Univelka

Univelka (tunnetaan myös nimillä univaje ja unenpuute) on unen saannin ja tarpeen välinen epäsuhta, joka johtuu univajeesta. Univaje merkitsee nukkumattomuudesta johtuvaa väsymystä. Univajetta kertyy, kun ihminen ei saa unta, vaikka hän sitä tarvitsisi. Silloin ihminen valvoo tahallisesti tai tahattomasti (unettomuus). Tavallisesti univelka huomataan vasta silloin, kun sitä on kertynyt pidemmän aikaa. Riittävä uni on sellainen määrä unta, joka takaa optimaalisen toimintakyvyn seuraavana päivänä. Univaje siis määritelmänsäkin mukaan haittaa ihmisen toimintakykyä.

Elimistö pyrkii turvaamaan riittävän unensaannin homeostaattisen säätelymekanismin avulla: jos valvoo normaalia pitempään, myös nukkuu pitempään ja uni on syvempää. Suuri univelka ei normalisoidu vielä yhden yön pitkillä unilla. Jatkuva univelka estää normaaliin unirytmiin pääsemistä. Univelka on nukuttava pois. Yleisestä tiedosta poiketen unta voi nukkua ennalta "varastoon". Kuitenkaan ennalta nukkumista ei voida pitää pysyvänä ratkaisuna uniongelmille, sillä unirytmin säännöllisyys on tärkeää.

Terveysvaikutukset

Univaje lisää Alzheimerin taudin, ylipainon, sydänsairauksien, diabeteksen ja aivoverenkierron häiriöiden riskiä. Viikkoja jatkuneen vajaan puolentoista tunnin päivittäisen univajeen on havaittu tulehduttavan verisuonet etenkin naisilla, mikä voi johtaa mahdollisen sydänsairauden kehittymiseen. Verisuonien tulehduksen ja toiminnan heikkenemisen taustalla oli univajeen aiheuttama aineenvaihdunnan epätasapainotila, joka synnytti haitallisia reaktiivisia happiyhdisteitä eli oksidatiivista stressiä.

Univaje aiheuttaa myös elimistön vanhojen tulehdusten aktivoitumistaja heikentää vastustuskykyä sekä pienentää kasvuhormonin tuotantoa ja sokerinsietokykyä.

Suorituskyvyn lasku

Univaje heikentää henkistä suorituskykyä.Univaje johtaa usein stressiin sekä muistin, tarkkaavaisuuden ja päättelykyvyn heikentymiseen ja tapaturma-alttiuteen. Liika valvominen aiheuttaa ärtymystä, keskittymiskyvyn heikkenemistä ja kipukynnyksen alenemista. Voi esiintyä myös torkahtelua ja mikrounia. 24 tunnin valvominen vastaa promillen alkoholihumalaa.

Suorituskyky heikkenee jo 4–5 tunnin yötyön jälkeen, 12 tunnin jälkeen tapaturmariski on kaksinkertainen ja 16 tunnin lopussa kolminkertainen normaaliin verrattuna. Lisäksi valvomisajan pidentyessä virheiden määrä kasvaa. Monet auto-onnettomuudet ovat johtuneet liiasta valvomisesta. Liian pitkä valvominen laskee kehon vastustuskykyä ja voi johtaa kuolemaan elimistön immuniteettikyvyn laskettua.

Uhka immuunijärjestelmälle

Kalifornian yliopiston Cousins Centren tutkimuksessa tutkittiin unen vaikutusta immuunijärjestelmään. Yhdenkin yön univajeen huomattiin heikentävän immuunijärjestelmää. Jopa muutama valvottu tunti keskellä yötä voi aktivoida immuunijärjestelmän hyökkäämään omia kudoksia vastaan. Pitkäkestoisen univajeen terveysongelmat on tunnettu jo pitkään, mutta uutta on se, että pienikin univelka heikentää terveyttä. Naiset ovat miehiä herkempiä univajeen aiheuttamille tulehduksille. Tutkimus selittää, miksi univaje on niin haitallinen terveydelle ja kuinka paras lääke univajeen aiheuttamille terveyshaitoille on hyvä yöuni.

