Wikipedia

Tšeljabinsk

kaupunki Venäjällä
(Ohjattu sivulta Tseljabinsk)

Tšeljabinsk (ven. Челя́бинск) on kaupunki Itä-Uralilla Venäjällä. Se on myös samannimisen alueen hallinnollinen keskus. Vuonna 2012 kaupungin asukasluku oli 1 149 829.[3] Tšeljabinsk on tärkeä teollisuuskeskus, josta on hyvät kulkuyhteydet Keski-Venäjälle, Siperiaan ja Kazakstaniin.

Tšeljabinsk
Челябинск
Kävelykatu Tšeljabinskissa
Kävelykatu Tšeljabinskissa
lippu
lippu		 vaakuna
vaakuna
Tšeljabinskin alue Venäjällä, alla kaupungin sijainti alueella
Tšeljabinskin alue Venäjällä, alla kaupungin sijainti alueella

Tšeljabinsk

Koordinaatit: 55.154722°N, 61.375833°E

Valtio Venäjä
Subjekti Tšeljabinskin alue
Perustettu 1736
Kaupungiksi 1787
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 530 km²
Väkiluku (2012) 1 149 829
 – Väestötiheys 2 169,5 as./km²
Aikavyöhyke UTC+5 (MSK+2) [1][2]









Alkuperäinen Siperian rata rakennettiin Tšeljabinskistä itäänpäin lähtien.[4][5] Kaupungissa on monipuolista metalliteollisuuden tuotantoa ja siellä sijaitsee muun muassa teknillinen korkeakoulu.

15. helmikuuta 2013 Tšeljabinskin taivaalla tapahtui meteoriräjähdys.[6]

Historia muokkaa

Tšeljabinsk perustettiin linnoitukseksi baškiirikylän paikalle vuonna 1736. Kaupunkioikeudet se sai vuonna 1787. Alkujaan kaupunki oli maatalousalueen keskus, mutta alkoi kasvaa Siperian radan rakentamisen myötä 1894–1896. Tšeljabinskin kasvuun 1900-luvulla vaikutti voimakkaasti toisen maailmansodan aikainen teollisuuden evakuointi itään 1940-luvun alussa.[7]

Väestö muokkaa

Asukasluvun kehitys muokkaa

Oheinen taulukko kuvaa Tšeljabinskin väkiluvun kehitystä väestönlaskentojen perusteella. Vuoden 1840 arvo on kuitenkin Venäjän imperiumin kaupunkitilastosta.[8] Ensimmäinen koko Venäjän kattanut väestönlaskenta tehtiin vuonna 1897.[9] Vuosien 1926 ja 1939 luvut puuttuvat.

Vuosi Tšeljabinskin
asukasluku
1840 3 568[8]
1897 19 998[9]
1959 689 049[10]
1970 875 210[11]
1979 1 029 522[12]
1989 1 141 777[13]
2002 1 077 174[14]
2010 1 130 132[15]

Suomalaisten joukkotuho Tšeljabinskissä 1938 muokkaa

Suomesta Neuvostoliittoon 1930-luvulla loikanneista noin 15 000 suomalaisesta vajaa 2 000 kuljetettiin Uralille. Heistä noin 800:n tiedetään joutuneen Stalinin käskystä toimeenpantujen systemaattisten teloitusten uhreiksi. Suurin yksittäinen surmatyö tapahtui Tšeljabinskissä maaliskuussa 1938, jolloin kahden päivän aikana surmattiin 252 suomalaista.

Suomalaisten joukkohauta sijaitsee Zolonyi Goran entisen kultakaivoksen alueella, jossa on 1950-luvulta saakka sijainnut myös kaupungin kaatopaikka. Paikalle pystytettiin 1990-luvulla muistokivi kertomaan joukkotuhosta.[16]

Talouselämä muokkaa

Liikenne muokkaa

Tšeljabinsk on alueensa liikenteellinen keskus. Tšeljabinskin päärautatieasema on Jekaterinburgin rautatieaseman rinnalla toinen keskeinen Uralin federaatiopiirin eteläosien rataverkon solmukohta.[5] Alkujaan Siperian rataakin rakennettiin lähtien tästä kaupungista itään.

Valtatie M5 (Eurooppatie E30) saapuu Moskovasta Ufan kautta, ja jatkaa idemmäs Siperiaan. Kaupungista johtavat valtatiet myös esimerkiksi pohjoiseen Jekaterinburgiin (M36, 202 km) ja Kazakstanin Astanaan (M36, E123).

Kaupungin koillispuolella on Venäjän keskisuurten lentoasemien joukkoon kuuluva kansainvälinen Tšeljabinskin lentoasema.[4]

Energiantuotanto muokkaa

TGK-10 sijaitsee oleellisimmilta osiltaan Tšeljabinskissa. Fortum on hankkimassa enemmistöosuutta yhtiöstä.lähde?

