Avaa päävalikko

HistoriaMuokkaa

Ateismin historian yhteydessä mainitaan usein antiikin ajattelija Epikuros ja epikurolaisuus.[1] Useat valistusajan ajattelijat arvostelivat uskontoa. Paroni d'Holbach katsoi teoksessaan Systéme de la Nature (1770), että jos ihmiset ymmärtävät itsensä oikein luonnon osana, he voivat oppia että onnellisuus saavutetaan elämällä rauhassa ja sopusoinnussa toisten kanssa.[2]

Ateismi järjestäytyi länsimaissa 1800-luvulla ateistien, vapaa-ajattelijoiden ja humanistien yhdistyksinä. Vapaa-ajattelijain maailmanliiton kongressien julkilausumien mukaan vapaa-ajattelijat pyrkivät hyvyyteen etiikan ja oikeudenmukaisuuteen yhteiskunnallisen työn avulla.[3][4] Kansainvälisen humanistiliiton määritelmän mukaan ”humanismi on demokraattinen ja eettinen elämänasenne, joka katsoo että ihmisellä on oikeus ja velvollisuus antaa omalle elämälleen merkitys ja muoto. Se puolustaa inhimillisempää yhteiskuntaa etiikalla, joka perustuu inhimillisiin ja muihin luonnollisiin arvoihin käyttäen inhimillisiä kykyjä järjen ja vapaan tutkimuksen ilmapiirissä.”[5]

EtiikkaMuokkaa

Pääartikkeli: Etiikka

Etiikassa tutkitaan moraaliin liittyviä kysymyksiä kuten eettisen toiminnan periaatteita, oikeaa ja väärää sekä hyvää elämää.[6] Moraalinormien määrittämistä kutsutaan normatiiviseksi etiikaksi. Normatiivisen etiikan tunnetuimmat suuntaukset jaetaan tavallisesti kolmeen luokkaan: velvollisuusetiikka, seurausetiikka ja hyve-etiikka.[7]

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. ”Most histories of atheism choose the Greek and Roman philosophers Epicurus, Democritus, and Lucretius as the first atheist writers.”First Atheist writers 2.10.2002. BBC. Viitattu 19.4.2007. (englanniksi)
  2. Norman, Richard: On humanism, s. 11–12. London; New York: Routledge, 2004. ISBN 0-415-30523-3. (englanniksi)
  3. Hakusana vapaa-ajattelu teoksessa Otavan suuri ensyklopedia 19, Turgenev – veriryhmät. Helsingissä: Otava, 1981. ISBN 951-1-05082-6.
  4. Mustakallio, Hannu: Kansainvälisen vapaa-ajattelijaliikkeen alkuvaiheet. Suomen kirkkohistoriallisen seuran vuosikirja, 1999, nro 87–88. Helsinki: Suomen kirkkohistoriallinen seura. ISSN 0356-0767.
  5. ”Humanism is a democratic and ethical life stance, which affirms that human beings have the right and responsibility to give meaning and shape to their own lives. It stands for the building of a more humane society through an ethic based on human and other natural values in the spirit of reason and free inquiry through human capabilities.” Suomennos: Hartikainen, Erkki: Ateismi ja aatteet. Vapaa ajattelija, 2/2002. Artikkelin verkkoversio Viitattu 3.7.2008.
  6. Crisp, Roger: Ethics Routledge Encyclopedia of Philosophy. Lontoo: Routledge. Viitattu 13.8.2007. (englanniksi)
  7. Fieser, James: Ethics The Internet Encyclopedia of Philosophy. Viitattu 13.8.2007. (englanniksi)

KirjallisuuttaMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

Tämä filosofiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.