Koska univaje aiheuttaa useita epäedullisia muutoksia myös verenpaineessa, sisälmyshermoston toiminnassa, sokeriaineenvaihdunnassa ja hormonierityksessä, unenpuute voi olla myös diabeteksen riskitekijä. Kroonisen univajeen yleisimmät syyt ovat nykyisin työstressi ja epäsäännölliset työajat. Läpi vuorokauden käynnissä oleva yhteiskunta on lisännyt vuoro- ja yötöitä, jotka näyttävät aiheuttavan terveyshaittoja. Uni tulisi nostaa terveyskasvatuksessa samaan asemaan liikunnan ja terveellisen ravinnon kanssa, ja työterveyshuollossa tulisi työaikojen kuormittavuutta arvioida nykyistä enemmän.

Unihäiriöt liittyvät usein neurologisiin ongelmiin, kuten autismin kirjon oireyhtymiin ja ADHD:hen, sekä psykiatrisiin ongelmiin, kuten masennukseen. Näissä univajeen vaikutus on kaksisuuntainen. Neuropsykiatrinen oire aiheuttaa univajetta, joka puolestaan lisää lapsilla mm. ylivilkkautta ja haastavaa käytöstä.

Unen merkitys hyvinvoinnille

Univajetta lisäävät monet unta häiritsevät tekijät, kuten vuorotyö. Terveydenhuollon ammateissa aamu- ja iltavuorot ovat epäloogisia. Teollisuudessa vuorotyörytmi on parempi. Unen ja unihäiriöiden tutkimus tuottaa jatkuvasti uutta tietoa. Ihmisen toimintaa säätelevien kellogeenien löytyminen on merkittävästi vauhdittanut unitutkimusta. Tämän kellon rytmihäiriöt eivät kuitenkaan häiritse pelkästään unta vaan vaikuttavat koko elimistöön, jopa solujen jakautumiseen. Liian lyhyt (alle 6 tuntia) tai liian pitkä (yli 9 tuntia) yöuni on liitetty moniin terveyshaittoihin, kuten masennukseen. Jo runsaan tunnin vuorokautinen jatkuva univaje näyttää ennustavan lapsilla lihavuutta.

Unenpuute rappeuttaa myös seksielämää. Merkittävä osa amerikkalaisista on jatkuvasti niin väsyneitä, että se aiheuttaa jo ongelmia parisuhteessa. Suurimmalla osalla Yhdysvaltain aikuisista on uniongelmiin liittyviä oireita, joita useimmat eivät kuitenkaan tunnista ongelmaksi. Liki neljäsosa avioliitossa tai muussa parisuhteessa elävistä ilmoitti, että väsymys vähentää heidän seksielämäänsä tai on vienyt kokonaan mielenkiinnon seksiin.

Univaje lapsilla

Suomalaiset lapset nukkuvat vuorokaudessa keskimäärin tunnin vähemmän kuin eurooppalaiset lapset yleensä. Tarkkaa unimäärää on kuitenkin vaikea määritellä, sillä yksilöllinen unentarve vaihtelee. Seitsenvuotiaista lapsista suurimmalle osalle riittävät 9–11 tunnin yöunet. Iän myötä unen tarve pikkuhiljaa vähenee. Kun lapsella on käytöshäiriöitä ja levottomuutta, pitäisi kodeissa, kouluissa ja kouluterveydenhuollossa selvittää aluksi, saako hän riittävästi unta.

