Väinö Forsman
Väinö Ilmari Forsman (26. kesäkuuta 1889 Pälkjärvi – 19. toukokuuta 1957 Helsinki) oli suomalainen rovasti ja hengellisten kuorolaulujen sanoittaja.[1][2]
Forsmanin vanhemmat olivat Pälkjärven ja Kiteen kirkkoherra, rovasti Fredrik Forsman (1837– 1906) ja hänen toinen puolisonsa Elisabeth Barck. Hän pääsi ylioppilaaksi Joensuun lyseosta 1907, suoritti pastoraalitutkinnon 1918 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1930, filosofian maisteriksi 1931, teologian kandidaatiksi 1942 ja teologian lisensiaatiksi 1948. Papiksi Forsman vihittiin 1911. Hänestä tuli teologian kunniatohtori 1953.[1][2][3]
Forsman oli Viitasaarella ja Kivijärvellä vt. kappalaisena, vt. kirkkoherrana ja armovuodensaarnaajana vuosina 1911–1917. Hän oli Helsingin uuden yhteiskoulun uskonnon ja keskiluokan historian opettajana 1917–1919, Riihimäen pakkotyölaitoksen saarnaajana 1918–1919, Helsingin eteläisen suomalaisen seurakunnan kappalaisen viran armonvuodensaarnaajana 1919, kirkkoherran viran apulaisena 1920, Helsingin Sörnäisten suomalaisen seurakunnan kirkkoherran viran apulaisena 1920–1931 ja Helsingin pohjoisen suomalaisen seurakunnan kirkkoherran viran apulaisena 1931–1943. Viimeksi Forsman oli Helsingin Töölön seurakunnan kirkkoherrana vuodesta 1943 alkaen. Hän sai rovastin arvon 1943.[1][2]
Forsman toimi liturgina eduskunnan ja valtion juhlajumalanpalveluksissa vuodesta 1918 alkaen ja piti Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan kurssit kirkkoherranviraston tehtävistä vuodesta 1937 alkaen. Hän oli myös Helsingin yliopiston kirkkolaulun opettajana vuodesta 1945 alkaen.[1][2]
Forsman oli naimisissa vuodesta 1927 Jenny Tatjana Murron (s. 1897) kanssa.[1][2]
Julkaisuja muokkaa
Nimellä V. I. Forsman:
- Hautausmaista: niiden järjestämisestä ja kaunistamisesta. Otava 1926
- Kansliapapin käsikirja. Otava 1938
- Kirkonpalvelijain ohjekirja; kirj. Hanna Loimaranta, Ilmari Virkkala, V. I. Forsman. Suomen kirkonpalvelijainyhdistys, Hamina 1942
- Väkevien voimien pyörteissä: mitä on terve rakkaus- ja sukuelämä?; kirj. Helmi Heikinheimo, Kaarina Kari, Mairi Karvonen, Martta Kasurinen, Irja Kilpeläinen, Hellin Mustala, V. I. Forsman, Ensio Kurki-Suonio, Toivo Laitinen, V. Laurila, Verneri Louhivuori, Turo Niemi. Agricola-seura, Helsinki 1947
- Kotiemme pyhät juhlat: miten vaalimme niitä. Kirjapaja, Helsinki 1952
Suomennoksia muokkaa
- J. S. Bach : Joulu-oratorio. 1 ja 2 osa. Teosto, Helsinki 1951
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Forsman, Väinö Ilmari. Suomen papisto 1800–1920 -verkkojulkaisu. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2017 (viitattu 4.12.2022)
- ↑ a b c d e Ylioppilasmatrikkeli 1907, matrikkelinumero 31379 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899 : Fredrik Forsman
Kirjallisuutta muokkaa
- Nöyrät hän täyttää hyvyyksillään: Väinö Forsmanin muistokirja; toim. Viljo Lindbohm. Tohtori V. I. Forsmanin muistorahasto, Helsinki 1959