Humalatila
Humalatila eli humala tai juopumus on alkoholin nauttimisen aiheuttama päihtymys. Juotu alkoholi menee verenkiertoon ja veren mukana aivoihin, jossa se vaikuttaa aivojen toimintaan.[1] Humalassa ihmisen käyttäytyminen, suorituskyky ja mielentila muuttuvat.[2]
Voimakkuus muokkaa
Humalatilan voimakkuus riippuu veren alkoholipitoisuudesta, aivojen alkoholipitoisuudesta sekä aivojen aikaisemmasta tottumisesta alkoholiin.[1] Humalatilan yhtenä mittarina voidaan käyttää veren alkoholipitoisuutta, joka ilmaistaan promilleina.[1] Humalatilan voimakkuus ja vaikutukset ovat kuitenkin voimakkaasti yksilöllisiä, eli ihmiset humaltuvat eri tavoin samasta veren alkoholipitoisuudesta tai samasta määrästä alkoholia.[2]
Vaikuttavat tekijät muokkaa
Nuoret ja iäkkäät ihmiset humaltuvat voimakkaammin kuin keski-ikäiset samasta alkoholimäärästä. Nuorilla vaikutus johtuu pienemmästä koosta ja elimistön tottumattomuudesta alkoholiin. Iäkkäillä ihmisillä elimistö on herkistynyt alkoholin vaikutuksille, osittain kehon vesipitoisuuden vähenemisen vuoksi. Naiset humaltuvat nopeammin kuin miehet, mikä johtuu naisten pienemmästä koosta, pienemmästä vesipitoisuudesta ja ehkä myös aineenvaihdunnan eroista ja tottumattomuudesta alkoholiin.[2]
Säännöllisen alkoholinkäytön myötä syntyvä toleranssi eli sietokyvyn lisääntyminen vähentää humalan voimakkuutta suhteessa veren alkoholipitoisuuteen.[2]
Alkoholijuoman lajilla tai väkevyydellä ei ole havaittu suoraa vaikutusta humalan voimakkuuteen, vaan ratkaisevaa on nautitun alkoholin kokonaismäärä.[2]
Tyhjään mahaan juotu alkoholi imeytyy verenkiertoon nopeammin kuin täyteen vatsaan juotu, ja aiheuttaa siksi nopeamman humaltumisen. Tyhjällä vatsalla veren alkoholipituuden maksimi voidaan saavuttaa 20–30 minuutissa, kun täyteen vatsaan nautitun alkoholin aiheuttama humala on voimakkaimmillaan vasta 2–4 tunnin kuluttua juomisesta. Miedot alkoholijuomat saattavat aiheuttaa ruokailun yhteydessä nopeamman humaltumisen kuin väkevät juomat, sillä ne imeytyvät nopeammin.[2]
Nousuhumala, laskuhumala ja krapula muokkaa
Nousuhumalalla tarkoitetaan tilaa, jossa veren alkoholipitoisuus on nousussa. Nousuhumalan oireita ovat mielialan ja aktiivisuuden kohoaminen.[1]
Laskuhumalassa veren alkoholipitoisuus laskee. Silloin ihminen voi tuntea olevansa masentunut, aloitekyvytön, keskittymiskyvytön ja väsynyt. Veren alkoholipitoisuus laskee juomisen lopettamisen jälkeen noin 0,12 – 0,20 promillea tunnissa.[1]
Humalaa seuraa usein krapula, johon voi liittyä muun muassa päänsärky, väsymys ja jano.[1]
Humalatilan asteet muokkaa
Alle 0,5 promillen humalassa etanoli vaikuttaa aivojen etulohkoon.[3] Aluksi estot vähenevät, itseluottamus kasvaa, ja syntyy lämmön ja hyvänolon tunne. Samalla tarkkaavaisuus alkaa heiketä. Humalatilan kasvaessa lähelle puolta promillea voi seurata mielihyvän tunne, mutta toisaalta myös arvostelukyvyn heikkenemistä ja kömpelyyttä.[1] Tutkimuksessa on toisaalta saatu vahvistusta sille yleiselle käsitykselle, että tämäntasoinen humalatila parantaa luovaa ongelmanratkaisukykyä.[4]
Kun promillemäärä lähestyy yhtä, liikkeiden hallinta ja reaktiokyky heikkenevät. Samalla tunteet alkavat ailahdella.[1] Yli yhden promillen humalassa etanolin vaikutus etenee aivokuorta pitkin keskiaivoihin ja väliaivoihin.[3] Liikkeiden hallinta jatkaa heikkenemistään, ja ihminen saattaa voida pahoin ja kokea sekavuutta.[1]
Yli 2,5 promillen humalassa etanoli alkaa vaikuttaa myös pikkuaivoissa.[3] Puhe sammaltaa, näkö sumentuu, ja ihminen voi mennä tajuttomaksi.[1]
Yli neljän promillen humalassa etanolin vaikutus ulottuu ydinjatkeeseen, joka säätelee hengitystä ja sydämen toimintaa. Seurauksena on tajuttomuus, hengityshalvaus ja pahimmillaan kuolema.[3] Viiden promillen humala on jo keskimäärin tappava.[1] Useimmiten ihminen kuitenkin oksentaa juodessaan liikaa, jolloin veren alkoholipitoisuus ei pääse nousemaan hengenvaaralliselle tasolle.[3]
Vaarat muokkaa
Humaltuminen lisää tapaturmien riskiä suorassa suhteessa veren alkoholipitoisuuden kasvuun. Vahva humala johtaa tajuttomuuteen ja lopulta hengityksen pysähtymiseen ja kuolemaan.[1]
Auton ajaminen humalassa on tyypillisesti kielletty laissa lisääntyneen onnettomuusriskin vuoksi. Suomessa humalatilan raja on 0,5 promillea.[1]
Uskonnossa muokkaa
Joissakin šamanistisissa uskonnoissa humaltumisen kautta on tavoiteltu transsitilaa.[5]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h i j k l m Kari Poikolainen: Alkoholihumala ja muita alkoholin välittömiä vaikutuksia Duodecim Terveyskirjasto. 2.6.2018. Viitattu 7.8.2022.
- ↑ a b c d e f Pekka Sillanaukee, Peter Eriksson, Kaija Seppä ja Kalervo Kiianmaa: Humala ja sen haitat Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim. 1996. Viitattu 7.8.2022.
- ↑ a b c d e Neon 1: Ihmisen ja elinympäristön kemia. Edita.
- ↑ Andrew F. Jarosz & Gregory J. H. Colflesh & Jennifer Wiley: Uncorking the muse: Alcohol intoxication facilitates creative problem solving Consciousness and Cognition. 2012. Viitattu 7.8.2022.
- ↑ Christian Rätsch - Psychoactivity The Fountain of Culture Psychoactivity Conference in Amsterdam 02.10.1998
Aiheesta muualla muokkaa
- Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen alkoholilaskuri (Arkistoitu – Internet Archive)
- Yle Oppiminen: Oudot tunteet - Humala