Unihäiriöt ja unenpuute vaikuttaa lapsiin eri tavalla kuin aikuisiin. Huonosti nukkunut aikuinen on väsynyt, mutta lapsella unihäiriö voi ilmetä levottomuutena ja käyttäytymisoireina. Lapsilla päiväväsymys voi puuttua tyystin. Sen sijaan lapsilla tuppaa unen puutteen yhteydessä esiintymään ylivilkkautta, käytöshäiriöitä, keskittymisvaikeuksia ja sosiaalisia ongelmia. Unitutkijoiden mukaan aikuistenkin tulisi nukkua vuorokaudessa 7–9 tuntia.

Väsymyksen sijaan lapsilla ilmenee levottomuutta ja käyttäytymisongelmia, jotka johtavat helposti moniin sosiaalisiin ongelmiin. Jos lapsella ilmenee päivisin levottomuutta, käytöshäiriöitä, keskittymisvaikeuksia tai masennusoireita, liian lyhyen yöunen tai nukkumisvaikeuksien mahdollisuus on syytä ottaa huomioon. Toisaalta on muistettava myös se mahdollisuus, että kaksi tai useampia itsenäisiä sairauksia esiintyy samanaikaisesti. Taustalla voi olla esimerkiksi huomaamatta jäänyt masennus. Lasten nukkumisvaikeuksia selvitettäessä on syytä kysyä myös lapsen omaa mielipidettä, sillä vanhemmat eivät välttämättä ole tietoisia varsinkaan vähän isompien lasten nukkumisvaikeuksista.

Koululaisen psyykkinen oireilu

Koululaisen käytöshäiriöt voivat kieliä liian lyhyestä yöunesta. Lasten nukkumishäiriöillä on yhteys päiväaikaiseen psyykkiseen oireiluun. Suomalaisista ala-asteikäisistä koululaisista 20–30 prosentilla esiintyy eriasteisia nukkumisvaikeuksia, ja nämä vaikeudet näyttävät olevan yhteydessä lisääntyneeseen päiväaikaiseen psyykkiseen oireiluun kouluissa. Lapsilla, joilla on nukkumisvaikeuksia tai jotka nukkuvat lyhyitä yöunia, esiintyy keskimääräistä enemmän masennusoireita, ylivilkkautta, käytöshäiriöitä ja kouluongelmia. Kaikkein altteimpia päiväaikaisille ongelmille olivat ne lapset, jotka nukkuivat huonosti joka yö. Hankalien unihäiriöiden hoito lievittää päiväaikaista oireilua varsin lyhyessä ajassa. Melatoniinin on todettu auttavan mm. lapsia, joilla on Aspergerin oireyhtymä ja jotka kärsivät unihäiriöistä.

Stakesin kouluterveyskyselyt neljännesvuosisadan ajalta osoittavat, että vähäinen uni aiheuttaa lasten psykosomaattista oireilua ja masennusta. Liiallinen valvominen aiheuttaa koululaisilla ärtyneisyyttä, kiukunpurkauksia, oppimisvaikeuksia ja masentuneisuutta. Oireilu lisääntyi jopa nelinkertaisesti, kun yöunet vähenivät parilla tunnilla. WHO:n koululaistutkimus kertoo, että alle 7 tuntia nukkuvien osuus kasvoi puolella viime vuosituhannen lopussa. Saman tutkimuksen mukaan neljännes 11-vuotiaista oli väsynyt lähes jokaisena kouluaamuna. Nuokkuminen lisääntyi murrosiän myötä. Lähes puolet koululaisista valitti aamuväsymystä .

Lapsen nukkumisvaikeudet voivat johtua somaattisista sairauksista, kuten esimerkiksi infektiosta. Myös äidin raskauden aikainen infektio saattaa altistaa lapsen myöhemmin unihäiriöille. Psyykkisten ja neurologisten sairauksien vaikutus voi olla kaksisuuntainen. Ne altistavat unihäiriöille, joka aiheuttaa puolestaan erityisesti masennusta. Masentuneista lapsista yli puolella on univaikeuksia. Merkittävä osa unihäiriöistä on kuitenkin itsenäisiä oireita, joihin ei välttämättä ole yhtä syytä tai selitystä. Jos lapsi voi hyvin ja jaksaa käydä koulussa, voidaan aika turvallisesti ajatella, että unihäiriö on lievä ja hyvänlaatuinen tila, joka itsestään korjaantuu ajan myötä. Mutta jos päiväaikaisia ongelmia on, silloin asiaan olisi hyvä paneutua tarkemmin.

