Triesten vapaa-alue
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Pääosin käännös vai mistä lie peräisin? |
Triesten vapaa-alue tai Triesten vapaavaltio (ital. Territorio libero di Trieste, sloveeniksi Svobodno tržaško ozemlje, serbokroaatiksi Slobodni teritorij Trsta) oli itsenäinen kaupunkivaltio, joka sijaitsi Adrianmeren rannikolla Italian ja Jugoslavian välissä. Alueen perusti Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston resoluutio 16 mukaisesti 15. syyskuuta vuonna 1947.[2] Aluetta vartioivat rauhanturvaajat, jotka pitivät siellä myös järjestystä.
| Territorio Libero di Trieste (ital.)
Svobodno tržaško ozemlje (slov.) Slobodni teritorij Trsta (serbokroatia) |
|||
|---|---|---|---|
1947–1954 |
|||
|
|||
|
|||
|
|
|||
| Valtiomuoto | YK:n turvallisuusneuvoston suojelema itsenäinen kaupunkivaltio | ||
| osa | YK:n turvallisuusneuvoston valvoma väliaikainen sotilashallinto | ||
| Valtionpäämies | kuvernööri | ||
| Pääkaupunki | Trieste | ||
| Pinta-ala | |||
| – yhteensä | 738 km² | ||
| Väkiluku (1949) | 370 000 | ||
| Historia | |||
| – YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 16 | 10. tammikuuta 1947 | ||
| – Pariisin sopimus | 10. helmikuuta 1947 | ||
| – Osimon sopimus | 10. marraskuuta 1975 | ||
| Viralliset kielet |
englanti (hallinnon kieli) italia, sloveeni, serbokroatia |
||
| Valuutta |
Italian liira (Alue A) Triesten liira (Alue B) [1] |
||
| Edeltäjä(t) |
.svg){kind=small} Italian kuningaskunta |
||
| Seuraaja(t) |
 Jugoslavia Italia |
||
Koska sekä Jugoslavia että Italia vaativat aluetta ja koska kaupungissa oli kansallisesti ja kulttuurisesti sekalainen väestö, siitä päätettiin tehdä erityinen puolueeton alue. Vapaa-alue jaettiin kahteen vyöhykkeeseen: vyöhyke A oli sataman alue ja kaupungin keskusta ja vyöhyke B oli eteläinen pieni osa Istrian niemimaata. A-vyöhykettä hallitsi liittoutuneiden sotilashallinto ja B-vyöhykettä Jugoslavian sotilashallinto, raja oli demarkaatiolinja. Vapaa-alue jaettiin virallisesti Italian ja Jugoslavian kesken vuonna 1954 ja jako vahvistettiin vuonna 1975 Osimon sopimuksella. Vapaa-alueen pinta-ala oli 738 km², sitä ympäröi Triestenlahti ja siellä asui noin 330 000 asukasta.
Vyöhyke A:lla oli noin 310 000 asukasta, joista 239 200 oli italialaisia ja 63 000 sloveeneja. Vyöhyke B, jota hallitsi Jugoslavian kansanarmeija, oli osa Istrian niemimaata, ja siellä asui 67 461 asukasta, joista 30 789 oli slaaveja, 29 672 oli italialaisia ja 7 000 oli tuntematonta kansallisuutta.
Historia muokkaa
Vuosisatojen ajan Trieste ja Istrian niemimaa oli Itävallan ja myöhemmin Itävalta-Unkarin alaisuudessa. Maaseudulla asui sloveeneja, kun taas kroaatit asuivat etelässä Istrian niemimaalla. Triestessä ja Rijekan kaupungeissa asui suuri italialaisväestö, joka muodosti alueen enemmistön.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen vuonna 1921 Italia miehitti nämä alueet ja vuonna 1924 se valtasi vielä Rijekan, joka oli tuohon aikaan vapaavaltio nimeltään Fiume.
