Helsingin eteläinen suomalainen seurakunta
Helsingin eteläinen suomalainen seurakunta (vuodesta 1956 Johanneksen seurakunta) oli vuosina 1906–1999 toiminut seurakunta, joka muodostettiin Helsingin kaupungin seurakunnasta vuonna 1905 senaatin päätöksellä. Jakoa toimeenpantaessa seurakunnan 3. komministeri siirtyi eteläiseen seurakuntaan. Jumalanpalveluksia varten seurakunta käytti yhteisesti vastaavan ruotsalaisen seurakunnan kanssa Johanneksenkirkkoa sekä kaupunkilähetyksen Betania-rukoushuonetta.[1]
| Johanneksen seurakunta | |
|---|---|
| Helsingin eteläinen suomalainen seurakunta | |
 Johanneksen kirkko Korkeavuorenkadulta 1926. |
|
| Perustettu | 1906 |
| Erotettiin | Helsingin kaupunkiseurakunta |
| Lakkautettu | 1999 |
| Liitetty | Helsingin tuomiokirkkoseurakunta |
| Pääkirkko | Johanneksenkirkko |
Seurakunta perusti Suomenlinnaan Suomen ainoan sotilaskirkon vuonna 1929, joka palautui seurakunnalle vuonna 1960. Vuonna 1935 valmistui Mikael Agricolan kirkko. Rippikoulun kävijät perustivat vuonna 1913 Nuorten toveruusliikkeen ja vuodesta 1930 lähtien seurakunnassa toimi erityinen nuorisopappi. Vuonna 1956 seurakunta muutti nimensä Johanneksen seurakunnaksi ja vuonna 1968 tästä erosi Agricolan seurakunta. Molemmat seurakunnat liitettiin vuonna 1999 tuomiokirkkoseurakuntaan.[1]
Papisto
muokkaaSeuraavat henkilöt ovat toimineet Helsingin eteläisen suomalaisen seurakunnan ja Johanneksen seurakunnan kirkkoherroina:[1][2]
- 1907–1926: Karl August Hildén
- 1926–1951: Paavo Virkkunen
- 1952–1970: Erkki Kurki-Suonio
- 1971–1983: Toivo Saarilahti
- 1983–1995: Reino Tillanen
Katso myös
muokkaaLähteet
muokkaa- Larkio, Mauri & toimituskunta: Kehityksen kärjessä, usein vähän jäljessä. (Helsingin evankelisluterilaiset seurakunnat 1906–1980) Helsinki: Helsingin ev.-lut. seurakuntien seurakuntayhtymä, 1980. ISBN 951-99277-5-1
Viitteet
muokkaa- ↑ a b c Eteläinen suomalainen seurakunta Suomen sukututkimusseura. Viitattu 12.8.2022.
- ↑ Larkio & toimituskunta, 1980 s. 255