Treno popolare

vuoden 1933 elokuva

Treno popolare (”Kansanjuna”) on vuonna 1933 valmistunut italialainen elokuva. Raffaello Matarazzon ohjaaman romanttisen komedian pääosia esittävät Marcello Spada, Lina Gennari ja Carlo Pietrangeli. Tyyliltään dokumenttia muistuttavaa, ulkoilmassa improvisoiden kuvattua elokuvaa on pidetty yhtenä italialaisen neorealismin edeltäjistä.

Treno popolare
Elokuvan nimiö.
Elokuvan nimiö.
Ohjaaja Raffaello Matarazzo
Käsikirjoittaja Gastone Bosio, Raffaello Matarazzo, Gino Mazzucchi
Tuottaja Giuseppe Amato
Säveltäjä Nino Rota
Kuvaaja Anchise Brizzi
Leikkaaja Marcello Caccialupi
Pääosat Marcello Spada, Lina Gennari, Carlo Pietrangeli
Valmistustiedot
Valmistusmaa Italia
Tuotantoyhtiö Società Anonima Film Italiani Roma
Ensi-ilta 1933
Kesto 62 min.
Alkuperäiskieli italia
Aiheesta muualla
IMDb
Kansanjuna on lähdössä, ja paikan löytämisessä kiire (numeroituja ei ollut). Kuva Matarazzon elokuvasta.

Juoni muokkaa

Aurinkoisena kesäaamuna juna lähtee Roomasta viemään viikonloppuretkeläisiä Orvietoon. Matkustajien joukossa ovat kaunis Lina, tämän työtoveri Giovanni sekä urheilullinen Carlo, jonka Lina huomaa pian tylsää toveriaan kiinnostavammaksi. Mukana on myös keski-ikäinen mies, joka yrittää paeta vaimoaan nuoren Maria-tytön kanssa. Vaimo on kuitenkin saanut asiasta vihiä ja ehtii viime hetkellä nousta samaan junaan. Tutustuttuaan kaupungin nähtävyyksiin Lina ja Carlo jäävät kahden, ja pieni veneilyonnettomuus auttaa heitä lähentymään. Illalla nuoret palaavat yhdessä kotiin, ja yksin jääneet Giovanni ja Maria löytävät toisensa.[1][2]

Näyttelijät muokkaa

 Marcello Spada  Carlo  
 Lina Gennari  Lina  
 Carlo Pietrangeli  Giovanni  
 Jone Frigerio  viettelijän mustasukkainen vaimo  
 Cesare Zoppetti  keski-ikäinen viettelijä  
 Maria Denis  Maria, viettelijän "uhri"  
 Giuseppe Pierozzi  paikat varannut matkustaja  
 Gino Viotti  tyylikäs vanha herra  
 Umberto Sacripante  polvihousuinen mies  
 Raffaello Matarazzo  orkesterinjohtaja Orvietossa  
 Aldo Frosi  matkustaja  
 Giuseppe Ricagno  matkustaja  
 Idolo Tancredi  matkustaja[1][3]  

Tuotanto, teemat ja vastaanotto muokkaa

Mustavalkoinen[4] Treno popolare on dokumentteja ohjanneen Raffaello Matarazzon ensimmäinen näytelmäelokuva ja Nino Rotan ensimmäinen sävellystyö elokuvaa varten[5]. Se on omaperäinen sekoitus dokumenttielokuvaa ja romanttista komediaa, joka on kuvattu kokonaan ulkoilmassa ja liikkuvassa junassa. Elokuvan tapahtumat ja dialogi perustuvat pitkälti kuvauspaikoilla tapahtuneeseen improvisointiin. Rooleihin jotka vaativat oikeaa näyttelemistä valittiin pääsiassa aikaisempaa kokemusta omaavia, esimerkiksi Zoppetti ja Frigerio joilla oli vuosikymmeniä teatterinäyttämöillä takanaan, mutta suurin osa junan matkustajista oli amatöörejä jotka "näyttelivät" itseään.[6][7][8]

Elokuvan päällimmäinen tarkoitus on kuvata Italian fasistisen hallinnon, Opera Nazionale Dopolavoro -järjestön aloitteesta, vuotta aiemmin käynnistämää treni popolari-hanketta, joka antoi tavallisille kansalaisille mahdollisuuden tehdä junalla valtion tukemia lomamatkoja. Erilaisista taustoista tulevia ihmisiä yhdistävän kokemuksen lisäksi se tarjosi myös mahdollisuuden romanttiseen seikkailuun. Iältään kaksikymppisten tekijöiden sankareita ovat elokuvan nuoret, jotka yhteisöä ja sen perinteitä arvostaen ovat samalla valmiita rohkeasti murtamaan vanhanaikaisiksi kokemiaan käsityksiä.[6][7][8]

Tuore ja raikas pikku komedia sai aikanaan joukon kiittäviä arvioita,[3][6][7] mutta ei lopulta menestynyt kovinkaan hyvin. Itse asiassa jo sen ensi-illassa yleisö osoitti tyytymättömyytensä vihellyksillä ja huudoilla ja Matarazzo kertoi myöhemmin että ei ollut koskaan kuullut elokuvanäytöksessä sen asteista tyytymättömyyden osoitusta.[9] Sen jälkeen Matarazzo ohjasi etupäässä tavanomaisempia telefoni bianchi -elokuvia sekä suosittuja melodraamoja. Myöhemmin Treno popolarea on pidetty yhtenä neorealistisen elokuvan edeltäjistä.[4][5][10]

DVD-julkaisu muokkaa

Italialainen Ripley’s Home Video on julkaissut elokuvan DVD:llä restauroituna versiona, joka sisältää vain italiankielisen tekstityksen. Levyllä on myös kaksi Raffaello Matarazzon samaan aikaan tekemää lyhyttä dokumenttielokuvaa, Littoria ja Mussolinia di Sardegna.[11][12]

Lähteet muokkaa

  1. a b Anica: Archivio del Cinema Italiano archiviodelcinemaitaliano.it. Viitattu 19.2.2015. (italiaksi)
  2. Cinematografo.it cinematografo.it. Viitattu 19.2.2015. (italiaksi)
  3. a b Chiti, Roberto & Lancia, Enrico: Dizionario del cinema italiano. I film, vol. I: tutti i film italiani dal 1930 al 1944, s. 14. Roma: Gremese, 2005. ISBN 88-8440-351-0.
  4. a b Mereghetti, Paolo: Il Mereghetti: Dizionario dei film 2011, s. 2453. Milano: Baldini Castoni Dalai, 2010. ISBN 978-88-6073-626-0.
  5. a b Moliterno, Gino: Historical Dictionary of Italian Cinema, s. 202–203, 284. Lanham, Toronto, Plymouth: The Scarecrow Press, 2008. ISBN 978-0-8108-6073-5.
  6. a b c Hay, James: Popular Film Culture in Fascist Italy, s. 145–148. Bloomington, Indiapolis: Indiana University Press, 1987. ISBN 0-253-36107-9.
  7. a b c Ben-Ghiat, Ruth: Fascist Modernities: Italy, 1922–1945, s. 86–88. Berkeley: University of California Press, 2001. ISBN 0-520-24216-5.
  8. a b Ricci, Steven: Cinema and Fascism: Italian Film and Society, 1922–1943, s. 113–116. Berkeley: University of California Press, 2008. ISBN 978-0-520-25355-1.
  9. Aprà, Adriano et al.: Raffaello Matarazzo: Materiali, vol. 1, s. 8. Savonan filmifestivaalien 1976 teemakirja (artikkelikokoelma). Torino: Movie Club, 1976. (italiaksi)
  10. Dizionario biografico degli italiani treccani.it. Viitattu 19.2.2015. (italiaksi)
  11. Amazon.it amazon.it. Viitattu 19.2.2015. (italiaksi)
  12. Sentieri selvaggi sentieriselvaggi.it. Viitattu 19.2.2015. (italiaksi)

Aiheesta muualla muokkaa