Avaa päävalikko
Tsuntan piiri (ilman Bežtan osa-aluetta) Dagestanin kartalla.

Tsuntan piiri (ven. Цунтинский район, Tsuntinski raion, avaariksi ЦIунтIа район, Tsunta raion) on kunnallinen itsehallintoalue Dagestanin tasavallassa Venäjällä. Vuonna 1930 perustetun piirin pinta-ala on 1319,1 neliökilometriä. Asukkaita on 17 900 henkeä (vuonna 2010).[1]

Tsuntan piiri sijaitsee Dagestanin länsiosan vuoristoseudulla. Se rajoittuu pohjoisessa Tsumadan ja idässä Tljaratan piireihin sekä etelässä ja lännessä Georgiaan. Seudulta saavat alkunsa Avarskoje Koisu ja Andijskoje Koisu -joet. Asutuskeskukset sijaitsevat 1500–2000 metrin korkeudella merenpinnasta.

Piiri lakkautettiin vuonna 1944 ja sen koko väestö siirrettiin karkotettujen tšetšeenien tilalle entisen Tšetšeenien ja inguušien ASNT:n Vedenon piiriin. Vuonna 1955 piiri perustettiin uudelleen ja sen entiset asukkaat siirrettiin takaisin. Piirikeskukseksi tuli Ginuhin solan takana sijaitseva Bežtan kylä, jonne liikennöinti on talvisaikaan usein mahdotonta. Vuonna 1992 piirikeskus siirrettiin Andijskoje Koisun jokilaaksossa sijaitsevaan Kideroon ja Avarskoje Koisun laakso erotettiin Bežtan osa-alueeksi, jolla on osittain omat hallintoelimensä ja palvelunsa.

Jäljelle jääneeseen osaan Tsuntan piiristä kuuluu 8 maalaiskuntaa: Hibijatl, Kidero, Kimjatli, Šaitli, Šapih, Šauri, Terutli ja Tljatsuda. Piirikeskuksesta on 325 kilometriä tasavallan pääkaupunkiin Mahatškalaan. Vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan 98,4 % piirin asukkaista on avaareja ja 1,2 % venäläisiä. Avaarien osuuteen sisältyy 53,9 % didoja, 35,1 % bežtoja, 4,8 % hunzibejä ja 2,7 % ginuheja. Luvut käsittävät myös Bežtan osa-alueen. Varsinaisen Tsuntan piirin asukkaat ovat didoja ja ginuheja.

Seudun pääelinkeino on karjanhoito, joka tuottaa maitoa, juustoa ja lihaa. Lisäksi viljellään perunaa, kaalia ja vihanneksia. Maantiet ovat kaikki päällystämättömiä ja talvisaikaan niistä lähes puolet on liikennöintikelvottomia.

Bežtan osa-alue mukaan luettuna piirissä toimii 13 lastentarhaa ja 51 koulua. Kulttuurilaitoksia ovat 23 kerhotaloa ja 12 kirjastoa. Nähtävyyksiin kuuluvat vanhat linnoitukset, vartiotornit ja hautausmaat. Seudulla on lukuisia kivennäisvesilähteitä.

Paikallislehtinä ilmestyvät Kiderossa venäjänkielinen Didoiskie vesti (”Didojen sanomat”) ja Bežtassa avaarinkielinen Tsijab gumru (”Uusi elämä”).

LähteetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa