Maria Denis
Maria Denis, oikealta nimeltään Maria Esther Beomonte (22. marraskuuta 1916 Buenos Aires – 15. huhtikuuta 2004 Rooma), oli italialainen näyttelijä, jonka elokuvaura alkoi jo 16-vuotiaana. Hän oli Assia Norisin ja Alida Vallin ohella yksi kolmesta 1930-luvun nuoresta naistähdestä, jotka tulivat tunnetuiksi koko Italian ”julkisina morsiamina”. Nimitys viittaa heidän elokuvissaan esittämiensä roolihahmojen tavalliseen päämäärään. Näyttelijänä Denis oli täten uransa ensimmäisinä vuosina tyypillinen esimerkki sotaa edeltävän italialaisen elokuvan erittäin suositusta naistyypistä: vähän naiivi ja romanttinen porvarillisen perheen tyttölapsi.[1]
| Maria Denis | |
|---|---|
 Maria Denis vuonna 1940 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Maria Esther Beomonte |
| Syntynyt | 22. marraskuuta 1916 Buenos Aires, Argentiina |
| Kuollut | 15. huhtikuuta 2004 Rooma |
| Ammatti | näyttelijä |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1931–1955 |
| Merkittävät roolit |
Maria (Treno popolare) |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Maahanmuuttajien tyttärenä Argentiinassa syntynyt Denis palasi jo lapsena äitinsä kanssa Italiaan. Siellä syntyi hänen yhdeksän vuotta nuorempi sisarpuolensa, Michela, joka myös valitsi näyttelijän uran.[2] Siitä, miten Denis joutui elokuva-alalle, ei ole täysin varmaa tietoa. Hän tuli kuitenkin yleisön ja kriitikkojen tietoisuuteen jo vuonna 1932 Raffaello Matarazzon ensimmäisessä näytelmäelokuvassa Treno popolare, jossa hän 16-vuotiaana näytteli keski-ikäisen viettelijän (Cesare Zoppetti) pahaa aavistamatonta uhria.
Kaksi vuotta myöhemmin Denis saavutti ensimmäisen todella suuren yleisömenestyksen Goffredo Alessandrinin ohjaamassa komediassa Seconda B (1934). Oppilaitoksen seinien sisäpuolelle lukuvuoteen 1911–1912 sijoitettu kolmiodraama tuotti Denisille myös hyvät arvostelut hänen suorituksestaan.[3] Menestyksestä seurasi pitkä sarja osia stereotyyppisissä telefoni bianchi -elokuvissa, joka katkesi vasta vuonna 1940, kun Denis sai tärkeän roolin Augusto Geninan Espanjan sisällissotaa käsittelevässä elokuvassa Alcazar. Vaikutti siltä, että tämä suoritus herätti italialaiset ohjaajat huomaamaan, että Denis osasi näytellä myös vakavampia rooleja, ja sellaisia myös alettiin tarjota hänelle. Hänen myöhemmistä suorituksistaan ovat mainitsemisen arvoisia Ferdinando Maria Poggiolin Sissignora (1942) ja Vittorio Cottafavin La fiamma che non si spegne (1949). Denisin viimeiseksi rooliksi jäi Alessandro Blasettin ohjaama osa episodielokuvasta Tempi nostri (1954).[1]
Lähteet muokkaa
- Lancia, Enrico & Poppi, Roberto: Dizionario del cinema italiano, Volume 2. Le attrici, s. 157–158. Roma: Gremese, 2003. (italiaksi)
- Chiti, Roberto & Lancia, Enrico: Dizionario del cinema italiano, I film, vol I: Tutti i film italiani dal 1930 al 1944, s. 343–344. Roma: Gremese, 2005. (italiaksi)
Viitteet muokkaa
- ↑ a b Lancia, Enrico & Poppi, Roberto: Dizionario del cinema italiano, Volume 2. Le attrici, s. 106-107. .
- ↑ Lancia, Enrico & Poppi, Roberto: Dizionario del cinema italiano, Volume 2. Le attrici, s. 28. .
- ↑ Chiti, Roberto & Lancia, Enrico: Dizionario del cinema italiano, I film, vol I: Tutti i film italiani dal 1930 al 1944, s. 319. .