Uralilais-altailaiset kielet

Uralilais-altailaiset kielet on historiallis-vertailevan kielitieteessä varsinkin aiemmin^milloin? joskus oletettu hypoteettinen kielikunta. Paitsi hypoteettisen kielikunnan merkityksessä käsitettä käytetään myös typologisen ja areaalisen kieliryhmän nimityksenä. Nimensä mukaisesti se koostuu toisaalta uralilaisista kielistä ja toisaalta altailaisista kielistä. Näistä uralilaiset kielet muodostavat oman kielikuntansa. Altailaisiin kieliin taas kuuluu useita eri kielikuntia, joiden mahdollisesta yhteisestä alkuperästä niin ikään on eri aikoina esitetty erilaisia käsityksiä.

Uralilais-altailaisten kielten levinneisyys

Hypoteettinen kielikunta

Useissa lähteissä termiä uralilais-altailaiset kielet on käytetty ikään kuin kielikunnan olemassaolo olisi selvä asia. Nykyisessä tutkimustilanteessa uralilaisten kielten tutkijoiden pääosa ei kuitenkaan usko kielikunnan olemassaoloon. Edes niin sanottujen altailaisten kielten keskinäistä sukulaisuutta ei ole kyetty todistamaan. Uralilaiset ja altailaiset kielet kuuluvat samaan typologiseen kielityyppiin, ja keskeiset kieliopilliset suhteet ilmaistaan niissä samoin keinoin, mutta historiallis-vertaileva kielitiede ei ole kyennyt osoittamaan niiden palautuvan yhteiseen kantakieleen.

Näkemystä uralilais-altailaisten kielten yhteisestä geneettisestä alkuperästä ovat edustaneet fennougristiikan historiassa Suomessa muun muassa M. A. Castrén, Martti Räsänen ja Ruotsissa Björn Collinder.

Areaalis-typologinen kieliryhmä

Riippumatta mahdollisesta yhteisestä alkuperästä tai sen puuttumisesta uralilais-altailaisista kielistä voidaan puhua areaalis-typologisena kieliryhmänä. Vaikka geneettistä suhdetta eikä merkittävää yhteistä sanastoa muuten kuin lainasanoina kielten välillä ei toistaiseksi ole pystytty osoittamaan, niin uralilais-altailaiset kielet muodostavat typologisesti niin selvärajaisen alueellisen yksikön verrattuna ympäröiviin, eri typologioita edustaviin kieliin, että esimerkiksi suomalainen kielitieteilijä Juha Janhunen on edustanut kantaa, että kyseisillä kielillä täytyy olla yhteinen leviämiskeskus.

Turkkilaisten kielten, mongolikielten ja tunguusikielten kantakieliä on puhuttu Mantšurian alueella, eikä Janhusen mukaan ole suurta mahdollisuutta, että myöskään uralilaisten kielten niiden kanssa samanlainen rakenteellinen typologia olisi voinut syntyä ilman läheistä kontaktia niihin. Juha Janhusen mukaan uralilais-altailaiset kielet ovat agglutinatiivisiä kieliä kuten suomen lisäksi myös turkki, mongoli, tunguusi, korea ja japani. Kielten rakennetyypistä johtuen suomella ja turkilla on hämmentävän samantapaisia piirteitä, kuten agglutinoiva (päätteitä liimaileva) morfologia ja vokaalisointu .

Suhteessa ympäröiviin kielikuntiin uralilais-altailaiset kielet muodostavat Juha Janhusen mukaan hyvin selvärajaisen kokonaisuuden, kun ympäröivistä kielikunnista niin indoeurooppalaiset kielet ja sinotiibetiläiset kielet etelässä, jukagiiriset kielet ja tšuktšilais-kamtšatkalaisiin kielet pohjoisessa kuin myös nivhi ja ainu äärimmäisessä idässä edustavat muita typologioita. Samoin kielialueen reunoilla on Janhusen mukaan havaittavissa sekä asteittaista typologista altailaistumista muissa kielissä että altaisten kielten typologista ei-altailaistumista altailaisissa kielissä.