1920- ja 1930-luvuilla Mussolinin fasistihallitus italialaisti pakolla alueen slaavilaista väestöä. Siitä aiheutuneiden etnisisten levottomuuksien taustalla oli vuonna 1920 perustettu antifasistinen sloveenien kansallisklubi-liike. Se vaati alueen sloveeniväestölle poliittisia oikeuksia. Levottomuuksien aikana monet sloveenit ja kroaatit pakenivat Jugoslaviaan ja perustivat siellä maanalaisen järjestön TIGRin. Sen noin 100 aktivistia tekivät terrori-iskuja Triestessä italialaishallintoa vastaan 1920- ja 1930-luvuilla.
Toinen maailmansota muokkaa
Italia soti toisessa maailmansodassa aluksi akselivaltioiden mukana. Vuonna 1943 liittoutuneet nousivat maihin Italiassa ja pakottivat sen vaihtamaan puolta. Saksan armeija miehitti tällöin Italian aiemmin valtaamat Slovenian ja Kroatian alueet. Sodan lopulla Jugoslavian kansanarmeijan 4. divisioona yhdessä Slovenian 9. pataljoonan kanssa miehitti Triesten 1. toukokuuta vuonna 1945.
Uuden-Seelannin 2. divisioona ja Britannian 8. armeija saapuivat kaupunkiin seuraavana päivänä ja 2 000 Saksan armeijan sotilasta antautui. Liittoutuneiden ja Jugoslavian armeijat miehittivät aluetta brittiläisen kenraali sir William D. Morganin johdolla. Jugoslavian armeijan komentaja marsalkka Tito sopi 23. toukokuuta, että Britannian XIII pataljoona siirtyisi kaupungin toiselle laidalle ja väliin tehtäisiin demarkaatiolinja. Duinon sopimuksessa, joka solmittiin 12. kesäkuuta 1945, perustettiin ns. Morganin linja. Jugoslavian joukot vetäytyivät sen eteläpuolelle.
Vapaa-alue muokkaa
Tammikuussa vuonna 1947 Yhdistyneet kansakunnat päätti artiklan 24 mukaisesti perustaa Triestestä ja sen lähiympäristöstä vapaavaltion. Sen piti olla väliaikainen kansainvälisen oikeuden mukaisesti hallittu tunnustettu alue. Sitä johtaisi kenraalikuvernööri, jonka tuli olla sodan neljän voittajavallan (Yhdysvallat, Iso-Britannia, Ranska ja Neuvostoliitto) hyväksymä.
15. syyskuuta 1947 rauhansopimus allekirjoitettiin YK:n ja Italian välille.[2] Sen mukaan Triestestä lähiympäristöineen tuli vapaa-alue. Viralliset kielet olivat slovenia, italia ja serbokroatia. Muu osa Istrian niemimaata liitettiin Jugoslaviaan.
Trieste jaettiin kahteen alueeseen. Alue A, pinta-alaltaan 222,5 km² ja asukasluvultaan 262 406, muodostui pääasiassa Triesten kaupungista. Sitä johtivat sekä Britannian että Yhdysvaltain armeijat. Alue B, pinta-alaltaan 515,5 km² ja asukasluvultaan 71 000, käsitti Istrian niemimaan luoteisosan. Se tuli Jugoslavian kansanarmeijan johdon alaiseksi.
Vaikka Triesten vapaa-alue ei käytännössä koskaan ollut itsenäinen valtio, se oli muodollisesti kansainvälisesti tunnustettu. Sillä oli jopa oma rahayksikkö ja omat postimerkit. Liittoutuneiden sotilashallinto, joka hallitsi vyöhyke A:ta, muodostui noin 5 000 amerikkalaissotilaan ja 500 brittiläisen sotilaan kahdesta erillisestä yksiköstä. Ensimmäinen oli Yhdysvaltain armeijan TRUST (Trieste United States Troops) ja toinen oli Britannian armeijan BETFOR (British Element Trieste Force). Nämä osastot hallitsivat poliisia ja muita viranomaisia Triesten kaupungissa.
Vuosina 1947-1948 Neuvostoliitto asettui vastustamaan suunnitelmaa, että Triesten vapaa-aluetta tulisi hallitsemaan 12 valtion neuvosto, jonka päämies olisi kuvernööri. Tämän seurauksena muut kolme sodan voittajavaltiota lähettivät nootin Moskovaan ja Belgradiin 20. maaliskuuta 1948. Siinä vaadittiin, että kuvernöörihallinnon perustamisen sijaan koko Triesten alue tulisi palauttaa Italialle. Kun Titon johtaman Jugoslavian ja Stalinin Neuvostoliiton välit katkesivat vuoden 1948 lopulla, alueen tulevaisuudesta sopiminen alkoi helpottua.