Uni ja mediat

Koululaisista peräti joka toinen oppilas tuntee itsensä usein väsyneeksi, koska yöuni jää liian lyhyeksi television katselun, tietokoneen käytön tai puhelimen takia^lähde?. Tekstiviestit aiheuttavat merkittävää unen häiriötä jopa puolella teini-ikäisistä^lähde?. Television iltaohjelmien katsominen lisää huomattavasti 5–6-vuotiaiden lasten unihäiriöitä^lähde?. Aktiivinen televisionkatselu on yhteydessä lyhyempään yöuneen ja nukahtamisvaikeuksiin^lähde?. Unihäiriöitä lisää erityisesti ohjelmien katselu yksin ja juuri ennen nukkumaanmenoa^lähde?. Television katselu yksin nukkumaanmenoaikaan on yleisempää silloin, kun lapsella on televisio omassa huoneessaan^lähde?. Lastenohjelmien katsominen ei sen sijaan yöunta näytä vievän. ^lähde?

Tutkijat suosittelevat lasten päivittäisen televisionkatselun rajoittamista yhteen tuntiin^lähde?. Aikuisten tulisi myös valvoa, mitä ohjelmia lapset katsovat^lähde?. Mitä useampia erityyppisiä aikuisten ohjelmia lapset seurasivat, sitä enemmän heillä oli unihäiriöitä^lähde?. Jos lapset olivat television vaikutuspiirissä yli 2 tuntia päivässä tai jos he saivat katsoa paljon aikuisten ohjelmia, unihäiriöiden riski kolminkertaistui^lähde?.

Unihäiriöiden määrää lisää selvästi myös passiivinen televisionkatselu^lähde?. Televisiota ei pitäisi myöskään jättää auki silloin, kun sitä ei katsella, sillä tahaton ruudun informaatiovirralle altistuminen lyhentää lapsen unta ja lisää lapsen muita unihäiriöitä, kuten nukahtamisvaikeuksia ja yöllisiä kauhukohtauksia^lähde?.

Unihäiriöillä on yhteys myös huonoon koulumenestykseen^lähde?. Riittämätön yöuni voi näkyä esimerkiksi päiväväsymyksenä, levottomuutena, keskittymisvaikeuksina, alakuloisuutena, päänsärkynä tai muina kipuina^lähde?. Univaje on yhteydessä myös lisääntyneeseen psyykkiseen oireiluun koulussa^lähde?.

Liian vähän tai huonosti nukkuvilla lapsilla on tavanomaista enemmän masennusoireita, keskittymisvaikeuksia, ylivilkkautta, käytöshäiriöitä ja kouluongelmia. Lasten unihäiriöt ja unenpuute voivat ilmetä toisin kuin aikuisilla eli väsymyksen sijaan psyykkisinä oireina. Univaikeuksia hoidettaessa pitää kysyä myös lapsen omaa mielipidettä. Lasten unihäiriöiden taustalla voi olla myös sairaus.

Hyviä tuloksia on saatu vanhempien ja nuoren opastuksesta säännöllisten nukkumaanmenoaikojen noudattamiseen riittävän unen takaamiseksi nuorelle. Tämä voi liittyä myös kognitiivis-behavioraaliseen terapiaan.

Katso myös

• Nukkuminen

Aiheesta muualla

• Uni ja unihäiriöt (Arkistoitu – Internet Archive)
• Kelnet-mielenterveystalo (Arkistoitu – Internet Archive)