Samalla tavoin myös altailaisten kielten yhteisen typologian voidaan Janhusen mukaan päätellä olevan tulosta keskinäisistä kontakteista menneisyydessä ehkä muutamia tuhansia vuosia sitten, jolloin kieliryhmän muiden kantakielten kuin kantauralin tiedetään esiintyneen varsin tiiviillä yhtenäisellä alueella nykyisessä Mantšuriassa. Uralilaisen kantakielen osalta kysymys sen sijaan on monimutkaisempi.

Jaakko Häkkinen on hiljattain^milloin? esittänyt, että jukagiirisissa kielissä esiintyvät, kantauralin tasoon palautettavat lainasanat olisivat osoitus kantauralia edeltäneen kielimuodon, esikantauralin esiintymisestä Siperiassa, vaikka itse kantauralin puhuma-alueeksi monilla perusteilla viime vuosina yksimielisesti onkin katsottu Euroopan puoleinen alue Uralvuorten eteläpäässä. Ante Aikio ei ole yhtynyt Häkkisen perusteluihin, vaan on katsonut osoitetuiksi vain lainat kantasamojedista ja esikantasamojedista kantajukagiiriin.

Uralilais-altailaisten kielten pronominien suhteesta

Oheisessa taulukossa voidaan todeta uralilais-altailaisten kielten persoonapronominien samankaltaisuus. Koska pronominit ovat kielen kestävimpiä elementtejä ja pysyvät kielien muutoksessa parhaiten ja äärimmäisen harvoin kokonaan siirtyvät kielestä toiseen, niitä voidaan pitää todisteena kielisukulaisuudesta. Huomattakoon, että "s" suomen kielen pronominissa *sinä on tulosta ti > si ääntämys säännössä vanhassa kantasuomessa, ja lausuttiin aiemmin *tinä, kuten monikossa te ja unkarin pronomini te.

Venäläinen kielitieteilijä Nikolaus Poppe esitti 1920-luvulla teorian suomen, mongolian ja turkin kielten yhteisestä uralilais-altailaisesta alkuperästä.

Lähteet

• Häkkinen, Jaakko: Kantauralin ajoitus ja paikannus: perustelut puntarissa. Journal de la Société Finno-Ougrienne, 2009, 92. vsk, s. 9–56. artikkelin verkkoversio. (pdf) Viitattu 14.3.2013.
• Häkkinen, Jaakko: Early contacts between Uralic and Yukaghir. Teoksessa: Tiina Hyytiäinen, Lotta Jalava, Janne Saarikivi & Erika Sandman (toim.): Per Urales ad Orientem. Iter polyphonicum multilingue. Festskrift tillägnad Juha Janhunen på hans sextioårsdag den 12 februari 2012, s. 91–101. (Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia 264) Helsinki: Suomalais-ugrilainen seura, 2012. Artikkelin verkkoversio (pdf) (viitattu 12.3.2013). (englanniksi)
• Janhunen, Juha 2001: Indo-Uralic and Ural-Altaic: On the diachronic implications of areal typology. Early Contacts between Uralic and Indo-European: Linguistic and Archaeological Considerations, s. 207–220. (toim. Carpelan et al.) Mémoires de la Société Finno-Ougrienne 242. Helsinki: Finno-Ugrian Society. (englanniksi)
• Janhunen, Juha 2007: Typological expansion in the Ural-Altaic belt. Incontri Linguistici, vol. 30, s. 71–83. Pisa & Roma: Fabrizio Serra Editore. (englanniksi)
• Janhunen, Juha 2009: Proto-Uralic—what, where, and when? Suomalais-Ugrilaisen Seuran Toimituksia 258. s. 57–78. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)