Anchise Brizzi

Anchise Brizzi (5. lokakuuta 1887 Poppi – 29. helmikuuta 1964 Rooma) oli italialainen elokuvaaja.

Anchise Brizzi vuonna 1939.

Elokuvaura

Brizzi aloitti uransa 1920-luvun puolivälissä kahden Maciste-elokuvan kuvaajana. Hänen ensimmäinen merkittävä työnsä oli Alessandro Blasettin suurelokuva 1860 (1933). Myöhemmin Brizzi työskenteli muun muassa Mario Camerinin elokuvissa Il signor Max (”Herra Max”, 1937) ja I grandi magazzini (”Tavaratalo”, 1939), Mario Soldatin ohjausdebyytissä Dora Nelson (1939) sekä useissa Carmine Gallonen musiikkielokuvissa.

Toisen maailmansodan jälkeen Brizzi teki uransa ehkä merkittävimmän kuvaustyön, rakeista uutisfilmiä muistuttavan Vittorio De Sican neorealistisen klassikon Sciuscià – viattomat (1945). Hän työskenteli Orson Wellesin Othellossa (1952), kuvasi Isä Camillo -filmejä sekä koomikko Totòn suositun elokuvan Totò, Peppino e le fanatiche (”Totò, Peppino ja fanaatikot, 1958). Brizzin viimeinen työ oli peplum-elokuva Ursus e la ragazza tartara (”Ursus ja tataarityttö”, 1962).

Elokuvia

• Treno popolare, 1933
• Valkoinen eskadroona, 1936
• Il signor Max, 1937
• Scipio Africanus, Afrikan valloittaja, 1937
• Sciuscià – viattomat, 1946

Lähteet

• Moliterno, Gino: Historical Dictionary of Italian Cinema. Lanham, Toronto, Plymouth: The Scarecrow Press, 2008. ISBN 978-0-8108-6073-5

Aiheesta muualla

• Anchise Brizzi Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
• Anchise Brizzi Elonetissä.