Torsten Tawast

Torsten Tawast (1685 Viipuri – 1750 Kuopio) oli suomalainen sotilas, joka taisteli suuressa Pohjan sodassa ja seurasi Ruotsin kuningasta Kaarle XII:ttä vielä tämän viimeiselle sotaretkelle Norjaan. Tawast oli pietismin kannattaja ja suhtautui kielteisesti kirkkoon ja papistoon.

Elämä sotilaana

Torsten Tawast syntyi Viipurissa vuonna 1685. Hänen isänsä oli esikuntaupseeri Henrik Tawast (elossa vielä 1693) ja äitinsä inkeriläispapin tytär Maria Christina Schytzfelt. Ilmeisesti vanhemmat olivat Inkerinmaalaisen tilansa Tawastelundin menettämisen jälkeen muuttaneet Savoon, mikä olikin onnekasta, sillä suuren pohjansodan hyökkäykset Suomen suunnalla kohdistuivat ensimmäisenä juuri Inkerinmaalle.

Torsten Tawast liittyi 1701 vapaaehtoisena Savon jalkaväkirykmenttiin. Hän oli Morathin komppanian rivimies 26.2.1702, vääpeli 1704 ja vänrikki 1709. Viipurin valtauksen aikana 1710 hän kuului Savon jääkäreihin.

Vuonna 1709 Kaarle XII:n ja Venäjän tsaari Pietarin suuri välienselvittely Pultavassa päättyi ruotsalaisten täydelliseen kukistumiseen. Tämän jälkeen Pietari suuntasi katseensa Suomeen. Jo maaliskuussa 1710 Fjodor Apraksin marssi jäitse Viipuriin ja piiritti kaupungin noin 7 500 miehellä. Puolustusta johti eversti Magnus Stiernstråhle, miehiä hänellä oli 4 000. Suomen armeijan ylipäällikkö Lybecker, jolla oli Kymenlaaksossa 5 000 miestä, jäi passiivisena odottamaan ohjeita. Aprillipäivänä piirittäjät aloittivat tykkitulen, jota kesti ilman sanottavaa menestystä koko kuukauden. Silloin Pietari itse puuttui asiaan ja laivasi 10. toukokuuta 1710 lisää miehiä ja raskasta tykistöä paikalle. Kesäkuisen tulimyrskyn aikana sadat tykit jauhoivat Viipurin muurin täysin soraksi, ja kun apua ei kuulunut, Stiernstråhle katsoi parhaaksi antautua. Venäläiset olivat luvanneet vapauden puolustajille, mutta tämän lupauksen piirittäjä petti. Kaupungin varusväki – mukana T. Tawast – vietiin sotavankeuteen ja suuri osa kaupungin siviilejä raahattiin Venäjälle orjuuteen. Torsten Tawast karkasi pian vankeudesta ja ilmoittautui uudelleen palvelukseen. (Lappalainen, Salonheimo)

Tawastista tuli aliluutnantti vuonna 1711. Tammikuussa 1712 hän joutui uudelleen vangiksi, tällä kertaa Kerimäen kirkolla, mutta onnistui jälleen pakenemaan ja palasi 1714 kotiin. Vuosina 1716 ja 1717 hän kiersi Savossa miehiä värväämässä ja saikin mukaansa yhdeksän värvättyä, joiden kanssa hän pakeni Ruotsiin osallistumaan karoliinien viimeiseen retkeen Norjassa. Kun Kaarle XII kuoli marraskuussa 1718 Fredrikstenin piirityksen aikana, ruotsalaisten viimeinenkin taistelutahto katosi ja joukot palasivat kotiin. Tawast asettui Kuopioon. Kapteenina hän sai todistaa hattujen epäonnista sotaa 1741–1742, pikkuvihaa, jolloin venäläiset jälleen valtasivat Suomen. (Tigerstedt)

Pietisti

Norjan retken jälkeen Tawast oli 1721-36 Kangasniemen Alahovin luutnantin virkatalon ja 1736 alkaen Kuopion Hatsalan virkatalon haltija. Rauhan vuosina hän omisti aikansa hengellisille asioille. Kirjeitse Tawast piti yhteyttä turkulaisen yltiöpietismin merkittävään edustajaan maisteri Petter Schaeferiin ja tunnustautui tämän hengelliseksi ystäväksi. Tawastin läheisiä tuttavia ja hengenystäviä oli myös Savon ylisen kihlakunnan kirjuri Lauretius Butz, jonka hankkiman rahoituksen avulla hän kävi 1729 ostamassa Tukholmasta 80 taalerilla kellon Kangasniemen kirkkoon.

