Tuomas Heikkilä

suomalainen historioitsija

Tuomas Mikael Heikkilä (s. 26. tammikuuta 1972 Helsinki) on suomalainen historiantutkija, Helsingin yliopiston yleisen historian dosentti ja kirkkohistorian professori.[1]

Heikkilä valmistui filosofian maisteriksi 1996 ja filosofian lisensiaatiksi 1997. Hänen jatko-opintoihinsa kuului myös lukuvuosi Vatikaanissa Biblioteca Apostolica Vaticanassa 1996–1997. Filosofian tohtorin arvon hän saavutti 2002.[2] Vuonna 2003 Heikkilä oli filosofisen tiedekunnan promootion doctor primus. Hän on hoitanut erilaisia virkoja Helsingin yliopiston historian laitoksella vuodesta 1998 lähtien (Euroopan historian assistentti 1998–1999, 2002, yleisen historian yliassistentti 1999–2003, yleisen historian yliopistonlehtori 2003, 2005, yleisen historian professori 2004). Heikkilä on myös toiminut Suomen Rooman-instituutin säätiön asiamiehenä. Vuosina 2013–2017 hän toimi instituutin johtajana. Hänet nimitettiin Helsingin yliopiston kirkkohistorian professoriksi vuonna 2019.[3] Vuodesta 2021 Heikkilä on toiminut Eteläsuomalaisen osakunnan inspehtorina.[4]

Heikkilän tutkimustyössä on korostunut keskiajan historia, tärkeimpinä teemoina pyhimykset (viimeksi Suomen pyhä Henrik), pyhimyskultit ja kanonisaatio, keskiaikaiset käsikirjoitukset, kodikologia ja paleografia, Saksan ja Italian sydänkeskiaika sekä paaviuden historia.

Historian laitoksen lisäksi Heikkilä on opettanut Helsingin yliopiston avoimessa yliopistossa. Hän on ollut myös mukana useissa keskiaikaisten lähteiden editioprojekteissa (esimerkiksi Kansallisarkiston Diplomatarium Fennicum -tietokanta).

Tuomas Heikkilän puoliso on historiantutkija Liisa Suvikumpu.[5]

JulkaisujaMuokkaa

  • Das Kloster Fulda und der Goslarer Rangstreit. Annales Academiae Scientiarum Fennicae. Humaniora 298. Helsinki 1998.
  • Vita s. Symeonis Treverensis: Ein hochmittelalterlicher Heiligenkult im Kontext. Annales Academiae Scientiarum Fennicae. Humaniora 326. Helsinki 2002.
  • Keskiajan kirkko. (Maiju Lehmijoki-Gardnerin kanssa.) Tietolipas 185. SKS, Helsinki 2002. (2. painos 2004.)
  • Euroopan synty: Keskiajan historia. (Samu Niskasen kanssa.) Edita, Helsinki 2004.
  • Pyhän Henrikin legenda. Suomalaisen Kirjallisuuden seura 2005.
  • Euroopan kehdossa: 12 avainta myyttien ja pyhien Roomaan. (Liisa Suvikummun kanssa.) Kirjapaja, Helsinki 2006.
  • Piirtoja ja kirjaimia: Kirjoittamisen kulttuurihistoriaa keskiajalla. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2009.
  • Pyhimyksiä ja paanukattoja: Retkiä Suomen kirkkoihin. (Liisa Suvikummun kanssa.) Kirjapaja, Helsinki 2009.
  • Lalli : kansallismurhaajan muotokuva. Helsinki: Tammi, 2022. ISBN 978-952-04-4544-7.

PalkintojaMuokkaa

Katso myösMuokkaa

LähteetMuokkaa

  1. Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 171–172. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0.
  2. Henkilökunta: Tuomas Heikkilä. (Arkistoitu – Internet Archive) Helsingin yliopisto.
  3. Suomen valtiokalenteri 2020, s. 259. Helsinki 2020. ISBN 978-952-14-4079-3
  4. Historiantutkija viettää päivänsä kuolleiden seurassa – Tuomas Heikkilä tuntee keskiajan kirjallisen ja kirkollisen kulttuurin yle.fi. Viitattu 9.5.2022.
  5. Hartikainen, Ville: Historioitsija on unelmatyössään. (50-vuotishaastattelu) Helsingin Sanomat, 24.1.2022, s. B 12. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. ISSN 0355-2047. Artikkelin verkkoversio tilaajille. Viitattu 18.8.2022.
  6. Vuoden kristillinen kirja 2009: Pyhimyksiä ja paanukattoja. (Arkistoitu – Internet Archive) Kirjapaja.

Aiheesta muuallaMuokkaa