Urheilu muokkaa

Venäjän- ja Itä-Euroopan KHL-liigan jääkiekkoseura Traktor Tšeljabinsk on kotoisin Tšeljabinskista. Seuran kotihalli on 7 500 katsojaa vetävä Traktor-Arena.[17][18][19]

Vuonna 2018 kaupungissa järjestettiin Jääkiekon U-18-nuorten maailmanmestaruuskilpailut 2018.

Ystävyyskaupungit muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Jussi Nurminen: Venäjä siirtyy ikuiseen talviaikaan 1.7.2014. Yleisradio. Viitattu 27.10.2014.
  2. ↑ Vladimir Putin signed the Federal Law On Amendments to the Federal Law "On the calculation of time" 22.7.2014. worldtimezone.com. Viitattu 27.10.2014. (englanniksi)
  3. ↑ Population of capital cities and cities of 100 000 or more inhabitants United Nations Statistics Division. Viitattu 5.2.2015. (englanniksi)
  4. ↑ a b toim. V. H. Peihvasser: Novyi Atlas avtomobilnyh dorog 2006-2007. Rossija - Strany CNF - Pribaltika. 1:750 000 i 1:1500 000 (+ 1:4000 000). Tribum, 220053, Minsk, Valko-Venäjä: . ISBN 985-409-072-8. (venäjäksi)
  5. ↑ a b Atlas železnyje dorogi Rossija i sopredelnyje gosudarstva. Venäjän ja IVY-maiden rautatiekartasto. Omsk: FGUP "Omskaja kartografitšeskaja fabrika", 2010. ISBN 978-5-95230323-3. (venäjäksi)
  6. ↑ Jussi Hanhivaara, Katriina Töyrylä: Kirkasta valoa seurasi voimakas pamaus: sadoille vammoja meteorista Venäjällä 15.2.2013. Yleisradio. Viitattu 20.4.2013.
  7. ↑ Chelyabinsk | Russia | Britannica www.britannica.com. Viitattu 13.11.2022. (englanniksi)
  8. ↑ a b Statistitšeskija tablitsy o sostojanii gorodov Rossijskoi imperii (Tilastotaulukoita Venäjän keisarikunnan kaupungeista (1840). Tšeljabinsk löytyy julkaisun sivulta 23/41 otsikon Orenburskaja gubernija yhteydestä) dlib.rsl.ru. 1840. Pietari. Viitattu 20.4.2013. (venäjäksi)
  9. ↑ a b Pervaja Vseobštšaja perepis naselenija Rossijskoi imperii 1897 g (Venäjän keisarikunnan väestönlaskenta 1897) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 20.4.2013. (venäjäksi)
  10. ↑ Vsesojuznaja perepis naselenija 1959 g. Gorodskoi (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1959. Kaupunkitaajamat) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 20.4.2013. (venäjäksi)
  11. ↑ Vsesojuznaja perepis naselenija 1970 g. Gorodskoi (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1970. Kaupunkitaajamat) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 20.4.2013. (venäjäksi)
  12. ↑ Vsesojuznaja perepis naselenija 1979 g. Gorodskoi (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1979. Kaupunkitaajamat) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 20.4.2013. (venäjäksi)
  13. ↑ Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. Gorodskoi (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1989. Kaupunkitaajamat) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 20.4.2013. (venäjäksi)
  14. ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 g. Gorodskoi (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2002. Kaupunkitaajamat) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 20.4.2013. (venäjäksi)
  15. ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija (Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Arkistoitu 15.3.2013. Viitattu 20.4.2013. (venäjäksi)
  16. ↑ Jukka Rislakki, Eila Lahti-Argutina: Meillä ei kotia täällä: Suomalaisten Loikkarien Joukkotuho Uralilla 1938. Otava, 1997. ISBN 951-1-14851-6.
  17. ↑ Traktor (Tšeljabinsk) KHL. Viitattu 9.7.2013. (venäjäksi)
  18. ↑ Kontinental Hockey League - Teams ((viittauspäivänä yhä kauden 2012-2013 tiedot)) KHL, khl.ru. Viitattu 9.7.2013. (englanniksi)
  19. ↑ Kontinental Hockey League Championship - Russian ice hockey championship. Season 2013/2014 Calendar (Kansilehdellä painovirhe "Season 2012/2013". Sivulla 2 kauteen 2013/2014 osallistuvat joukkueet, runkosarjan pelien aikataulu s. 3-22) 2013. KHL, khl.ru. Viitattu 9.7.2013. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa

 
Tšeljabinskin alueen kaupungit
Hallintokeskus: Tšeljabinsk
Aša · Bakal · Jemanželinsk · Jurjuzan · Južnouralsk · Karabaš · Kartaly · Kasli · Katav-Ivanovsk · Kopeisk · Korkino · Kusa · Kyštym · Magnitogorsk · Miass · Minjar · Njazepetrovsk · Ozjorsk · Plast · Satka · Sim · Snežinsk · Troitsk · Trjohgornyi · Tšebarkul  · Ust-Katav · Verhnyi Ufalei · Verhneuralsk · Zlatoust
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tšeljabinsk&oldid=21824426”