Lopullinen ratkaisu muokkaa
Neuvostoliitto vaati vielä 21. huhtikuuta 1950, että brittiläiset ja yhdysvaltalaiset joukot poistuvat alueelta ja että vapaavaltio muodostetaan. Italia vastasi seuraavana päivänä vaativansa alueen liittämistä Italiaan.[3] Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdysvallat päättivät 8. lokakuuta 1953 luovuttaa hallinnoimansa A-vyöhykkeen Italialle ja vetää omat joukkonsa pois alueelta. Tito vastasi kolme päivää myöhemmin Jugoslavian miehittävän alueen, jos Italian armeija astuu sinne.[4] Triesten alueella oli 6. marraskuuta 1953 levottomuuksia, joissa kuoli useita ihmisiä poliisin avattua tulen. Brittien pääministeri Anthony Eden ilmoitti kolme päivää myöhemmin, että italialaiset fasistit olivat aiheuttaneet levottomuudet.[5]
5. lokakuuta vuonna 1954 allekirjoitettiin Lontoossa yhteisymmärrysjulistus Yhdysvaltain, Britannian sekä Italian ja Jugoslavian välillä. Julistus siirsi vyöhykkeet A ja B siviilihallintoon. Julistuksen mukaan vyöhyke A eli Triesten kaupunkialue luovutettiin Italialle ja vyöhyke B eli luoteisosa Istrian niemimaata luovutettiin Jugoslavialle.
Osimon sopimus allekirjoitettiin 10. marraskuuta vuonna 1975 Italian ja Jugoslavian välillä. Joka takasi Italian ja Jugoslavian alueellisen suvereniteetin sekä niiden välisen rajan pysyvyyden. Vyöhyke A on nykyinen Italialle kuuluva Triesten maakunta ja vyöhyke B kuuluu Sloveniaan osana Primorskan aluetta. Muu osa Istrian niemimaata on Kroatiaa.
Miehitetyn vapaa-alueen kuvernöörit muokkaa
Vyöhyke A muokkaa
Liittoutuneiden sotilashallinnon kuvernöörit:
- kenraalimajuri Bernard Cyril Freyberg (Uusi-Seelanti) 1. toukokuuta 1945 - heinäkuu 1945
- eversti Alfrd Connor Bownan (Yhdysvallat) heinäkuu 1945 - heinäkuu 1947
- everstiluutnantti James J. Carnes (Yhdysvallat) heinäkuu 1947 - 16. syyskuuta 1947
- kenraalimajuri Terence Syndey Airey (Britannia) 16. syyskuuta 1947 - 31. toukokuuta 1951
- kenraalimajuri Thomas Winterton (Britannia) 31. toukokuuta - 26. lokakuuta 1954
Vyöhyke B muokkaa
Jugoslavian sotilashallinnon kuvernöörit:
- Dušan Kveder 1. toukokuuta 1945 - 15. syyskuuta 1944
- Mirko Lenac 15. syyskuuta 1947 - maaliskuu 1951
- Miloš Stamatović maaliskuu 1951 - 26. lokakuuta 1954
Lähteet muokkaa
- ↑ A/AC.25/Com.Jer/W.4 United Nations. Arkistoitu 6 toukokuu 2014. Viitattu 5 June 2013.
- ↑ a b Trieste and the Free Territory of Trieste(FTT)1945-1954 trieste-trieste.tripod.com. Viitattu 27.4.2020.
- ↑ Simonen, Salama: Mitä Missä Milloin 1951, s. 18. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1950.
- ↑ Harjulehto, Seppo: Mitä Missä Milloin 1955, s. 14. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1954.
- ↑ Harjulehto, Seppo: Mitä Missä Milloin 1955, s. 18. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1954.
Aiheesta muualla muokkaa
- Sivu Triesten vapaa-alueesta (englanniksi)