmentin 16. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan ja otti osaa sisällissodan taisteluihin Säiniöllä ja Viipurissa.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aikaMuokkaa

Salmelo palveli sisällissodan jälkeen nuorempana upseerina 6. Jääkärirykmentistä muodostetussa Jääkäripataljoona n:o 6:ssa, josta myöhemmin muodostettiin Kajaanin sissipataljoona. Hänet siirrettiin 20. marraskuuta 1918 Lapin 2. rajavartiopataljoonan lähettiupseeriksi, josta hänet määrättiin 1. huhtikuuta 1919 Lapin rajavartioston 2. komppanian päälliköksi ja edelleen 22. tammikuuta 1921 nuoremmaksi upseeriksi Petsamon komppaniaan. Ivalon komppanian päälliköksi hänet siirrettiin 30. elokuuta 1921 ja Rovaniemen komppanianpäälliköksi 1. toukokuuta 1924 sekä 4. komppanianpäälliköksi 16. kesäkuuta 1925. Nuoremmaksi esikuntaupseeriksi Rajavartiostojen esikuntaan hänet siirrettiin 1. lokakuuta 1935, mistä hänet siirrettiin 3. lokakuuta 1936 Lapin rajavartioston 3. komppanian päälliköksi. Hän hoiti tilapäisesti Lapin rajavartioston komentajan tehtäviä ja oli 1. joulukuuta 1930 - 25. heinäkuuta 1931 välisen ajan varsinaisen toimensa ohella Petsamon ja Inarin suojeluskuntain aluepäällikkönä. Talvisotaan Salmelo osallistui komppanianpäällikkönä Petsamon Harjoituskeskuksessa.[1][2]

LuottamustoimetMuokkaa

Salmelo toimi Lapin rajavartioston kunnianeuvoston jäsenenä vuonna 1929 ja puheenjohtajana vuonna 1930 ja varapuheenjohtajana vuonna 1931 sekä 5. paikallisen rajantarkistuskomitean suomalaisen valtuuskunnan jäsenenä vuosina 1928 - 1935. Petsamon kunnan palolautakunnan puheenjohtajana hän toimi vuosina 19331934.[1][2]

LähteetMuokkaa

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

ViitteetMuokkaa

  1. a b c d e f Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e f Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975