Uralilais-siperialaiset kielet

hypoteettinen kielikunta

Uralilais-siperialaiset kielet on hypoteettinen kielikunta, johon kuuluisivat seuraavat kielikunnat:

 

HistoriaMuokkaa

Uralilaisten ja eskimo-aleuttilaisten kielten rakenteelliset samankaltaisuudet huomattiin jo varhain. Tanskalainen teologi Marcus Wöldike vertaili grönlantia ja unkaria toisiinsa vuonna 1746. Vuonna 1818 Rasmus Rask piti grönlantia uralilaisten kielten sukulaisena ja esitti luettelon yhteistä alkuperää olevista sanoista. Rask tosin oletti myös uralilaisten ja altailaisten kielten olevan sukua keskenään. Vuonna 1959 Suomalais-Ugrilaisen Seuran Aikakauskirjassa julkaistiin Knut Bergslandin artikkeli The Eskimo-Uralic Hypothesis (Eskimo-uralilainen hypoteesi), jossa kirjoittaja esitti joitakin kieliopin yhteisiä piirteitä ja samaa alkuperää olevia sanoja. Vuonna 1962 Morris Swadesh esitti tšuktšilais-kamtšatkalaisten ja eskimo-aleuttilaisten kielten kuuluvan samaan kielikuntaan. Vuonna 1998 Michael Fortescue julkaisi kirjan Language Relations across Bering Strait (Kielisukulaiset kahden puolen Beringinsalmea), jossa hän esitti hypoteesin uralilais-siperialaisesta kielikunnasta.

Yhteiset piirteetMuokkaa

Uralilais-siperialaisen kielikunnan tueksi on löydetty yhteisiä piirteitä sekä fonologiasta, morfologiasta että sanastosta.lähde?

FonologiaMuokkaa

Uralilais-siperialaisten kielten kantakielten rekonstruoidut konsonantistot ovat hyvin samanlaisia keskenään. Yhteisenä piirteenä ovat soinnillisten kluusiilien puuttuminen sekä soinnillisten frikatiivien esiintyminen samoilla artikulaatiopaikoilla: labiaalisena, dentaalisena, palataalisena ja velaarisena sekä tšuktšilais-kamtšatkalaisissa ja eskimo-aleuttilaisissa kielissä myös uvulaarisena. Myös nasaalit esiintyvät samoilla artikulaatiopaikoilla. Lisäksi yhteistä ovat kolme sibilanttia, likvidat ja puolivokaalit.

MorfologiaMuokkaa

Yhteisiä morfologiasia piirteitä ovat

  • monikon tunnus *-t
  • kaksikon tunnus *-k
  • ensimmäisen persoonan vartalo *m-
  • tosien persoonan vartalo *t-
  • interrogatiivipronomini *ka
  • genetiivin pääte -n.

SanastoMuokkaa

Michael Fortescue esittään teoksessaan 95 sanaa, joilla on olemassa etymologinen vastine ainakin kolmessa kielikunnassa sekä lisäksi muita sanoja, jotka esiintyvät kahdessa kielikunnassa. Yhteistä alkuperää oleviksi sanoiksi hän esittää mm. seuraavat sanat: *ap(p)a ’isoisä’ ja *kað’a ’vuori’.

kantaurali kantaeskimo
aja (ajaa) ajaɣ (työntää)
elä (älä) la (älä)
toɣe (ottaa) teɣu (ottaa)

Katso myösMuokkaa

KirjallisuusMuokkaa

  • Knut Bergsland: The Eskimo-Uralic hypothesis (Suomalais-Ugrilaisen Seuran Aikakauskirja, 61), 1–29, 1959.
  • Michael Fortescue: Language Relations across Bering Strait, 1998. ISBN 0-304-70330-3.