Uskonsotien ja jäykän puhdasoppisuuden vastavaikutuksena syntyi 1600-luvun Saksassa pietismi. Liikkeessä korostettiin henkilökohtaisen uskon merkitystä ja arvosteltiin voimakkaasti kirkkoa. Suomeen pietismi levisi Baltiasta ja Saksassa palvelleiden sotilaiden kautta. Pietismi levisi Suomen karoliinien keskuuteen: näistä merkittävimpiä oli Carl Gustaf Armfelt (k. 1736), joka oli johtanut Suomen armeijan epätoivoista puolustustaistelua ja Kaarle XII:n kaaduttua armeijan onnetonta paluuretkeä Norjasta. Myös Suuren Pohjan sodan aikana Venäjälle vangeiksi joutuneista upseereista useat kääntyivät pietisteiksi. Se, miten pietistit suhtautuivat kirkkoon, käy hyvin ilmi tavassa, millä Torsten Tawast esiintyi itäisen komission edessä.

Heti Isonvihan jälkeen asetettiin itäinen komissio tutkimaan muun muassa väitteitä Savon papiston palkkauksessa sotatilan aikana tapahtuneista laittomuuksista. Tässä suhteessa seurakuntalaisilla olikin paljon valitettavaa: papit kiersivät pitäjää -kerrottiin- ylimääräisiä joulupaisteja, viljakappoja ja muita saataviaan keräämässä. Jossain sanottiin jopa papin kieltäytyneen ruumiita siunaamasta hautaan, ellei laitonta korvausta oltu suoritettu.

Torsten Tawastilla oli paljon pahaa kerrottavana Savon papeista, kun komissio 1726 piti tutkimuksia Rantasalmen kirkolla. Hänen mukaansa papit kulkivat joukolla talosta taloon hevoset, rengit, lukkarit ja unisuntiot mukanaan, jotka kansan oli ruokittava, ja mitä ahmia ei ennätetty, heitettiin koirien kaluttavaksi; viinaa oli myös annettava, ja siitä papit juopuivat ihan tolkuttomiksi "samalla kun talonpojat kituivat siinä laitimmaisessa köyhyydessä" ja heidän lapsensa "huutavat suurta hätää kuin korpinpoikaset konsanaan alastomina kätkyeissään pettukannikkaa imien".

Kapteenin oli konsistorin vaatimuksesta ja komission pakottamana esitettävä julkinen anteeksipyyntö lausunnostaan, mutta ihan perättömiä Tawastin kuvaukset eivät kuitenkaan näytä olleen, sillä tutkijalautakunta joutui kieltämään kaikki sellaiset papinsaatavia koskevat sopimukset, jotka eivät perustuneet vuosien 1681 ja 1694 asetuksiin eivätkä olleet kuninkaan vahvistamia.

Tawast kuoli Kuopiossa 26. helmikuuta 1750.

Perhesuhteet

Puoliso 9.5.1717 Tukholmassa Anna Pihlman (s. 29.6.1700 Kuopio, k. 30.5.1778). Anna Pihlman ja hänen äitinsä olivat monen muun säätyläisen tavoin sotaa ja venäläismiehitystä paossa Ruotsissa. Annan isä, kaunopuheisuuden professori Isak Pihlman oli kuollut jo 1707.

Lapsia: (Kirkonkirjat)

• Carl Gustaf, s. 8.1.1723 Juva, Inkilä
• Carl Johan, s. 16.4.1725 Kangasniemi
• Torsten, s. 20.2.1727
• Magnus Fredrik, s. 29.6.1728
• Ulrica Adriana, s. 11.10.1732 klo 9

Kirjallisuutta

• E.S. Tigerstedt, Torsten Tawast och hans omgifning, 1909